Muistatteko ne levykerhot, joista sai liittyessä kasan CD-levyjä melkein ilmaiseksi, ja sitten piti muistaa perua kuukauden valinta.
Muistatteko levykerhot, joista sai liittyessä kasan CD-levyjä melkein ilmaiseksi, ja sitten piti aina muistaa perua kuukauden valinta ettei postista tullut taas joku 129 markan levy? Ihan sairasta että ihmiset maksoivat yli 20€ (inflaation kanssa varmaan 40€) yhdestä levystä jossa yleensä oli vain pari hyvää biisiä ja loput täytettä. Kauas ollaan edetty.
Mitä ysärijuttuja teillä on oikeasti ikävä? Sellaisia joita nykyajan nuorisolle on vaikea edes selittää.
Kommentit (37)
Mulla on vieläkin noin 300 CD-levyä ja joitain kasetteja. Viikottain tulee kuunneltua.
Ysärillä oli tosi siistiä käydä bilettämässä yökerhoissa ja reiveissä.
Nykyään hyvin harva nuori edes baarissa viihtyy. Ja ysärin kaltainen bilekulttuuri on taatusti vierasta.
Jeejee, ja sitten cd-r ja napsteri tuli taloon ja loppui riistohintojen maksu.
Vierailija kirjoitti:
Ysärillä oli tosi siistiä käydä bilettämässä yökerhoissa ja reiveissä.
Nykyään hyvin harva nuori edes baarissa viihtyy. Ja ysärin kaltainen bilekulttuuri on taatusti vierasta.
Enää ei voi tanssilattialla kouria jokaista muijaa perseestä ilman että poke heittää pihalle. Sekin pilattu. 😪
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika tätä ysärin romantisointia. Minä olin silloin jo aikuinen mies ja voin kertoa että elämä oli yhtä saatanan työleiriä nykyiseen verrattuna.
Pankki meni kiinni neljältä, laskut maksettiin jonottamalla pankissa, palkasta lähti asuntolainaan korot joita nykyihminen pitäisi ihmisoikeusrikoksena. Jos auto hajosi tien päälle niin siinä seisoit, koska mitään kännykkää ei ollut. Jos eksyit niin kaivoit hansikaslokerosta repaleisen tiekartan ja aloit arvailla missä helvetissä olet.
Televisiosta tuli kolme kanavaa ja jos ohjelma meni ohi niin se meni ohi. Elokuvan halutessasi ajoit videovuokraamoon ja huomasit että kaikki hyvät oli vuokrattu. Musiikista maksoit 129 markkaa kappale ja sait levyn jossa oli kaksi hyvää laulua.
Kaupassa ei ollut puoliakaan nykyisistä tuotteista, ravintolat olivat suurelta osin pihviä ja ranskalaisia, kahvi oli Juhla Mokkaa ja ulkomaille lähteminen oli vuoden projekti.
Ja täällä nyt porukka huokailee että "voi sitä modeemin ääntä ja Anttilan kuvastoa". Minä kuulin sitä modeemia tarpeeksi. Nykyään painan puhelimesta nappia ja kohta ovella seisoo mies tuomassa thaimaalaista ruokaa.
Pitäkää Spotify, Google Maps, verkkopankki ja Netflix. Minä en kaipaa 90-luvulta takaisin muuta kuin polveni prkl.
Ei täällä kukaan ole mitään huokaillut. Kysyttiin 90-luvun juttuja, joita nykynuoriso ei välttämättä ymmärrä.
Harmi, että sulla on ollut hankala elämä. Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ysärillä oli tosi siistiä käydä bilettämässä yökerhoissa ja reiveissä.
Nykyään hyvin harva nuori edes baarissa viihtyy. Ja ysärin kaltainen bilekulttuuri on taatusti vierasta.
Enää ei voi tanssilattialla kouria jokaista muijaa perseestä ilman että poke heittää pihalle. Sekin pilattu. 😪
Silloin tanssittiin monissa paikoissa kasvot kohti DJ:n alttaria.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vieläkin noin 300 CD-levyä ja joitain kasetteja. Viikottain tulee kuunneltua.
Muistan noi jotka leuhkivat isoilla cd/pc-peli/vhs-leffa kokoelmillaan. Monta kymppitonnia laittaneet noihin. Varmaan olisivat nyt miljonäärejä jos olisivat piratoineet ja laittaneet osakkeisiin noi rahat. Noh, huvinsa kullakin.
Vierailija kirjoitti:
En muista levykerhoa, mutta olin kirjakerhossa, joka toimi samalla periaatteella. Kuukauden kirja piti muistaa perua, jos sitä ei halunnut,
Muistan sellaisenkin Fazerin levykerton jossa sai ilmaisen Stereo levysoittimen kahdella kaiuttimella (tietenkin) tai mono c-kasettisoittimen, kun liittyi kerhoon ja sitoutui ostamaan x määrän levyjä/kasetteja vuoden sisään. Sitten kerran kuukaudessa tuli lista mistä valita levyjä ja tosiaan täytyi aina perua kuukauden levy/kasetti, jos ei sitä halunnut. Stereot olivat vielä 70-luvulla harvimaisia ja kalliita ja montet varmaan aloittelivat vinyyliharrastuksen tuolla Fazerin musiikkikerhon levarilla :) Ikävä että ne tarjotut levyt olivat mitä olivat, muutenhan kaikki olisivat nyt rikkaita kun olisivat keränneet kokoelman harvinaisia vinyyleitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ysärillä oli tosi siistiä käydä bilettämässä yökerhoissa ja reiveissä.
Nykyään hyvin harva nuori edes baarissa viihtyy. Ja ysärin kaltainen bilekulttuuri on taatusti vierasta.
Enää ei voi tanssilattialla kouria jokaista muijaa perseestä ilman että poke heittää pihalle. Sekin pilattu. 😪
Silloin tanssittiin monissa paikoissa kasvot kohti DJ:n alttaria.
Huvittavia nää nykyiset missä joku kaunis muija vaan on leikkiväãn tekevänsä jotain dj hommia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vieläkin noin 300 CD-levyä ja joitain kasetteja. Viikottain tulee kuunneltua.
Muistan noi jotka leuhkivat isoilla cd/pc-peli/vhs-leffa kokoelmillaan. Monta kymppitonnia laittaneet noihin. Varmaan olisivat nyt miljonäärejä jos olisivat piratoineet ja laittaneet osakkeisiin noi rahat. Noh, huvinsa kullakin.
Kyllähän edelleenkin monte keräilevät ja vuoraavat itsensä kokoelmiinsa. Se varmaan tuntuu mukavalta kun on laillinen fyysine kopio teoksesta, ja kaikki mitä tarvitsee hyllyssä, voi katsella ja kuunnella koska huvittaa. Spotify ja Netflix tekevät tietysti samaa, mutta jää se tunne että on jotain omaa ja itselle räätälöitiyä hallussaan, vaan maksaa isoille jäteille kuukausimaksua ja kaikki päättyy, kun lopettaa maksamisen, tai jätit päättävät poistaa jotain listoiltaan.
Miten suklaa yhtiöllä oli oma eroottisen musiikin kerho?
Vierailija kirjoitti:
Eroottiset kappaleet oli parhaat
Ai M.A. Nummisen Helga neiti kylvyssä tai Simo Salmisen Pornolaulu? (siis 60-70-luvulta). Pidän Sannin 2019 kappaletta Pornoo hyvin eroottisena, kun hän laulaa muokatulla äänellä "beibi, mä en tarvii pornoo, kun mulla on sut!" :)
Vierailija kirjoitti:
Miten suklaa yhtiöllä oli oma eroottisen musiikin kerho?
YRittivät lyödä kampihin Halvalle jolla oli seksikkäitä lakritsineekereitä vähissä vaatteissa mainoksissaan.
tekoälyn yhteenveto Fazer makeiset vs Fazer musiikki.
AI Overview
Eivät ole sama asia, mutta ne kuuluvat samaan Fazerin sukuun. Makeistehtaan perusti Karl Fazer vuonna 1891, ja Musiikki-Fazerin perusti hänen veljensä poika tai sukuun kuulunut Konrad Fazer vuonna 1897. Yritykset erosivat toisistaan, vaikka nimi ja taustalla oleva suku olivat samat
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vieläkin noin 300 CD-levyä ja joitain kasetteja. Viikottain tulee kuunneltua.
Minulla on cd-levyjä noin 4500 ja vinyylejä noin 500. Kasetteja taitaa olla vain 30. En innostunut niistä koskaan. Lähes joka kuukausi ostan uusia cd-levyjä. Viimeksi ostin viisi cd-boxia pari viikkoa sitten Huutonetistä.
Voi hyvänen aika tätä ysärin romantisointia. Minä olin silloin jo aikuinen mies ja voin kertoa että elämä oli yhtä saatanan työleiriä nykyiseen verrattuna.
Pankki meni kiinni neljältä, laskut maksettiin jonottamalla pankissa, palkasta lähti asuntolainaan korot joita nykyihminen pitäisi ihmisoikeusrikoksena. Jos auto hajosi tien päälle niin siinä seisoit, koska mitään kännykkää ei ollut. Jos eksyit niin kaivoit hansikaslokerosta repaleisen tiekartan ja aloit arvailla missä helvetissä olet.
Televisiosta tuli kolme kanavaa ja jos ohjelma meni ohi niin se meni ohi. Elokuvan halutessasi ajoit videovuokraamoon ja huomasit että kaikki hyvät oli vuokrattu. Musiikista maksoit 129 markkaa kappale ja sait levyn jossa oli kaksi hyvää laulua.
Kaupassa ei ollut puoliakaan nykyisistä tuotteista, ravintolat olivat suurelta osin pihviä ja ranskalaisia, kahvi oli Juhla Mokkaa ja ulkomaille lähteminen oli vuoden projekti.
Ja täällä nyt porukka huokailee että "voi sitä modeemin ääntä ja Anttilan kuvastoa". Minä kuulin sitä modeemia tarpeeksi. Nykyään painan puhelimesta nappia ja kohta ovella seisoo mies tuomassa thaimaalaista ruokaa.
Pitäkää Spotify, Google Maps, verkkopankki ja Netflix. Minä en kaipaa 90-luvulta takaisin muuta kuin polveni prkl.