Lue keskustelun säännöt.
Koulukiusaamisesta puhuttaessa ihmetyttää se
09.08.2026 |
että asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä. Taustalla on vakavia persoonallisuuden kehityksen ongelmia. Ei aikuisten puuttuminenkaan yleensä lopeta kiusaamista.
Tämän yhden jullin julkisuudessa paistattelu on aiheuttanut mulle PTSD:n oireita uudelleen. Ei olisi pitänyt katsoa sitä Perjantai-dokkaria ja nyt äsken Ylen etusivua. Hän ei siis kiusannut mua, olen häntä 20 v vanhempi ja aivan eri puolella Suomea kasvanut. Mutta se mua kiusannut tyttö oli hyvin saman kaltainen. Hänellä oli aivan valtavan suuri ego (kehuskeli jo ekaluokalla olevansa "maailman paras ihminen" ja "kukaan ei voi mulle mitään"), ja sumutti myös opettajia uskomaan että se olin minä joka hakkasi häntä. Ja olisin itse lyönyt samalla itselleni mustan silmän ja aivotärähdyksen. Ja ylläripylläri: hänen äitinsä oli opettaja (eri koulussa kuitenkin) ja isä lääkäri.
Tämä tyttö myös keksi minusta ja muutamasta muustakin pilkkalauluja ja taitavana piirtäjänä teki jopa pilapiirroksia, joista osa oli seksuaalissävytteisiä. Melkein joka päivä 9 vuoden sanoi mulle, että "voi kuinka t*ppaisit itsesi mitä mun pitää vielä tehdä, että päästäisiin susta eroon"
Tuo oli sellaista aikaa, että kiusattujen vanhemmatkaan eivät jaksaneet puuttua, koulu ei puuttunut ja lastensuojelukaan ei ollut mukana. Väkivaltaiset lapset pyörittivät koko koulujärjestelmää. Tämän Ylen jutun tapauksessa sekin oli ollut mukana, tuloksetta.
Lasten tekemästä väkivallasta pitäisi puhua enemmän, sillä voidaan ennaltaehkäistä kiusaamista ja rikollisuutta.
Kommentit (6)
Eiköhän kiusaamiseen ole kaikenlaisia syitä, nimeomaan niillä kiusaajilla. Kiusaaminen on aina kiusaajan aiheuttamaa toimintaa, ja hänen vastuullaan. Kukaan muu ei voi olla vastuussa siitä, vaikka usein asiaa yritetäänkin selitellä eri tavoin.
Itse en varsinaisesti ole ollut kiusattu, ne kiusaamista yrittävät olivat lähinnä sellaisia reppanoita joista ei ollut oikein mihinkään, heikkoitsetuntoisia ja itse kiusattuja. Yhdistäviä tekijöitä oli lastensuojelun ja sosiaalihuollon asiakkuus sekä erilaiset ongelmat heillä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä Jeremias tunnusti iltalehdessä tässä taannoin, että on syyllistynyt aikuisiällä työpaikkakiusaamiseen "muutaman kerran" ja kaupungilla kulkiessaan joutuu taistelemaan impulsseja vastaan, että ei huutele ohikulkijoille. Ja suuri yleisö hurraa hänelle "ihanaa kun olet rehellinen!" Tämä ei ole ihanaa rehellisyyttä, vaan narsistin huomionhakua. Tulisipa mediaan joku hannulauerma sanomaan tämän faktan suoraan.
Enpä nyt tiedä onko opettajien lapset sen todennäköisempiä kiusaajia, winakin meidän koulussa opettajien lapset oli lähinnä niitä kiusattuja. Omistakin vanhemmista toinen on opettaja, tosin oli opettajana eri koulussa mitä itse kävin, itse en kyllä ollut kiusaaja enkä kiusattu.
80- ja 90-luvulla kiusaaminen laitettiin kiusatun syyksi, kun ei ymmärtänyt sanoa vastaan. Ja todella ilkeäluontoinen rikkaan perheen lellitty tytär sai rauhassa pyörittää kiusaajarinkiään kenenkään häiritsemättä.
Vierailija kirjoitti:
80- ja 90-luvulla kiusaaminen laitettiin kiusatun syyksi, kun ei ymmärtänyt sanoa vastaan. Ja todella ilkeäluontoinen rikkaan perheen lellitty tytär sai rauhassa pyörittää kiusaajarinkiään kenenkään häiritsemättä.
Kiusaajalle oli aika helppo sanoa vastaan, kun juttunsa olivat niin noloja kuten hän itsekin. Tosin sitten kiusaaja syytti kiusaamiaesta niitä jotka uskalsivat sanoa hänelle vastaan.
Niin, ainakin omassa tapauksessa kiusaajan persoonallisuushäiriön kehityksen näkee hänen aikuisuudessaan: mikään parisuhde ei kestä, lapsia useamman eri miehen kanssa, mikään koulutus ei kelpaa (ei viihdy missään työssä) ja opiskelee jatkuvasti uuden ammatin, muuttaa jatkuvasti. Vaatteet jotenkin ”yli” / ei tyylitajua: esimerkiksi syntymäpäiväjuhliin menee valkoisessa, nilkkapituisessa olkaimettomassa puvussa (hääpuku), yms.