Miksi päälle 30 vuotiaana alkaa vain miettiä kuolemaa ja elämän rajallisuutta?
Alle 30v en miettinyt. Tämmöistäkö se nyt on ainakin 50 vuotta?
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
30v on kyllä vielä pirun nuori.
No 34v olen.
Vierailija kirjoitti:
30v on kyllä vielä pirun nuori.
Kylläs se elämä on jo eletty silloin. Kremppoja odotellessa.
Siksi koska elämä on ja on ollut liian itsekeskeistä. Matkusta jonnekin, vaikka Aasiaan riittävän pitkäksi aikaa ja katsele sieltä elämää ja olemista vähän toisin silmin sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30v on kyllä vielä pirun nuori.
Kylläs se elämä on jo eletty silloin. Kremppoja odotellessa.
Kyllä. Ja tästä vain alamäkeä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30v on kyllä vielä pirun nuori.
Kylläs se elämä on jo eletty silloin. Kremppoja odotellessa.
Kolmekymppinen on todella nuori vielä.
En tiedä mutta itse aloin vähän miettimään kun alkoi porukkaa delaamaan ympäriltä. Ja pian en enää vain miettinyt vaan se on osa todellisuutta missä eletään. Jokainen ihminen sinun ympärillä on ennenkaikkea biologisesti eläin joka ylläpitää sitä jotain jos sitä on.
En minä vaan alkanut. Päinvastoin olin vasta juuri mennyt naimisiin ja odotimme ensimmästä lastamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30v on kyllä vielä pirun nuori.
Kylläs se elämä on jo eletty silloin. Kremppoja odotellessa.
Kolmekymppinen on todella nuori vielä.
Niin on, mutta ei nää kersat sitä vielä tajua 🙂
Siinä kohtaa viimeistään alkaa ensimmäiset samanikäiset tuttavat ja kaverit lakoamaan. Myös siis he, jotka eivät ole eläneet mitenkään erityisen epäterveellisesti.
60v mies ja 25v tyttöystävä niin ei hirveästu noita mieti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30v on kyllä vielä pirun nuori.
Kylläs se elämä on jo eletty silloin. Kremppoja odotellessa.
Kolmekymppinen on todella nuori vielä.
Niin on, mutta ei nää kersat sitä vielä tajua 🙂
Aika menee niin nopeaa ettei siitä nuoruudesta kerkeä nauttia. äsken olin 30v, nyt jo pian 35v.
30 vuotias ei ole edes puolet oletetusta elinajanodotteesta. Ehkä joskus 40 ikävuoden tienoilla voi vähän jotain kriiseillä.
En tosiaan vielä silloin alkanut. Mulla oli kaksi pientä lasta ja elämä oli ihanaa. Nyt kun 50 lähetyy ja lapset isoja, alkaa vasta hiipimään aatoksiin elämän rajallisuus. Omat vanhemmat kohta autettavia jne.
Vierailija kirjoitti:
30 vuotias ei ole edes puolet oletetusta elinajanodotteesta. Ehkä joskus 40 ikävuoden tienoilla voi vähän jotain kriiseillä.
No ei siihenkään ole enää matkaa kuin n. 6 vuotta. T.34v
Olen 54 vuotias, kun joku jonka tunnen silloin tulee hetken mietittyä, ei muulloin. No äitini on 86 vuotias ja kummankin vanhemman puolella on naiset eläneet lähemmäs sata vuotiaiksi, ehkäpä siksi en mieti vielä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30v on kyllä vielä pirun nuori.
Kylläs se elämä on jo eletty silloin. Kremppoja odotellessa.
Kolmekymppinen on todella nuori vielä.
Niin on, mutta ei nää kersat sitä vielä tajua 🙂
Aika menee niin nopeaa ettei siitä nuoruudesta kerkeä nauttia. äsken olin 30v, nyt jo pian 35v.
Miten siitä nuoruudesta nautitaan? Onko se jotenkin erillaista kuin keski-ikäisyydestä tai eläkeläisen elämästä nauttiminen?
Ehkä sulla, ei meillä muilla