Vinkkejä työnhakuun! Miten olet saanut (unelma)työsi?

Nostellaas tätä. Sen sijaan, että huudetaan vaan "menkää töihin", niin nyt olisi tilaisuus antaa niitä kullan arvoisia vinkkejä.

Unelma työ? Kuule siinä on unelmaa että saa vuokran maksettua joka kuukausi ja leivänpäälle muutakin kuin pelkän  ylähuulen.

Unelma työ, ku sais stana ees jotain työtä mistä palkka millä elää.

Vierailija kirjoitti:

Unelma työ? Kuule siinä on unelmaa että saa vuokran maksettua joka kuukausi ja leivänpäälle muutakin kuin pelkän  ylähuulen.

Unelma työ, ku sais stana ees jotain työtä mistä palkka millä elää.

Lähdetään nyt vaikka sitten siitä, että saisi edes jotain työtä. Vinkkejä työnhakuun!

Vierailija kirjoitti:

Unelma työ? Kuule siinä on unelmaa että saa vuokran maksettua joka kuukausi ja leivänpäälle muutakin kuin pelkän  ylähuulen.

Unelma työ, ku sais stana ees jotain työtä mistä palkka millä elää.

Toki mutta yleensä jos ihmisellä on koulutus, niin hän ensisijaisesti toivoisi löytävänsä oman alansa töitä.

Työ?Mikä se on?

Joustin ja joustin ja tein työni hyvin ja olin käytettävissä vapaa-ajallakin. Kenkää tuli siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt vakinaistaa. Hei kiitti. 

Otin vastaan yksittäisiä työvuoroja, sain jalan oven väliin ja aikanaan vakinaistettiin.

Tyttärellä sama juttu, tosin sai vakipaikan  jo ennen valmistumista.

Oma polkuni sellaiseen työhön, josta en halua pois (vaikka varsinaisesta unelmasta ei voikaan puhua): opiskelin tutkinnon, muutin ulkomaille työn perässä, muutin takaisin Suomeen, opiskelin toisen tutkinnon ja tein todella rupupalkkaista työtä toisen tutkinnon ruohonjuuritasolla, kunnes kohdalle osui se The Työpaikka, jossa yhdistyivät molemmat tutkinnot ja niillä aloilla hankittu työkokemus.

Vierailija kirjoitti:

Oma polkuni sellaiseen työhön, josta en halua pois (vaikka varsinaisesta unelmasta ei voikaan puhua): opiskelin tutkinnon, muutin ulkomaille työn perässä, muutin takaisin Suomeen, opiskelin toisen tutkinnon ja tein todella rupupalkkaista työtä toisen tutkinnon ruohonjuuritasolla, kunnes kohdalle osui se The Työpaikka, jossa yhdistyivät molemmat tutkinnot ja niillä aloilla hankittu työkokemus.

Ja tarkennuksena vielä, että ulkomaan työpaikka avautui ruohonjuuritason kesätöistä ruohonjuuritason vakipaikan kautta niihin ns. oikeisiin töihin. Ja rupupalkka-alan työpaikka avautui oppisopimuksen kautta vakipaikaksi. Eli kaikissa vaiheissa piti raataa niska limassa ja todistaa olevansa tarpeellinen, mielellään siellä kädet savessa.

Tuntuu, että kaikki työt ovat nykyään pelkkää unelmaa. 

Suhteita työnantajiin saa, kun liikkuu siellä, missä hekin liikkuvat. Tämä tosin ei takaa töitä, mutta verkostot laajenevat.

Vierailija kirjoitti:

Työ?Mikä se on?

Se on se viides pronomini käännettynä savon murteelle!

Ensimmäisen oman alan työpaikan sain sitä kautta, että jo lukio- ja yliopistoaikoina tein järjestömaailmassa vapaaehtoishommina silloisen unelma-alani keikkoja, joten oli osoittaa kokemusta ja osaamista, vaikka siihen mennessä varsinainen työura oli tyyppiä kaupan kassalta, kun vuokrakin piti maksaa. Tukena oli opintoihin kuuluvista palkattomista mutta pakollisista harjoitteluista saadut suositukset.

Sattumalta. Oli hyvä tuuri.

En varsinaisestiosaa teidän kysymykseen vastata, koskase tuntuu jotenkin koskevan eri asiaa. 
Mutta mulla on siis ollut eli olen saanut monta unelmatyötä, siis sellaisia, jotka ovat oikeasti olleet kussakin uravaiheessa sen parhaita mahdollisia realistisia unelmia.

Niiden jokaisen saaminen on vaatinut useamman vuoden työn. Eli edellisissä töissäni olen miettinyt, mitä osaamisia ja kokemuksia tarvitsen seuraavaan unelmaduuniin ja alkanut aktiivisesti hankkia niitä, jotta ne olisi olemassa tai ainakin aluillaan sitten kun tarvitaan. Olen sanonut erinäisissä paikoissa sen urasuuntsutuneisuuden ihmisille, että se kiinnostaa ja tulevaisuudessa haluaisin kokeilla - ja olen yrittönyt varmistaa, että he ovat nähneet hankkimani osaamisen ja kokemuksen, jotta olisin joskus ja jouluna koittavassa tilanteessa mukana niissä suhteissa, jotka kieltämättä vaikuttavat valintaan. En minä siis ketään mielistele, enkä erityisesti valitse ystäviäni - mutta pyrin pitämään osaamiseni oikeiden ihmisten näkyvillä. Tämä on siis pitkäjänteistä työtä, ja sitä pitää tehdä koko ajan, eikä vasta sitten kun on jo jäänyt työttömäksi.

Jos tässä hetkessä jåisin työttömäksi, yrittåisin kaikin voimin miettiä, mitä kaikkea osaan ja missä olen hyvä, ja sitten miettiå mahdollisimman laajalla otannalla, että minkälaiselle työnantajalle siitä voisi olla hyötyä. Sellaisia sitten yrittäisin löytää työpaikkailmoitusten joukosta, ja niille kertoa mahdollisimman selkeästi, ilman kliseitä ja tyhjiä adjektiiveja, mitä tarjoan ja miksi se on heille hyvä. Hakisin mahdollisimman monta paikkaa mutta mietitysti. Ja pysyisin sitkeänä, kun ei se varmaan nopea ratkaisu ole tuokaan

Meidän firman heikoimmat työntekijät. Tulevat suhteilla. Eivät ole pitkään.

Tehokkaimmat cv ja yksi lause.

Tärkein on osoittaa että juuri susta löytyy potentiaali, joka hoitaa sen homman mitä haet.

Hain parkkipatelle. Mitä väliä tohtorin tutkinnosta. Kun tarjolla on virka samaan pestiin kunnalle.

Mitä asioita korostat. Kumpaankaan ei vaadita koulutusta. Virkaan terveysjuttuja toki.

Meillä on palkattu tuuraajia vakkareiksi ja tarjottu opiskelijaharjoittelijoille töitä kunhan valmistuvat, jos ihminen on todella tehnyt vaikutuksen. 

Eli jos saa mitään jalkaa ovenrakoon jotta pystyy näyttämään miten hyvä on, voi olla että saa vakipaikan. 

Lapseni teki yliopiston jälkeen palkattomia (mamma elätti) vapaaehtoishommia unelma-alallaan, ja sai lopulta vakiduunin koska suosittelijoita oli todella paljon. Oli vapaaehtoishommissa oppinut paitsi käytännön hommat, myös sen mitä työhön sitoutuminen vaatii. 

Itse sain unelmaduunini ihan vahingossa 😁, asun ulkomailla ja isolla firmalla oli tarve koulutetulle ihmiselle joka puhuu sujuvasti vähintään kahta pohjoismaista kieltä. Täällä ollaan edelleen 18v jälkeen, nykyään pikkupomona. 

Olin nuorena työttömänä, ja sitten aloin soittelemaan ihan puhelinluettelosta katsomalla alan yrityksiä. Yksi tärppäsi ja kutsui haastatteluun ja sain työpaikan, ja todella hyvän sellaisen vielä kymmeniksi vuosiksi.

Kaiken lisäksi selvisi, että työkkärissä käydessä asiasta ei oltu hiiskuttu sanaakaan, vaikka siellä oli juuri alani työpaikkoja ollut monia avoinna.

Tuosta on jo toki paljon aikaa.

Aloin yrittäjäksi 2012. Myin firman 2024 seitsemännumeroisella summalla. Nyt voi vaan olla loppuelämän, tämä on mun unelmatyö.
M53

Ei nykypäivänä kannata ottaa vastaan yksittäisiä työvuoroja, työttömyyspäivärahan maksu vaan siirtyy jonnekin tulevaisuuteen. Paitsi jos asuu vaikka lapsuuden kodissa, ei ole ehkä kiirettä saada tukia ajallaan.