Opettajien hätähuuto: Näin hirveää vanhempien käytös on

Näistä pojista ja tytöistä tulee lopulta masentuneita ja mt-ongelmaisia siinä vaiheessa, kun täytyy alkaa ottaa vastuuta omasta elämästä.

Liikunnanopettajana olen saanut vuosien varrella kaikenlaisia yhteydenottoja huoltajilta. Mielestäni oudoimpia ovat tavoitteellisesti jotain lajia harrastavien huoltajilta. Kuten: ei osallistu siihen ja siihen lajiin, koska se häiritsee oman lajin kehitystä. Tai ei luistele ulkojäällä, koska on tottunut vain tasaiseen ja hyvään jäähallijäähän ja luistimetkin voivat mennä rikki. Myös ilmoitetaan että lapsi kilpailee SM-tasolla jossain lajissa ja sillä perusteella liikunnasta pitää antaa arvosanaksi 10.

Kyllä opettajilla oli vaikeaa ennen Wilmaa

Vierailija kirjoitti:

Olen minäkin joskus ollut löytämättä jotain tiettyä paikkaa.

Laitoitko äidille viestin , että tuu äiti etsimään minulle oikea paikka.

Peruskoulun opettajaksi on päästetty t y h j ä p ä i siä, osaamattomia, vihervasemmistolaisia surkimuksia. Ovat yleensä naispuolisia, joita ei kiinnosta muu kuin palkan nostaminen ja rakennekynnet. 

Pilaavat lapset, joista tulee keskittymiskyvyttömiä, laiskoja ja osaamattomia. Suomi ei voi pärjätä näin huonolla aineksella.

Tämä on varmaan vastareaktio sille, että nykyiset vanhemmat olivat lapsina niin tallottuja ja auktoriteetin alla, niin ylikompensoivat sitä lapsillaan. Esimerkiksi minua liikuntatunneilla seisotettiin kylmässä hangessa luistimilla, koska en suostunut laittamaan haljennutta kypärää päähän. Sain tästä vielä huomautuksen kotiin vanhemmilleni, että olin niskuroinut ja kieltäytynyt osallistumasta liikuntatunnille. Oikeasti en vaan halunnut halkaista kalloani, koska olin tosi huono luistelemaan.

Kun oma lapseni menee kouluun, niin yritän löytää tavan opettaa erottamaan auktoriteettiasema ja johtaminen kiusaamisesta ja pompottelusta.

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulun opettajaksi on päästetty t y h j ä p ä i siä, osaamattomia, vihervasemmistolaisia surkimuksia. Ovat yleensä naispuolisia, joita ei kiinnosta muu kuin palkan nostaminen ja rakennekynnet. 

Pilaavat lapset, joista tulee keskittymiskyvyttömiä, laiskoja ja osaamattomia. Suomi ei voi pärjätä näin huonolla aineksella.

Sinähän voisit ryhtyä opettajaksi? Se on helppoa ja kevyttä hommaa.

Vierailija kirjoitti:

"Lähdemme syysloman jälkeen kahdeksi viikoksi etelään, kun palaamme, tarvitsee lapsi tukiopetusta ettei jää jälkeen. Tytölle sopii maanantaina klo 14-15.30 ja keskiviikkona klo 8-9."

Näistä lomista pitäis olla linjaus että ne ovat aina luvatonpoissaolo eli ei vois edes hakea lupaa niihin. Lomailkoon silloin kun koulusta loma on. 

Vierailija kirjoitti:

Liikunnanopettajana olen saanut vuosien varrella kaikenlaisia yhteydenottoja huoltajilta. Mielestäni oudoimpia ovat tavoitteellisesti jotain lajia harrastavien huoltajilta. Kuten: ei osallistu siihen ja siihen lajiin, koska se häiritsee oman lajin kehitystä. Tai ei luistele ulkojäällä, koska on tottunut vain tasaiseen ja hyvään jäähallijäähän ja luistimetkin voivat mennä rikki. Myös ilmoitetaan että lapsi kilpailee SM-tasolla jossain lajissa ja sillä perusteella liikunnasta pitää antaa arvosanaksi 10.

Mä kertoisin että saa nelosen liikunnasta jos ei osallistu ja hommata sellaisia välineitä jotka tarkoitukseen sopii. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on varmaan vastareaktio sille, että nykyiset vanhemmat olivat lapsina niin tallottuja ja auktoriteetin alla, niin ylikompensoivat sitä lapsillaan. Esimerkiksi minua liikuntatunneilla seisotettiin kylmässä hangessa luistimilla, koska en suostunut laittamaan haljennutta kypärää päähän. Sain tästä vielä huomautuksen kotiin vanhemmilleni, että olin niskuroinut ja kieltäytynyt osallistumasta liikuntatunnille. Oikeasti en vaan halunnut halkaista kalloani, koska olin tosi huono luistelemaan.

 

Kun oma lapseni menee kouluun, niin yritän löytää tavan opettaa erottamaan auktoriteettiasema ja johtaminen kiusaamisesta ja pompottelusta.

Se on reaktio siitä kun on tottunut pompottelemaan ja kiusaamaan muita, nää vanhemmat eivät varmasti ole kivoja työkavereita tai naapureita.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kokemuksia. Olen ollut nyt 16-V lukiossa opettajana. Ensimmäiset kymmenen vuotta meni ilman mitään konfliktia. Tänä syksynäkin on jo ehtinyt olla eka. 

Isät ja äidit vaatii nuorilleen erityiskohtelua, siitä se johtuu.

No et ainakaan opeta äidinkieltä . Jos kirjoitat "Olen ollut 16-V opettajana" ,   veikkaan että olet todennäköisemmin työtön lähihoitaja tai siivooja.   

Upea kontribuutio tähän ketjuun!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tärkeä kasvattaa lapset mutta ei tyhmästi ylikunnioittaa auktoriteetteja, mikä Suomessa on tapana. Opettajissakin on vaikka minkälaista: narsistisia kiusaajia, pedofiilisia ja vaikka mitä. Näistä saa lehdistä usein lukea.

Suomessa? Meillä kyllä auktoriteettien kunnioitus on murentunut minimiin. Viimeisimpänä nyt tämä mopopoika vs. poliisi.

Muualla maailmalla opettajat ovat mr. tai mrs./mss. Kouluissa on tiukka kuri, jota myös vanhemmat kunnioittavat.

Onko sulla kokemusta vai ihan mutullako vedät? Mulla on ja voin kertoa, että muualla opettajilla ei ole valtaa lainkaan ja auktoriteetin tajutaan syntyvän kunnioituksesta. Suomessa opettajat luulevat olevansa yläpuolella ja johdossa vaikka juuri siksi heitä ei kunnioiteta.

olen eri, ja kokemuksesta voin kertoa, että kuria löytyy muilta mailta. ei fyysistä tarvitse olla.

Kuri ja hyvät käytöstavat eivät ole ihan sama asia. Käytöstavat opetetaan kotona -ja ympäröivässä yhteiskunnassa. Niitä edellytetään jo pikkulapselta ikätasonsa mukaan.  Onnistuu ilman kuritusta

Kuri ja kuritus eivät myöskään ole sama asia.

 

Minusta se että moni tässä keskustelussa pitää sitä ihan normaalina, että lukiolainen ei keksi muuta ratkaisua hyvin pieneen ongelmaan kuin soittaa äidille, kertoo nykyvanhemmista paljon. Ja se että äiti laittaa opettajalle viestiä sen sijaan, että opastaisi lastaan etsimään itse ratkaisun, kertoo myös paljon.

 

Minulla oli vuosia sitten oma 9-vuotias eksyksissä vieraassa kaupunginosassa uuteen kouluun mennessään eikä tullut mieleenkään laittaa opettajalle viestiä, että lähtee etsimään lasta. Opastin lapsen puhelimitse koululle ja laitoin opettajalle viestin, että lapsi myöhästyy. Lapsi löytyi kouluun, etsi reippaana oikean luokan ja elämä jatkui. Ei traumoja.

 Vanhemmat monesti tekevät kaiken lapsen puolesta, eikä lapselle kehity ongelmanratkaisukykyä ja panikoidutaan heti kun jotain poikkeavaa tapahtuu. Yksi lapsistani on yläkoulussa ja kyllä hän jo hoitaa hyvin monet asiat itsenäisesti. Kyllä peruskoulun päättäneen kuuluu jo selviytyä itse hyvin yksinkertaisista ongelmista ilman äidin apua.

Eijän noissa tilanteissa auttamisesta tai puolesta tekemisestä ole useinkaan kyse vaan siitä mikä on järkevää. 

Jos oppilas laittaa opettajalle Wilma-viestiä, luuletko että se luetaan? Ja tuskin tuossa (tod.näk. keksityssä) esimerkissä lasta olisi pyydetty etsimään vaan pyydetty käydä katsomassa näkyykö haahuilemassa. 

Eiköhän ihan aikuisestakin lapsestaan saa tarvittaessa pitää huolta ja auttaa ilman että joku on tekemässä siitä heti kasvatuksellisen ongelman. Sitten ihmetellään kun on kylmät välit jatkossa eikä lapsenlastakaan näe koskaan. 

Ja tämäkin 9-vuotiaan täydellinen mamma oli selvästi koululla useamman kerran käynyt kun osasi etänä neuvoa. Isompien lasten vanhemmat eivät kyttää koululla eivätkä voisi neuvoa edes mistä päästä rakennusta pitää mennä sisään, saati luokkahuoneen sijaintia. 

Google maps on sellainen että lapsikin osaa käyttää jos eksyy tai etsii reittiä johonkin missä ei ole aiemmin käynyt. Onnistuu ainakin omilta 9v ja 12v. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunnanopettajana olen saanut vuosien varrella kaikenlaisia yhteydenottoja huoltajilta. Mielestäni oudoimpia ovat tavoitteellisesti jotain lajia harrastavien huoltajilta. Kuten: ei osallistu siihen ja siihen lajiin, koska se häiritsee oman lajin kehitystä. Tai ei luistele ulkojäällä, koska on tottunut vain tasaiseen ja hyvään jäähallijäähän ja luistimetkin voivat mennä rikki. Myös ilmoitetaan että lapsi kilpailee SM-tasolla jossain lajissa ja sillä perusteella liikunnasta pitää antaa arvosanaksi 10.

Mä kertoisin että saa nelosen liikunnasta jos ei osallistu ja hommata sellaisia välineitä jotka tarkoitukseen sopii. 

Mun mielestä liikunmasta ei pitäiai antaa numeroa ollenkaan. Eikä kuviksesta tai käsityöstä. Pelkkä suoritettu riittäisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tärkeä kasvattaa lapset mutta ei tyhmästi ylikunnioittaa auktoriteetteja, mikä Suomessa on tapana. Opettajissakin on vaikka minkälaista: narsistisia kiusaajia, pedofiilisia ja vaikka mitä. Näistä saa lehdistä usein lukea.

Suomessa? Meillä kyllä auktoriteettien kunnioitus on murentunut minimiin. Viimeisimpänä nyt tämä mopopoika vs. poliisi.

Muualla maailmalla opettajat ovat mr. tai mrs./mss. Kouluissa on tiukka kuri, jota myös vanhemmat kunnioittavat.

Onko sulla kokemusta vai ihan mutullako vedät? Mulla on ja voin kertoa, että muualla opettajilla ei ole valtaa lainkaan ja auktoriteetin tajutaan syntyvän kunnioituksesta. Suomessa opettajat luulevat olevansa yläpuolella ja johdossa vaikka juuri siksi heitä ei kunnioiteta.

olen eri, ja kokemuksesta voin kertoa, että kuria löytyy muilta mailta. ei fyysistä tarvitse olla.

Kuri ja hyvät käytöstavat eivät ole ihan sama asia. Käytöstavat opetetaan kotona -ja ympäröivässä yhteiskunnassa. Niitä edellytetään jo pikkulapselta ikätasonsa mukaan.  Onnistuu ilman kuritusta

Kuri ja kuritus eivät myöskään ole sama asia.

 

Minusta se että moni tässä keskustelussa pitää sitä ihan normaalina, että lukiolainen ei keksi muuta ratkaisua hyvin pieneen ongelmaan kuin soittaa äidille, kertoo nykyvanhemmista paljon. Ja se että äiti laittaa opettajalle viestiä sen sijaan, että opastaisi lastaan etsimään itse ratkaisun, kertoo myös paljon.

 

Minulla oli vuosia sitten oma 9-vuotias eksyksissä vieraassa kaupunginosassa uuteen kouluun mennessään eikä tullut mieleenkään laittaa opettajalle viestiä, että lähtee etsimään lasta. Opastin lapsen puhelimitse koululle ja laitoin opettajalle viestin, että lapsi myöhästyy. Lapsi löytyi kouluun, etsi reippaana oikean luokan ja elämä jatkui. Ei traumoja.

 Vanhemmat monesti tekevät kaiken lapsen puolesta, eikä lapselle kehity ongelmanratkaisukykyä ja panikoidutaan heti kun jotain poikkeavaa tapahtuu. Yksi lapsistani on yläkoulussa ja kyllä hän jo hoitaa hyvin monet asiat itsenäisesti. Kyllä peruskoulun päättäneen kuuluu jo selviytyä itse hyvin yksinkertaisista ongelmista ilman äidin apua.

Eijän noissa tilanteissa auttamisesta tai puolesta tekemisestä ole useinkaan kyse vaan siitä mikä on järkevää. 

Jos oppilas laittaa opettajalle Wilma-viestiä, luuletko että se luetaan? Ja tuskin tuossa (tod.näk. keksityssä) esimerkissä lasta olisi pyydetty etsimään vaan pyydetty käydä katsomassa näkyykö haahuilemassa. 

Eiköhän ihan aikuisestakin lapsestaan saa tarvittaessa pitää huolta ja auttaa ilman että joku on tekemässä siitä heti kasvatuksellisen ongelman. Sitten ihmetellään kun on kylmät välit jatkossa eikä lapsenlastakaan näe koskaan. 

Ja tämäkin 9-vuotiaan täydellinen mamma oli selvästi koululla useamman kerran käynyt kun osasi etänä neuvoa. Isompien lasten vanhemmat eivät kyttää koululla eivätkä voisi neuvoa edes mistä päästä rakennusta pitää mennä sisään, saati luokkahuoneen sijaintia. 

Google maps on sellainen että lapsikin osaa käyttää jos eksyy tai etsii reittiä johonkin missä ei ole aiemmin käynyt. Onnistuu ainakin omilta 9v ja 12v. 

Sun lasten mapsissa on luokkahuoneet? Mulle satasella samaa kuin sä olet vetänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä lähetti viestiä ja halusi tavata kesäkuussa, kun nuori ei päässyt haluamalleen amis-linjalle, että mitkä mahdollisuudet on haastaa amis oikeuteen?

Kyseessä oli ala, jossa osana opiskelijaksiottoa oli haastattelu. Sai hylätyn. Halusi tietää, onko mitään muotoseikkaa, johon oikeudessa vedota :). Sanoin entisenä luokanohjaajana, että unohtaa koko jutun ja eteenpäin elämässä sillä linjalla johon pääsi. Mutta kesäkuussa, juhannusviikoööa koululla piti tavata asian tiimoilta.

Varmaan sama isä kuin haastoi oikeuteen suvivirrestä... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunnanopettajana olen saanut vuosien varrella kaikenlaisia yhteydenottoja huoltajilta. Mielestäni oudoimpia ovat tavoitteellisesti jotain lajia harrastavien huoltajilta. Kuten: ei osallistu siihen ja siihen lajiin, koska se häiritsee oman lajin kehitystä. Tai ei luistele ulkojäällä, koska on tottunut vain tasaiseen ja hyvään jäähallijäähän ja luistimetkin voivat mennä rikki. Myös ilmoitetaan että lapsi kilpailee SM-tasolla jossain lajissa ja sillä perusteella liikunnasta pitää antaa arvosanaksi 10.

Mä kertoisin että saa nelosen liikunnasta jos ei osallistu ja hommata sellaisia välineitä jotka tarkoitukseen sopii. 

Mun mielestä liikunmasta ei pitäiai antaa numeroa ollenkaan. Eikä kuviksesta tai käsityöstä. Pelkkä suoritettu riittäisi. 

Lisäisin tähän myös musiikin. 

Kolme lasta, joista vanhin 20v ja yksi huono opettaja tullut vastaan. Omat opettajat ovat myös olleet ammattimaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunnanopettajana olen saanut vuosien varrella kaikenlaisia yhteydenottoja huoltajilta. Mielestäni oudoimpia ovat tavoitteellisesti jotain lajia harrastavien huoltajilta. Kuten: ei osallistu siihen ja siihen lajiin, koska se häiritsee oman lajin kehitystä. Tai ei luistele ulkojäällä, koska on tottunut vain tasaiseen ja hyvään jäähallijäähän ja luistimetkin voivat mennä rikki. Myös ilmoitetaan että lapsi kilpailee SM-tasolla jossain lajissa ja sillä perusteella liikunnasta pitää antaa arvosanaksi 10.

Mä kertoisin että saa nelosen liikunnasta jos ei osallistu ja hommata sellaisia välineitä jotka tarkoitukseen sopii. 

Mun mielestä liikunmasta ei pitäiai antaa numeroa ollenkaan. Eikä kuviksesta tai käsityöstä. Pelkkä suoritettu riittäisi. 

Entäs jos se kuvis, liikka, kässä tai musiikki on se ainoa aine, jossa lapsella on mahdollisuus loistaa, ja saada kymppi? Kaikilla ei ole lukupäätä, mutta voivat olla todella taitavia taitoaineissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tärkeä kasvattaa lapset mutta ei tyhmästi ylikunnioittaa auktoriteetteja, mikä Suomessa on tapana. Opettajissakin on vaikka minkälaista: narsistisia kiusaajia, pedofiilisia ja vaikka mitä. Näistä saa lehdistä usein lukea.

Suomessa? Meillä kyllä auktoriteettien kunnioitus on murentunut minimiin. Viimeisimpänä nyt tämä mopopoika vs. poliisi.

Muualla maailmalla opettajat ovat mr. tai mrs./mss. Kouluissa on tiukka kuri, jota myös vanhemmat kunnioittavat.

Onko sulla kokemusta vai ihan mutullako vedät? Mulla on ja voin kertoa, että muualla opettajilla ei ole valtaa lainkaan ja auktoriteetin tajutaan syntyvän kunnioituksesta. Suomessa opettajat luulevat olevansa yläpuolella ja johdossa vaikka juuri siksi heitä ei kunnioiteta.

olen eri, ja kokemuksesta voin kertoa, että kuria löytyy muilta mailta. ei fyysistä tarvitse olla.

Kuri ja hyvät käytöstavat eivät ole ihan sama asia. Käytöstavat opetetaan kotona -ja ympäröivässä yhteiskunnassa. Niitä edellytetään jo pikkulapselta ikätasonsa mukaan.  Onnistuu ilman kuritusta

Kuri ja kuritus eivät myöskään ole sama asia.

 

Minusta se että moni tässä keskustelussa pitää sitä ihan normaalina, että lukiolainen ei keksi muuta ratkaisua hyvin pieneen ongelmaan kuin soittaa äidille, kertoo nykyvanhemmista paljon. Ja se että äiti laittaa opettajalle viestiä sen sijaan, että opastaisi lastaan etsimään itse ratkaisun, kertoo myös paljon.

 

Minulla oli vuosia sitten oma 9-vuotias eksyksissä vieraassa kaupunginosassa uuteen kouluun mennessään eikä tullut mieleenkään laittaa opettajalle viestiä, että lähtee etsimään lasta. Opastin lapsen puhelimitse koululle ja laitoin opettajalle viestin, että lapsi myöhästyy. Lapsi löytyi kouluun, etsi reippaana oikean luokan ja elämä jatkui. Ei traumoja.

 Vanhemmat monesti tekevät kaiken lapsen puolesta, eikä lapselle kehity ongelmanratkaisukykyä ja panikoidutaan heti kun jotain poikkeavaa tapahtuu. Yksi lapsistani on yläkoulussa ja kyllä hän jo hoitaa hyvin monet asiat itsenäisesti. Kyllä peruskoulun päättäneen kuuluu jo selviytyä itse hyvin yksinkertaisista ongelmista ilman äidin apua.

Eijän noissa tilanteissa auttamisesta tai puolesta tekemisestä ole useinkaan kyse vaan siitä mikä on järkevää. 

Jos oppilas laittaa opettajalle Wilma-viestiä, luuletko että se luetaan? Ja tuskin tuossa (tod.näk. keksityssä) esimerkissä lasta olisi pyydetty etsimään vaan pyydetty käydä katsomassa näkyykö haahuilemassa. 

Eiköhän ihan aikuisestakin lapsestaan saa tarvittaessa pitää huolta ja auttaa ilman että joku on tekemässä siitä heti kasvatuksellisen ongelman. Sitten ihmetellään kun on kylmät välit jatkossa eikä lapsenlastakaan näe koskaan. 

Ja tämäkin 9-vuotiaan täydellinen mamma oli selvästi koululla useamman kerran käynyt kun osasi etänä neuvoa. Isompien lasten vanhemmat eivät kyttää koululla eivätkä voisi neuvoa edes mistä päästä rakennusta pitää mennä sisään, saati luokkahuoneen sijaintia. 

Google maps on sellainen että lapsikin osaa käyttää jos eksyy tai etsii reittiä johonkin missä ei ole aiemmin käynyt. Onnistuu ainakin omilta 9v ja 12v. 

Sun lasten mapsissa on luokkahuoneet? Mulle satasella samaa kuin sä olet vetänyt. 

Ei tässä kukaan niin ole väittänyt. Luokkahuoneiden numerot on ovissa näkyvissä, ole hyvä ja etsi oikea. 

Vierailija kirjoitti:

Olen työskennellyt erityisluokanopettajana 15 vuotta yläkoulussa ja oppilaillani on juuri hyvin paljon käytöksen haasteita. Monet on vielä alakoulun hoitaneet ihan asiallisesti ja oppimiskykyä on, mutta sitten iskee teini-ikä ja sitä myöten kaikki leviää käsiin. Koskaan ei ole tullut konfliktia vanhempien kanssa. Olen herkkä vaistoamaan sen, jos vanhempi on konfliktihakuinen ja yritän aina sisäistää sen, että kukaan ei halua kuulla lapsestaan jatkuvasti valitusta/huonoja juttuja. Pakkohan ne asiat on asioina käsitellä, mutta pitää rakentaa luottamus ja vanhemmalle usko siihen, että pidän heidän lapsestaan ja en todellakaan halua olla ilkeä. Joskus vanhemmat on niin vereslihalla, että he ovat valmiiksi kuin siilit piikit pystyssä ja tällöin vaatii paljon sitä, että lapsesta puhutaan positiivisessa hengessä. Huumorikin auttaa. Joku sopivan rento letkautus murtaa jään aluksi. 

 

Vanhemmat on joskus aidosti kohtuuttomia, mutta kaikesta huolimatta opettaja pääsee helpoimmalla, kun osaa vähän luovia ja löytää ne oikeat nappulat, joista painaa. Kuitenkin työskentelemme toisten ihmisten lasten kanssa ja lapset on vanhemmille kovin rakkaita. Se pitää aina muistaa. Erityisesti haastavien lasten vanhemmille on ihan turha raportoida jokaista munausta koulupäivässä, koska nehän ei enää jaksa. olen huomannut, että kun säästää vähän Wilma-merkintöjä ja laittaa vain silloin, kun oikeasti keuli poikkeuksellisen pahasti, niin kotonakin sitten tulee kurinpalautusta. Kukapa sitä jaksaisi koko ajan ottaa lapsestaan paskaa niskaan. Tulee vaan primitiivinen reaktio takaisin. En äitinä itsekään haluaisi saada koko ajan jotain negaa koulusta ja vaikka lapseni ovat käyneet koulunsa ihan hienosti, niin pojalla oli pieniä juttuja teini-iässä ja niistäkin jo ärsyynnyin luokanvalvojan "nipotukseen". 

Voiko näin hienosti ajattelevia erityisopettajis olla! Sinä olet kyllä ihminen paikallaan💖