Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vinkkejä? Koiranpentu pisti arjen sekaisin
13.08.2026 |
Minä ja mies ja teini-ikäiset 2 lastamme olemme elelleet rauhallista arkea keskenämme.
Meillä on ollut aikuisena tulleita koiria silloin kun lapset olivat pieniä.
Ensimmäinen koiramme yli 20v sitten tuli pentuna ja siitä viisastuneena myöhemmät koirat olivat aikuisia kodinvaihtajia.
Viimeinen koira kuoli 6 vuotta sitten.
Emme ole halunneet ottaa uutta koiraa.
Aikuinen tyttäremme otti pennun kuukausi sitten. Olin kyllä momesti kertonut että pennuissa on todella paljon hommaa.
En ollut kai itsekään tajunnut mihin tämä menee, tytär kun on työssäkäyvä ja harrastava ihminen.
Nyt on rauhallinen arki muisto vain. Ekalla viikolla kun kaikilla oli kädet ja jalat riekaleina, kaikki juosseet pennun perässä aikaisesta aamusta lähtien kesälomalla, itku tuli välillä väsymyksestä.
MITÄÄN ei saa tehtyä ilman että pentu ottaa jotain ja juoksee karkuun. Pureminen on onneksi vähentynyt.
Pyykit revitään ja jos kieltää, räkyttää takaisin.
Tänäänkin koira tuli 6.45 hoitoon. Tytär haki sen kolmen aikoihin. Ja toi äsken takaisin kun lähti harrastukseen.
Mun mies hoitaa koiraa eniten ja on jo ihan kyllästynyt. Mutta niin ollaan me muutkin.
Tytär voi satunnaisesti ottaa koiran töihin mutta ei joka päivä.
Milloin hän voi jättää koiran kotiin päiväksi kuten muutkin tekevät??
Miten sanoa nätisti että me ei todellakaan oltu valmistautuneita tähän?
Me halutaan olla avuksi tietenkin, mutta raja se on meilläkin.
Kommentit (51)
Toivottu käytös palkitaan, epätoivottu jätetään huomiotta. Siinäpä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No vähän faktoja teille kädettömille
"Koiranpentu nukkuu noin 18–20 tuntia vuorokaudessa. Pieni pentu tarvitsee paljon unta kasvaakseen ja käsitelläkseen päivän aikana saamiaan uusia kokemuksia. Voit lukea lisää aiheesta Musti ja Mirri -sivuston pentuoppaasta.Unen määrä iän mukaan8–12 viikon ikäinen pentu: Nukkuu jopa 18–20 tuntia päivässä.4–6 kuukauden ikäinen pentu: Nukkuu hieman vähemmän, noin 14–18 tuntia.Yöuni: Pienet pennut heräävät yöllä tarpeilleen ja rauhoittuvat yleensä kokonaisiin yöuniin vasta noin 4 kuukauden iässä.Miksi uni on tärkeää?Auttaa kehoa kasvamaan ja kehittymään.Vahvistaa vastustuskykyä.Helpottaa asioiden oppimista ja rauhoittumista.Estää yliväsymystä, joka tekee pennusta levottoman.Merkkejä huonosta unirytmistä: Liian vähän unta: Pentu on ylivilkas, puree herkästi, touhuaa levottomasti tai on ärtynyt.Liikaa unta (tai apaattisuus): Pentu on veltto myös hereillä ollessaan eikä jaksa syödä tai leikkiä."
Eli tuo pentu EI SAA tarpeeksi unta !!!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Toivottu käytös palkitaan, epätoivottu jätetään huomiotta. Siinäpä se.
Periaatteessa joo. Mutta jos kyseessä on vilkas pari-kolmekuinen pentu, niin ei sen keskittymiskyky riitä vielä todennäköisesti oppimaan noin. Se on vielä aika vaistoilla menevä otus, joka ei välttämättä yhdistä käytöksiään ja palkkioita.
Itse olen kasvattanut vilkasta rotua 25 vuotta. Ja itse pidän ihan pikkupentujen koulutuksen ja kasvatuksen hyvin vähissä nykyään, koska se on turhauttavaa ja sujuu paljon helpommin sitten, kun ikä kypsyttää vähän aivoja ja pentu rauhoittuu. Leikin varjoilla opetan välillä jotain istumisia, maahanmenoja yms, mutta muuten saavat aika lailla olla vaan vapaasti paitsi nyt hihnassakävelyä yms. välttämätöntä opetetaan toki. Muuten alkaa enempi ehdollistava koulutus pahimman murrosiän mentyä. Olen kilpaillut koirieni kanssa agilityssä ja tottelevaisuuskoulutuksessa, ja lajien valioitakin löytyy, joten jotain kokemusta näistä hommista on.
Vierailija kirjoitti:
No vähän faktoja teille kädettömille
"Koiranpentu nukkuu noin 18–20 tuntia vuorokaudessa. Pieni pentu tarvitsee paljon unta kasvaakseen ja käsitelläkseen päivän aikana saamiaan uusia kokemuksia. Voit lukea lisää aiheesta Musti ja Mirri -sivuston pentuoppaasta.Unen määrä iän mukaan8–12 viikon ikäinen pentu: Nukkuu jopa 18–20 tuntia päivässä.4–6 kuukauden ikäinen pentu: Nukkuu hieman vähemmän, noin 14–18 tuntia.Yöuni: Pienet pennut heräävät yöllä tarpeilleen ja rauhoittuvat yleensä kokonaisiin yöuniin vasta noin 4 kuukauden iässä.Miksi uni on tärkeää?Auttaa kehoa kasvamaan ja kehittymään.Vahvistaa vastustuskykyä.Helpottaa asioiden oppimista ja rauhoittumista.Estää yliväsymystä, joka tekee pennusta levottoman.Merkkejä huonosta unirytmistä: Liian vähän unta: Pentu on ylivilkas, puree herkästi, touhuaa levottomasti tai on ärtynyt.Liikaa unta (tai apaattisuus): Pentu on veltto myös hereillä ollessaan eikä jaksa syödä tai leikkiä."
Eli tuo pentu EI SAA tarpeeksi unta !!!!!!!
No tuskinpa sitä kukaan väkisin hereillä pitää! Pennuilla on omat rytminsä, eikä läheskään kaikki pennut todellakaan nuku tuollaisia määriä, vaikka mitä tekisi. Eikä se ole ongelma. Kyllä se iän myötä sitten tulee se rauhoittuminen ja yhtenäisemmät unet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiranpentu nukkuu noin 16 tuntia/vuorokaudessa. Mutta ei sen pitäs tollasta olla, että perässä juostaan koko aika. Sehän vedättää teitä, ei ole johdonmukaisuutta. Meilläkin on pentu 9 viikkoa ja sillä on ihan rytmi, että ulos aina sen jälkeen kun herää, syö tai leikkii.
Hihnaan opeteltu ensin sisällä, nyt jo vähän ulkona. Osaa jo istua pyynnöstä/mennä maahan pyynnöstä. Sen koiran kanssa pitää tehdä asioita, muuten se keksii tekemistä ite.
Mikä rotu?
Mistä päättelit ettei ole johdonmukaista ja rytmiä? Kyllä on. Meillä on tosiaan ollut koiria ennenkin.
Mutta kun yrittää kotitöitä tehdä, keksii omia juttuja.
On leluja, on puruluita, osaa kulkea hihnassa, osaa istua, osaa odottaa ruokaa nätisti.
Joku leikittää silloin kun muuten vaan riehuisi.
Mutta riehuu paljon, haukkuu kun kieltää jne.
Onhan se perään mentävä jos vie jotain mitä ei voi antaa pureskella.
Voisko sen laittaa semmoseen koiran leikkikehään välillä? Siellä omst lelut. Niin ja hankkikaa sille kaveri. Esim. samasta pentueesta joku, jonka kanssa voi välillä käydä leikkimässä ja juoksemassa. Jos joku niistä.asuis vaikka lähistöllä? Tyttäres hoidettava tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottu käytös palkitaan, epätoivottu jätetään huomiotta. Siinäpä se.
Aivan, annetaan koiran purra rauhassa sähköjohdot ja itselleen sähköisku ja mitäpä tuosta jos futon on pennun mielestä talon paras pissapaikka ja antiikkihuonekalut maistuvat paremmalle kuin puruluu. Miksi ihmeessä kertoisimme koiralle, että sellainen on väärin. Jatkakoot pureskelua ja hys hys, kyllä se tunnin päästä lopettaa, tai kahden.. Tai ehkä huomenna tai vuoden päästä. Ihan vaan, koska emme huomioineet sitä. Koiralla soi kellot ja se oivaltaa: en saanut makupalaa, kun söin nuo kaikki em. asiat, joten sehän on kiellettyä!
Hyvä ihminen laita rajat tyttärellesi. Helppo ratkaisu "me ei jakseta ottaa koiraasi jatkuvasti hoitoon, sinä otit pennun ja olet aikuinen ihminen niin nyt myös huolehdit koirastasi ja kannat vastuun tekemästäsi päätöksestä".
Kuulostaa vähän siltä ettei tytär ole valmis koiranomistajaksi, se rajoittaa elämää ja koiranpentu on kyllä riiviövaiheessa hyvinkin verrannollinen pieneen lapseen rasittavuudessaan. Some voi antaa joskus ruusuisen kuvan koiranpennnun kanssa elämisestä.
Mutta koska tytär on jo aikuinen et oikein voi muuta kuin huolehtia omasta jaksamisestasi ja antaa sen tyttären oppia omat läksynsä. Voithan toki tarjota apua että yhdessä etsitte uuden kodin koiralle jos tytär tulee siihen tulokseen ettei olekkaan hänen juttunsa kun muut asiat kiinnostaa enemmän kuin koiran kanssa oleminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottu käytös palkitaan, epätoivottu jätetään huomiotta. Siinäpä se.
Pennulle pitää OHJATA sallittu ja toivottu käytös kielletyn tilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän sen voi jättää kotiin ihan heti luovutusiästä alkaen. Niin useimpien täytyy tehdä. Tai sitten tytär voi viedä pennun maksulliseen koirapäivähoitolaan. Ei teidän ole mitään velvollisuutta sitä hoitaa.
Ja tuokin, että ensin jättää teille työpäiväksi, ja sitten vielä harrastuksen takia. Ikävä sanoa, mutta ehkä hänen ei olisi pitänyt ottaa koiraa ollenkaan. Koska silloin jos sinkkuna ottaa, ja on päivät pois, niin ei siinä kyllä sitten enää koirattomiin harrastuksiin illalla lähdetä, se olisi liikaa yksinoloa koiralle. No, nyt se pentu siinä jo on, niin ei voi mitään, nyt tyttären täytyy sopeutua siihen, ettei ole enää yhtä vapaa kuin ennen. Ja teidän ei missään nimessä tarvi olla pennun ilmaisia hoitajia. Parissa-kolmessa kuukaudessa se pentu on jo paljon helpompi ja rauhallisempi, mutta se on sen tyttären asia kestää se rankempikin vaihe läpi, ei ensisijaisesti teidän.
Olen itsekin meinannut hänelle sanoa että ei ehkä olisi pitänyt ottaa. En vaan halua pahoittaa hänen mieltä. Tiedän, ei pitäisi joustaa näin paljon.
Jos et halua pahoittaa hänen mieltään, niin sitten sun ei auta kuin kestää ja ottaa enemmän vastuuta hänen koirastaan kuin mitä sun kuuluisi. Tai sitten kasvatat selkärangan ja toteat ettet ole vastuussa tyttäresi mielensä pahoittamisista ja kakaiset sen asian ulos.
Ongelmana tässä on se, että se koiranpentu on elävä ja hengittävä olento: Sen hyvinvointi on tärkeää ja on aika huono juttu jos se nyt jo pentuna tottuu siihen, ettei ole koskaan yksin. Esim. jos se on jo teillä päivän, miksi hemmetissä se pitää harrastuksen takia tuoda teille takaisin? Mutta kuulostaa myöskin siltä, että missä välissä se tyttäresi sitten on sen koiran kanssa? Miksi hän on sen hankkinut?
Hyvää harjoitusta kyllä lapsia varten: Työpäiväksi päiväkotiin, sitten jos haluaa harrastaa niin teille hoitoon ja sitten kotiin ja voikin kivasti laittaa suoraan nukkumaan. Aika monen arki lapsen kanssakkin on tuollaista, aika surullista vai mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ihminen laita rajat tyttärellesi. Helppo ratkaisu "me ei jakseta ottaa koiraasi jatkuvasti hoitoon, sinä otit pennun ja olet aikuinen ihminen niin nyt myös huolehdit koirastasi ja kannat vastuun tekemästäsi päätöksestä".
Kuulostaa vähän siltä ettei tytär ole valmis koiranomistajaksi, se rajoittaa elämää ja koiranpentu on kyllä riiviövaiheessa hyvinkin verrannollinen pieneen lapseen rasittavuudessaan. Some voi antaa joskus ruusuisen kuvan koiranpennnun kanssa elämisestä.
Mutta koska tytär on jo aikuinen et oikein voi muuta kuin huolehtia omasta jaksamisestasi ja antaa sen tyttären oppia omat läksynsä. Voithan toki tarjota apua että yhdessä etsitte uuden kodin koiralle jos tytär tulee siihen tulokseen ettei olekkaan hänen juttunsa kun muut asiat kiinnostaa enemmän kuin koiran kanssa oleminen.
Näinhän se ois sanottava. Olen vaan aina sellainen että haluan auttaa tietenkin enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä.
Mut aikuisten oikeesti näinhän se ois, myönnän kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikö se pentu nuku koskaan ? Koiranpentu nukkuu noin 20 tuntia vuorokaudessa, aikuinen koira 12-18 tuntia. Häiriintynyt nyt jo
Ei tämä ainakaan nuku 20 tuntia päivässä!
Just ja just yöllä 9 tuntia ja parit päikkärit, mutta ei todellakaan tuntikausia.
No ei mikään ihme ettei nuku, kun ei saa kotiutua minnekkään. Koiranpentu tarvitsee rutiinit ja oikean kodin, niin se ehkä rauhoittuu, ellei sitten ole jotain superenrgistä rotua: Veikkaan että tietenkin se on joku työkoira, bordercollie tai labbis, koska miksipä ei töissäkäyvä jotain ei-koiralajia harrastava ihminen ottaisi työkoiraa sohvankoristeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän sen voi jättää kotiin ihan heti luovutusiästä alkaen. Niin useimpien täytyy tehdä. Tai sitten tytär voi viedä pennun maksulliseen koirapäivähoitolaan. Ei teidän ole mitään velvollisuutta sitä hoitaa.
Ja tuokin, että ensin jättää teille työpäiväksi, ja sitten vielä harrastuksen takia. Ikävä sanoa, mutta ehkä hänen ei olisi pitänyt ottaa koiraa ollenkaan. Koska silloin jos sinkkuna ottaa, ja on päivät pois, niin ei siinä kyllä sitten enää koirattomiin harrastuksiin illalla lähdetä, se olisi liikaa yksinoloa koiralle. No, nyt se pentu siinä jo on, niin ei voi mitään, nyt tyttären täytyy sopeutua siihen, ettei ole enää yhtä vapaa kuin ennen. Ja teidän ei missään nimessä tarvi olla pennun ilmaisia hoitajia. Parissa-kolmessa kuukaudessa se pentu on jo paljon helpompi ja rauhallisempi, mutta se on sen tyttären asia kestää se rankempikin vaihe läpi, ei ensisijaisesti teidän.
Olen itsekin meinannut hänelle sanoa että ei ehkä olisi pitänyt ottaa. En vaan halua pahoittaa hänen mieltä. Tiedän, ei pitäisi joustaa näin paljon.
Jos et halua pahoittaa hänen mieltään, niin sitten sun ei auta kuin kestää ja ottaa enemmän vastuuta hänen koirastaan kuin mitä sun kuuluisi. Tai sitten kasvatat selkärangan ja toteat ettet ole vastuussa tyttäresi mielensä pahoittamisista ja kakaiset sen asian ulos.
Ongelmana tässä on se, että se koiranpentu on elävä ja hengittävä olento: Sen hyvinvointi on tärkeää ja on aika huono juttu jos se nyt jo pentuna tottuu siihen, ettei ole koskaan yksin. Esim. jos se on jo teillä päivän, miksi hemmetissä se pitää harrastuksen takia tuoda teille takaisin? Mutta kuulostaa myöskin siltä, että missä välissä se tyttäresi sitten on sen koiran kanssa? Miksi hän on sen hankkinut?
Hyvää harjoitusta kyllä lapsia varten: Työpäiväksi päiväkotiin, sitten jos haluaa harrastaa niin teille hoitoon ja sitten kotiin ja voikin kivasti laittaa suoraan nukkumaan. Aika monen arki lapsen kanssakkin on tuollaista, aika surullista vai mitä?
Joo niinhän se monella on lasten kanssa. Ja on surullista. Siksi olen itse hoitanutkin lapseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ihminen laita rajat tyttärellesi. Helppo ratkaisu "me ei jakseta ottaa koiraasi jatkuvasti hoitoon, sinä otit pennun ja olet aikuinen ihminen niin nyt myös huolehdit koirastasi ja kannat vastuun tekemästäsi päätöksestä".
Kuulostaa vähän siltä ettei tytär ole valmis koiranomistajaksi, se rajoittaa elämää ja koiranpentu on kyllä riiviövaiheessa hyvinkin verrannollinen pieneen lapseen rasittavuudessaan. Some voi antaa joskus ruusuisen kuvan koiranpennnun kanssa elämisestä.
Mutta koska tytär on jo aikuinen et oikein voi muuta kuin huolehtia omasta jaksamisestasi ja antaa sen tyttären oppia omat läksynsä. Voithan toki tarjota apua että yhdessä etsitte uuden kodin koiralle jos tytär tulee siihen tulokseen ettei olekkaan hänen juttunsa kun muut asiat kiinnostaa enemmän kuin koiran kanssa oleminen.Näinhän se ois sanottava. Olen vaan aina sellainen että haluan auttaa tietenkin enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä.
Mut aikuisten oikeesti näinhän se ois, myönnän kyllä.
Niin, ei tuohon nyt muuta ratkaisua oikein ole. Koita opetella pois kiltin tytön-syndroomasta. Tai yhdessä miehen kanssa sanotte, niin ei tarvi yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ihminen laita rajat tyttärellesi. Helppo ratkaisu "me ei jakseta ottaa koiraasi jatkuvasti hoitoon, sinä otit pennun ja olet aikuinen ihminen niin nyt myös huolehdit koirastasi ja kannat vastuun tekemästäsi päätöksestä".
Kuulostaa vähän siltä ettei tytär ole valmis koiranomistajaksi, se rajoittaa elämää ja koiranpentu on kyllä riiviövaiheessa hyvinkin verrannollinen pieneen lapseen rasittavuudessaan. Some voi antaa joskus ruusuisen kuvan koiranpennnun kanssa elämisestä.
Mutta koska tytär on jo aikuinen et oikein voi muuta kuin huolehtia omasta jaksamisestasi ja antaa sen tyttären oppia omat läksynsä. Voithan toki tarjota apua että yhdessä etsitte uuden kodin koiralle jos tytär tulee siihen tulokseen ettei olekkaan hänen juttunsa kun muut asiat kiinnostaa enemmän kuin koiran kanssa oleminen.Näinhän se ois sanottava. Olen vaan aina sellainen että haluan auttaa tietenkin enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä.
Mut aikuisten oikeesti näinhän se ois, myönnän kyllä.
Ehkä sinun pitäisi välillä laittaa oma mielipaha muiden mielipahojen edelle. Jos et pysty kieltäytymään ja asettamaan rajoja koiran hoidossa niin mieti mitä se on sitten jos tyttäresi joskus hankkii lapsia.
Tehkää selväksi, että tytär hoitaa koiransa tai jos ei kykene, luopuu siitä sitten kokonaan. Olen sivusta seurannut saman tyyppisen tapauksen ja sitä kesti 15 vuotta, kun vanhemmilla ei ollut mitään muuta elämää kuin aikuisen tyttären koira.
Kaksi vaihtoehtoa: koira lahjoitetaan muualle tai koira piikille (lopetus). Koiria on jouduttu lopettamaan valitettavan monia viime vuosina, ainakin täällä Lappeenrannassa
Ylivilkkaat koirat ei vältyämättä pentuna nuku yhtä paljon kuin muut pennut.
Sun pitää nyt vaan kestää se, että saatat pahoittaa tyttäresi mielen. Kyllä hän pääsee siitä yli että joskus sanot ”ei käy”. Jos se, että teilläkin on rajat on hänelle aivan uusi asia, on se jo aikakin oppia.
Koiranpentu väsyy toisen koiran kanssa leikkiessä, ei lenkittämällä. Se tarvitsee pentukavereita; pentutreffejä.
Alue: Aihe vapaa
Eri, mutta kasvatavan erästä terrierirotua, ja kyllä se ainakin näiden kanssa ON juuri tuollaista mitä AP kuvaa ekat kuukaudet! Se on täysin normaalia, eikä sille oikeastaan voi yhtään mitään. Pikku-ärrierit nyt vaan on loputtoman energisiä juoksentelevia, pomppivia, purevia, repiviä, murisevia suloisia karvapalloja. Eikä kyllä nuku tuollaisia määriä todellakaan. Koulutusta voi toki tehdä, mutta superenergisiä pentuja se ei mitenkään väsytä ja saa olemaan rauhallisia sitten sen jälkeen. Kyllä ne aika lailla painaa täysillä aina kun ovat hereillä. Ja nukkuu lyhyissä pätkissä.