Onko äitejä, jotka ovat kokopäiväisesti työssä ja opiskelevat samalla?

mikä on tärkein tavoitteesi. Onko etusijalla lapset ja heidän hyvinvointinsa, perhe ja sen onnellisuus, vai työ ja opiskelu?

Jos haluaa tehdä työtä ja opiskella, perhe ja lapset saavat jäädä kakkossijalle. os haluaa olla lasten ja perheen kanssa, työ ja opisekelu jäävät kakkoseksi. Lapset ovat vain kerran pieniä, työtä ja opiskelua riittää eläkeikään asti. Eli siis täysin valintakysymys, kenelle tai mille haluaa aikansa antaa,

Mulla ei ole omaa henkilökohtaista kokemusta, koska olen tehnyt keikkatyötä opiskelun ohella, siis 50% opiskelua ja 50% töitä. Tai olen vuorotellut esim. kuukausi töitä ja kuukausi opiskelua. Välillä pidän vapaaviikkoja lasten kanssa, eli otan kaiken irti siitä, että opinnot joustavat.



Mulla on joitakin opiskelutovereita, jotka opiskelevat ja käyvät töissä täyspäiväisesti, ja musta se on ihan älytöntä, varsinkin jos perheessa on kouluikäisiä tai pienempiä lapsia. Perhe ja lapset jäävät siinä jatkoihin, ja tuskin jää aikaa panostaa omaan hyvinvointiin. Eli henkilökohtainen mielipiteeni: erittäin huono ratkaisu.

Oma aika jää kyllä kortille kun illat luen yleensä. Teen kyllä nelipäiväistä jotta voin käydä luennoilla ja kirjastossa lukemassa. Yliopistolla on onneksi mukavan vapaamuotoista opiskelua, paljon pystyy tenttimään jos luennoilla ei pysty käymään, tosin riippuu varmasti oppiaineesta tämäkin.

Oikeastaan koko työurani ajan olen opiskellut jotain, vähintään täydennyskoulutusta. Olen mm. suorittanut kasvatustieteen perusopinnot 25 op. ja nyt olen reilun vuoden opiskellut opettajan pedagogisia opintoja. Käytän lähipäiviin lomarahavapaat ja muut vaadittavat jutut teen käytännössä öisin, kun toiset nukkuvat. Perhe ei ole kärsinyt opinnoistani. Mies joskus kysyy humoristisesti, että mitä seuraavaksi meinaan opiskella.



Minulle kyse on ammatillisesta kehittymisestä, enkä ole pitänyt asiaa oikein mitenkään mainitsemisen arvoisena. Teen normaalia työpäivää 8-16, mies on vuorotyössä ja lapset eskarissa ja eka luokalla. Ehdin myös harrastamaan, silä minulla on oma ratsuhevonen. Tuskin kuitenkaan lähden enää uutta tutkintoa suorittamaan, mutta minulla on jo yksi akateeminen tutkinto, onneksi.

Tällä hetkellä lapsi on tosin vasta 4 kk ja olen vanhempainvapaalla, joten en vielä tiedä, miten arki sujuu sitten kun täytyy mennä takaisin töihin. Olen tosin opinnoissani niin pitkällä, että teen jo gradua eli pakollisia kursseja ei ole kauheasti. Keväällä on tosin yksi kurssi, jolla täyttyy olla läsnä mutta onneksi pystyn joustavasti yhdistämään sen työn kanssa niin, että pääsen päivällä paikalle. Se tosin tarkoittaa, että isä joutuu hakemaan lapsen hoidosta kun oma työpäiväni venyy pidemmäksi.



Eihän se helppoa ole ja jos haluaa olla aina paikalla oleva, kaikesta huolehtiva pullantuoksuinen kotiäiti, niin kannattaa harkita uudemman kerran. Mutta jos hyväksyy sen, että ihan normaaleja lapsia on tullut hoidossakin olleista ja vähemmän äidin helmoissa kasvatetuista palleroista, niin sitten antaa palaa vain. Ei yhtälö mahdoton ole mutta pitää olla vahva luonne ja kestää se, ettei kykene tekemään kaikkea. Lisäksi kannattaa valita sellainen opiskeluaine, jossa ei vaadita kokoaikaista läsnäoloa...

Näin myös äitini teki ja hänelle jäi aikaa meillekin, joten no problem, jos on mies olemassa, onhan hänkin lasten huoltaja. (Toki opiskelujen on hyvä joustaa.)

Opiskelu ja töissäkäynti on kivaa ja jos minulla on kivaa, niin minulla on kivempaa myös kotona. Toiset käyttävät aikaa katsoen tv:tä ja AV:lla, toiset opiskellen :)