Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vinkkejä? Koiranpentu pisti arjen sekaisin
13.08.2026 |
Minä ja mies ja teini-ikäiset 2 lastamme olemme elelleet rauhallista arkea keskenämme.
Meillä on ollut aikuisena tulleita koiria silloin kun lapset olivat pieniä.
Ensimmäinen koiramme yli 20v sitten tuli pentuna ja siitä viisastuneena myöhemmät koirat olivat aikuisia kodinvaihtajia.
Viimeinen koira kuoli 6 vuotta sitten.
Emme ole halunneet ottaa uutta koiraa.
Aikuinen tyttäremme otti pennun kuukausi sitten. Olin kyllä momesti kertonut että pennuissa on todella paljon hommaa.
En ollut kai itsekään tajunnut mihin tämä menee, tytär kun on työssäkäyvä ja harrastava ihminen.
Nyt on rauhallinen arki muisto vain. Ekalla viikolla kun kaikilla oli kädet ja jalat riekaleina, kaikki juosseet pennun perässä aikaisesta aamusta lähtien kesälomalla, itku tuli välillä väsymyksestä.
MITÄÄN ei saa tehtyä ilman että pentu ottaa jotain ja juoksee karkuun. Pureminen on onneksi vähentynyt.
Pyykit revitään ja jos kieltää, räkyttää takaisin.
Tänäänkin koira tuli 6.45 hoitoon. Tytär haki sen kolmen aikoihin. Ja toi äsken takaisin kun lähti harrastukseen.
Mun mies hoitaa koiraa eniten ja on jo ihan kyllästynyt. Mutta niin ollaan me muutkin.
Tytär voi satunnaisesti ottaa koiran töihin mutta ei joka päivä.
Milloin hän voi jättää koiran kotiin päiväksi kuten muutkin tekevät??
Miten sanoa nätisti että me ei todellakaan oltu valmistautuneita tähän?
Me halutaan olla avuksi tietenkin, mutta raja se on meilläkin.
Kommentit (51)
Luin nyt kunnolla aloituksen.
Pentu ei tiedä, mikä sen koti on ja kenen koira se on.
Jos tytär ei halua ottaa koirastaan vastuuta, sille pitää löytää uusi koti. Yhteys kasvattajaan (jos on kunnon kasvattaja) tai eläinsuojeluyhdistykseen. Pennulle kyllä löytyy koti, mutta rahojaan omasta mokauksestaan on turha havitella takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vaihtoehtoa: koira lahjoitetaan muualle tai koira piikille (lopetus). Koiria on jouduttu lopettamaan valitettavan monia viime vuosina, ainakin täällä Lappeenrannassa
Tämä
Isosiskoni otti aikoinaan koiranpennun. Sisko on minua 15 vuotta vanhempi ja asui silloin omillaan, oli parikymppinen. No, pentu oli meillä vähän väliä, ja minulla puhkesi allergia. Sisko joutui valitsemaan, että luopuuko menoistaan vai antaako koiran parempaan kotiin. Teki järkevän päätöksen ja antoi koiran pois.
(Ei liity tuohon, mutta koira kuoli jo 5-vuotiaana. Sai onneksi siihen asti elää mukavaa elämää.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vaihtoehtoa: koira lahjoitetaan muualle tai koira piikille (lopetus). Koiria on jouduttu lopettamaan valitettavan monia viime vuosina, ainakin täällä Lappeenrannassa
Tämä
Oletko varma, ettei tuo tai se?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään aikuiset lapset tekevät tuota, että hankkivat koiran ja sitten juoksevat milloin missäkin. Minä pidän koirista, mutta olen tehnyt selväksi tyttärelleni, ettei kotini ole mikään kenneli ja jos koiraa ei pysty itse hoitamaan, se pitää antaa pois. 10-vuotiaalta normaalia käytöstä, mutta aikuiselta, itsenäisesti asuvalta ei. Lapsenlapsia toki mielelläni hoidan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhealta kuulostaa.
Meidän jo edesmennyt koira oli pentuna sellainen, että se piti aamulla potkia ylös, olisi vain nukkunut. Ulkopissalle menon oppi heti, ja sisällä vaan seisoi olohuoneessa ja tuijotti meitä. Ei ollut kovin vaikeaa. Öisin se ei suostunut nukkumaan yksin, oli pakko ottaa viereen, sitten yöt rauhoittuivat. Isompana hakeutui itse sohvalle öiksi, ei halunnut enää viereen.
Kyllä koiratkin on tosi erilaisia.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koiranpentu nukkuu noin 16 tuntia/vuorokaudessa. Mutta ei sen pitäs tollasta olla, että perässä juostaan koko aika. Sehän vedättää teitä, ei ole johdonmukaisuutta. Meilläkin on pentu 9 viikkoa ja sillä on ihan rytmi, että ulos aina sen jälkeen kun herää, syö tai leikkii.
Hihnaan opeteltu ensin sisällä, nyt jo vähän ulkona. Osaa jo istua pyynnöstä/mennä maahan pyynnöstä. Sen koiran kanssa pitää tehdä asioita, muuten se keksii tekemistä ite.
Mikä rotu?
Nuo opettamiset olisivat sen omistajan tehtävä, ei niin, että lykätään koira sekä päiviksi että illoiksi jonkun muun vaivoiksi.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä tuossa ei tarkoitettu niinkään kouluttamista kuin käytöstapojen opettamista. Valitsisin pennun kanssa taisteluni, eli pureminen, siisteyskasvatus -ja mitä ehdottomasti ei saa tuhota. Jotain se tuhoaa kuitenkin. Ja tietysti kynsien ja turkinhoitoon sekä hammaskaluston tarkasteluun totuttaminen. Ja se hihna kävely. Samankin rodun pennut voivat olla hyvin erilaisia, homman näkee oikeastaan vasta kun pentu kotiutuu kotiin. Hyvän käytöksen palkitsen ja erittäin huonosta saattaa seurata Paha Aura. Eli täysi huomioimaattomuus, mutta vain hetkeksi, koska toinen on vielä ihan kakara. Huomioimattomuudella voi myös pilata suhteen koiraan.