Kauanko burnoutista toipumiseen sinulla meni?
Olen ollut pian jo puoli vuotta poissa töistä määräaikaisuuden päätyttyä. Edelleen tuntuu siltä ettei oikein mikään kunnolla kiinnosta.
Etsin toki töitä, mutta takaraivossa painaa samanaikaisesti se ajatus, ettei minusta välttämättä ole työelämään.
Ihmisiä kehotetaan aina kasvattamaan paksumpi nahka ja olemaan välittämättä ikävästä kohtelusta, mutta minulta se ei tunnu onnistuvan.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
En ole toipunt, ollut jo 18 vuotta.
Oikeasti? Ihan kamalaa.
Aiemmin jos on ollut elämässä kriisejä olen saanut käsiteltyä niitä esimerkiksi maalaamalla kuvia tai jollain muulla luovalla toiminnalla. Nyt ei vain mikään kunnolla kiinnosta.
Viime vuonna tapahtui kaikenlaista, rakas kissani kuoli, sukulainen kuoli, jatkuvaa stressiä ja ahdistavia tilanteita elämässä, vuosien ahdistuneisuus, hermoston ylikuormittuminen.
Vieläkin kokoan itseäni kasaan.
Voi mennä vielä pitkän aikaa ennen kuin koen olevani taas se minä joka olen aina ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vajaa vuosi.
Mistä huomasit toipuneesi? Kävitkö tuona aikana töissä lainkaan?
Olin poissa töistä puolitoista vuotta. Koko prosessi kesti kuitenkin 2-3 vuotta.
En tiedä vielä. Tähän mennessä aikaa kulunut 12 vuotta, 4 kk ja 8 vrk+ 5 tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vajaa vuosi.
Mistä huomasit toipuneesi? Kävitkö tuona aikana töissä lainkaan?
Kävin töissä, kyynistyminen väheni vähenemistään.
7 vuotta. Oli burnout kahdesti sitä ennen.
Olen käynyt kahdessa työhaastattelussa tänä aikana, mutta työnantajat tuntuvat huomaavan vetämättömän olemuksen. Paikat ovat sitten menneet vähemmän kokeneille.
En ole toipunut minäkään. 2024 keväällä tuli.
Silti töissä koko ajan, Kelan vakuutuslääkärien mukaan olen terve. Oikeasti valkosolutkin nollissa ja yhtä helvetin infektiota ja tiputusta.
En pidä tätä yhteiskuntaa enää missään arvossa.
Vierailija kirjoitti:
En ole toipunut minäkään. 2024 keväällä tuli.
Silti töissä koko ajan, Kelan vakuutuslääkärien mukaan olen terve. Oikeasti valkosolutkin nollissa ja yhtä helvetin infektiota ja tiputusta.
En pidä tätä yhteiskuntaa enää missään arvossa.
Yteiuskunnan syytäkö tämä nyt sitten on?
Vierailija kirjoitti:
Olin poissa töistä puolitoista vuotta. Koko prosessi kesti kuitenkin 2-3 vuotta.
Minä sain kuukauden saikun, sitten sain potkut ja seuraavaksi olin terve.
Haistakaa paska koko valtiovalta.
Eihän se koskaan lähde, heikkenee vain. Uusii helposti.
Vuosia. Viimeisimmän burnoutin jälkeen tein isoja (myönteisiä) muutoksia elämään, ja nyt tuntuu taas jaksavan ihan suht hyvin.
Vierailija kirjoitti:
En ole toipunut minäkään. 2024 keväällä tuli.
Silti töissä koko ajan, Kelan vakuutuslääkärien mukaan olen terve. Oikeasti valkosolutkin nollissa ja yhtä helvetin infektiota ja tiputusta.
En pidä tätä yhteiskuntaa enää missään arvossa.
Minä kävin ensin työterveydessä ja olin työsuhteen aikana pariin kertaan lyhyellä sairaslomalla oireilun takia. Mitään ei tietenkään pätkätyöntekijää varten muuttamaan, kun eroon pääsi määräaikaisuuden päättymisen myötäkin.
Työpaikkoja alueella on niin vähän, että ensin velvoitettiin hakemaan kahta paikkaa kuukaudessa. Nyt en tiedä mitä seuraavaksi velvoitetaan.
Riippuu antaako toipumiselle mahdollisuuden, vai jääkö vellomaan surkeuteensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole toipunut minäkään. 2024 keväällä tuli.
Silti töissä koko ajan, Kelan vakuutuslääkärien mukaan olen terve. Oikeasti valkosolutkin nollissa ja yhtä helvetin infektiota ja tiputusta.
En pidä tätä yhteiskuntaa enää missään arvossa.
Yteiuskunnan syytäkö tämä nyt sitten on?
Ei ole mieltä etsiä "syyllistä". Kuitenkin moni on saanut toipua sairauslomilla pitkäänkin ja kuntoutua, hyvinvointiyhteiskunta (Kela) nämä on järjestänyt.
Minulle ei, olen ollut sairaana töissä siis koko ajan, sydäri, ruusu ja kaikki tullut.
Vaan ei, minä olen terve sanoo minua ikinä tapaamaton vakuutuslääkäri.
En ole toipunt, ollut jo 18 vuotta.