Lue keskustelun säännöt.
Vaikka sulla olis kuinka huono suhde ollu lapses isään esimerkiksi, älä ikinä tee sitä virhettä että alat haukkumaan lapsellesi hänen isää
10.08.2026 |
Tää voi mennä toistepäinkin, mutta hyvin usein tämä menee niin että äiti on se joka haukkuu entistä kumppaniaan eli lapsensa isää. Tämä ei tarkoita sitä etteikö saisi kritisoida ja että isä ei olisi oikeasti ollut tyhmä ja tehnyt virheitä, vaan se tapa miten lähestytään sitä asiaa on tärkeää. Jos sä kasvatat lapses niin että sä toilotat sille koko elämän sitä kuinka "paska" sen isä on ollu ja se ei oo osannu mitää tehä oikein ja se on ihan hirveä hirviö kun se ei suostu tapaamaan jne, niin siinä tapahtuu sellanen asia, että sä haukut samalla ja alennat sitä lasta myös kokoajan koska se lapse on puolikas teistä kahdesta. Sen lisäksi sä annat ihan hirveän huonon esimerkin siitä miten noita asioita kuuluisi käsitellä, eli lapsi ei koskaan kehitä suhun varsinkaan myöhemmässä elämässä mitään kunnon sidettä, koska se näkee kuinka epäkypsä sä olet. Sille tulee ihan älytön tahra itselle siitä kaikesta mistä se yrittää väkisin päästä pois, koska sä olet luonut sen pään päälle nimenomaan sen likatahran, jota se edustaa puolikkaana siitä toisesta. Aina selitä asiat aikuismaisesti ja sitä kautta että tällä "paskalla" isälläkin on omat traumansa jota hän ei välttämättä ole osannut käsitellä ja sen vuoksi se heijastuu kaikkeen muuhunkin. Hän ei pystynyt antamaan rakkautta, koska hän ei koskaan löytänyt sitä itsestään.
Kommentit (70)
Hellurei Koivulle hyvä elämänohje!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä silloin kun lapsen biologinen "isä" on syyllistynyt perhesurmaan, minkä seurauksena lapsi on menettänyt sisaruksensa?
Entä kun entä kun entä kun...
Ei jumalauta taas. Joku päästään pipi nyt yrittää väkisin keksiä kaiken mahdollisen. Joku tuollainen perhesurma on kuitenkin harvinainen hemmetin tollo!
Miksi hermostut? Mutta kerro nyt ihmeessä, että miten lapselle puhutaan "isästä" tuossa tilanteessa.
No koska mua vituttaa tuollainen typerys joka väkisin yrittää keksiä kaikkea paskaa. Ei mene jakeluun, että on oikeasti ihmisiä jotka eivät lapsilleen hauku tämän toista vanhempaa.
Yhyy, yrityksesi mollata naisia tällä ketjulla meni mönkään.
Mitä ihmettä sä oikein sekoilet?!? Mä en ole ap! Mä olen nainen jota vituttaa, kun joku vajaaälyinen väkisin keksii kaikkea paskaa eikä suostu uskomaan, että monikaan ei hauku lapsille toista vanhempaa! Itse kerroin lapsellani olleen hyvä isä niin eiköhän siihen joku persereikä tule vinkumaan.
Tuo toisten ihmisten haukkuminen on muuten aika lapsellista, ja yleensäkin tuollainen alatyylinen kirjoittelu. Vähän ironistakin toki, tulet mesoamaan, että lapsen toieen vanhemman haukkuminen on väärin ja sitten itse haukut toisia kuitenkin.
Jos mulle tullaan rääpimään turpaansa ja suoltamaan paskaa, niin en ala kaunistelemaan. Mä kirjoitin asiallisesti, mutta persereikä tuli vinkumaan siihen. Sitä saa mitä tilaa. Kovasti sieppaa joitakin, että monella on hyvä isä eikä äidit hauku lapsilleen heidän isäänsä.
Rauhoitu nyt hyvä ihminen. Kukakaan ei kommentoinut kirjoitustasi. Itse sinä tässä aloit haukkua, kun jonkun kirjoitus ei sinua niin miellyttänytkään, joten katsopa vaan ihan sinne peiliin.
Kyllä alkoi rääpimään turpaansa ja inkuttamaan tuota hemmetin entäs jos entäs jos... Katso itse peiliin ja hyväksy se, että kaikilla ei mene perhe-elämä päin persettä.
Lopetapa nyt jo tuo lapsellinen vänkääminen. Ei ole ihan ok hermostua toieelle tuolla tavalla kun hän kirjoittaa oman kokemuksensa omaan viestiinsä. Vaikka se ei sinun mielestäsi olisikaan kiva kommentti ja menisi yksiin sinun kokemustesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta, mutta voi vaatia epäinhimillisiä ponnistuksia, jos kyseinen isukki on ollut äitiä ja lasta kohtaan täys paskiainen.
Esim. kun eron jälkeen mies lähtee teinityttärensä kanssa mökille ja yrittää kännissä panna tätä. Tytär joutuu psykiatriseen hoitoon, ei suostu enää tapaamaan isäänsä ja tekee itsemurhan. Mies juo lisää ja kuolee.
Nyt on kysymys jostain aivan muusta kuin siitä että äiti puhuu pahaa.
Ja kuinka usein sinä kuvittelet tuollaisia tapahtuvan?
Vierailija kirjoitti:
Meillä se oli isä joka noin teki. Lapset ei enää siellä juuri käy. Minä en ole hänestä pahaa puhunut, ihan itse ne on sen huomannut, minkälainen isä on. Mutta en myöskään siloittele tai valehtele hänen puolestaan.
Juuri näin, lapseni ovat ihan itsenäiseen ajatteluun pystyviä.
Olivat toki jo teinejä kun ero tuli, lähinnä jouduin toteamaan leijonaemo äidilleni, että mitä tahansa pahaa ajattelemme lasten isästä sitä ei edes äänen painolla lapsille sanota. Toki aivan varmasti ovat huomanneet mitä ajattelen, vaikka olen ollut hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä silloin kun lapsen biologinen "isä" on syyllistynyt perhesurmaan, minkä seurauksena lapsi on menettänyt sisaruksensa?
Entä kun entä kun entä kun...
Ei jumalauta taas. Joku päästään pipi nyt yrittää väkisin keksiä kaiken mahdollisen. Joku tuollainen perhesurma on kuitenkin harvinainen hemmetin tollo!
Miksi hermostut? Mutta kerro nyt ihmeessä, että miten lapselle puhutaan "isästä" tuossa tilanteessa.
No koska mua vituttaa tuollainen typerys joka väkisin yrittää keksiä kaikkea paskaa. Ei mene jakeluun, että on oikeasti ihmisiä jotka eivät lapsilleen hauku tämän toista vanhempaa.
Ei se mitään keksimistä ole. Tälläkin vuosikymmenellä ja edellisellä on ollut useita lapsi jotka on menettäneet sisaruksensa tai toisen vanhempansa perhesurman seurauksena. Se on fakta, joka näkyy myös tilastoissa. Kysymys kuuluukin, että miten sitten sinun mielestäsi lapselle kuuluisi puhua siitä tekijävanhemmasta?
Onhan isällä edelleen tapaamisoikeus koska kaikesta huolimatta tämä on lapsen isä. Kukaan ei voi ottaa isyyttä häneltä joten isän ja lapsen suhdetta pitää tukea kaikin keinoin.
Itseasiassa ei ole, tapaaminen on lain mukaan aina lapsen oikeus tavata vanhempaa, ei vanhemman oikeus tavata lasta. Siksipä lapsella ei ole olemassa mitään velvollisuuksia tavata vanhempaa jos lapsi itse ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä silloin kun lapsen biologinen "isä" on syyllistynyt perhesurmaan, minkä seurauksena lapsi on menettänyt sisaruksensa?
Entä kun entä kun entä kun...
Ei jumalauta taas. Joku päästään pipi nyt yrittää väkisin keksiä kaiken mahdollisen. Joku tuollainen perhesurma on kuitenkin harvinainen hemmetin tollo!
Miksi hermostut? Mutta kerro nyt ihmeessä, että miten lapselle puhutaan "isästä" tuossa tilanteessa.
No koska mua vituttaa tuollainen typerys joka väkisin yrittää keksiä kaikkea paskaa. Ei mene jakeluun, että on oikeasti ihmisiä jotka eivät lapsilleen hauku tämän toista vanhempaa.
Ei se mitään keksimistä ole. Tälläkin vuosikymmenellä ja edellisellä on ollut useita lapsi jotka on menettäneet sisaruksensa tai toisen vanhempansa perhesurman seurauksena. Se on fakta, joka näkyy myös tilastoissa. Kysymys kuuluukin, että miten sitten sinun mielestäsi lapselle kuuluisi puhua siitä tekijävanhemmasta?
Onhan isällä edelleen tapaamisoikeus koska kaikesta huolimatta tämä on lapsen isä. Kukaan ei voi ottaa isyyttä häneltä joten isän ja lapsen suhdetta pitää tukea kaikin keinoin.
Itseasiassa ei ole, tapaaminen on lain mukaan aina lapsen oikeus tavata vanhempaa, ei vanhemman oikeus tavata lasta. Siksipä lapsella ei ole olemassa mitään velvollisuuksia tavata vanhempaa jos lapsi itse ei halua.
Ja itseasiassa tuollaiseen syyllistynyt isä voidaan erottaa lapsensa huoltajuudesta. Samoin esimerksi adoptio voidaan vahvistaa biologisen isän vastustuksesta huolimatta mikäli adoption katsotaan olevan lapsen edun mukaista. Tuossa tilanteessa että bioisä on perhesurmaaja, se että esimeriksi isäpuolesta tulee adiption myötä juridinen isä todellakin on lapsen edun mukaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta, mutta voi vaatia epäinhimillisiä ponnistuksia, jos kyseinen isukki on ollut äitiä ja lasta kohtaan täys paskiainen.
Esim. kun eron jälkeen mies lähtee teinityttärensä kanssa mökille ja yrittää kännissä panna tätä. Tytär joutuu psykiatriseen hoitoon, ei suostu enää tapaamaan isäänsä ja tekee itsemurhan. Mies juo lisää ja kuolee.
Nyt on kysymys jostain aivan muusta kuin siitä että äiti puhuu pahaa.
Ja kuinka usein sinä kuvittelet tuollaisia tapahtuvan?
Miksi sinulla on halu vähätellä tätä?
Se miten usein tuota tapahtuu on sivuseikka, jos minkäänlaista tuollaista lapsen epäasiallista kohtelua tapahtuu niin se on todella väärin, eikä sitä voi painaa villaisella sillö perusteella että joo ei tuollaista varmaan usein tapahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pelkäsin isääni kun eron aikan hän käyttäytyi äitiäni kohtaan hyvin agressiivisesti. Mutenkin oli hyvin epävakaa ja uhka perheelle.
Teininä,kun eron jälkeen tämä houkutteli minut ulkona ollessani luokseen salaa ilman äidin tietoa, syy tähän oli pelko isää kohtaan. Hän suorastaan haki minut luokseen ja saattoi kotiin. eikä meinannut päästää minua talostaan ulos vaikka halusin lähteä. Piti soittaa äidilleni, joka puuttui asiaan. En ole sen koommin häntä halunnut nähdä ja myöhemmin sain kuulla koko totuuden isästä. Kyllä lapsi vaistoaa nuorena että kuka on turvallinen ja turvaton vanhempi,mutta sen kokwmuksen jälkeen en ole halunnut isääni nähdä hänen luonaan ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Entä silloin kun lapsen biologinen "isä" on syyllistynyt perhesurmaan, minkä seurauksena lapsi on menettänyt sisaruksensa?
Olen menettänyt äitipuoleni ja pikkusisarukseni perhesurman uhreina kun olin yläasteikäinen. Olisi ollut ihan kohtuutonta yrittää siirtää vastuuta tästä asiasta kenellekään toiselle, kukaan ulkopuolinen ei voi olla vastuussa siitä että miten ja mitä tästä asiasta kerrotaan silloin kun ne faktat nyt vaan on ikäviä. Ei ole ollut äidin tehtävä selittää tätä asiaa neutraaliksi, saatoinhan itsekin lukea kaiken esimerkiksi aiheeseen liittyvästä uutisoinnista.
Äitisi kuulostaa personaallisuushäiriöiseltä suorittajalta. Voiko tuollaisen ihmisen kommentteihin isästä edes luottaa.