Olen yksinhuoltaja ja ylpeä siitä.
Nautin yksinhuoltajuudesta, koska pärjään siinä niin hyvin. Minulla on hyvä työpaikka ja ansaitsen niin hyvin, että pärjään lasteni kanssa loistavasti. Olen tehnyt jo vuoden lyhennettyä työpäivää ja silti pärjään omillani.
Hassua lukea täällä kirjoituksia, joissa parjataan yksinhuoltajia. En ole löytänyt itseäni yhdestäkään tällaisesta viestistä ja uskon, että meitä on muitakin.
Toivoisin, että nämä yksinhuoltajien parjaajat laittaisivat omat asiansa kuntoon, niin ei tarvitsisi yrittää löytää heikompaa ja lyödä häntä, saadakseen pönkittääkseen itsetuntoaan.
Kommentit (6)
Totta, olen köyhä. Mutta olen helvetin hyvä äiti lapsilleni. Koskaan ei ole kenelläkään ollut moitteen sanaa lasteni käytöksestä tai muusta. Käyn töissä olosuhteissa, joissa useimmat jäisivät kotiin. Ja silti vain haukutaan. Kuinka moni veisi lapset hoitoon Tikkurilasta Vuosaareen ja menisi Kannelmäkeen töihin vain saadakseen 50 euroa siitä hyvästä, kun siivoaa koko päivän niska limassa? Minä en ole laiska, en juoppo enkä muutakaan!
Siis mistä lähtien yksinhuoltajuus on tarkoittanut, ettei ole miestä? Minä ainakin seurustelen. Hassuja päätelmiä joillakin...
onkohan se vaimojen/aviomiesten kateellisuutta kun yksinhuoltajan ei tarvitse tapella vaimon/miehen kanssa lasten kasvatuksesta ja hoitamisesta. Eikä siitä, että kumpi saa mennä ja milloin harrastamaan.
Kun saa itse tehdä päätökset, niin kyllä hermo lepää. Ihanaa.
Siitä, että olen yksinhuoltaja, en ole ylpeä. Olen epäonnistunut yhdessä elämäni tärkeimmistä ihmissuhteista ja pahoin. Paljon onnellisempi olisin jos lapsillani olisi isä, joka oikeasta välittäisi heistä ja antaisi kunnollisen miehen mallin. Ei vain mallia, jossa lapset ovat hyväksyttäviä kun pärjäävät ja loistavat taidoillaan ja tiedoillaan.
Vierailija:
Siis mistä lähtien yksinhuoltajuus on tarkoittanut, ettei ole miestä? Minä ainakin seurustelen. Hassuja päätelmiä joillakin...
50 % avioliitoista päättyy eroon, joten kannattaa nauttia siitä mollaamisesta tietty niin kauan kuin onnea kestää ;-)