Milloin sinusta tuli Eppujen fani?

Mitä tarkoittaa fanitus? Ko. keikan fanittavat ja lipun ostaneet eivät sitten osanneet tulla ajoissa paikalle. Siitä sitten, mielen pahoitus(: Epuilla, kuten muillakin bändeillä on hyviä biisejä ja ovat jatkossakin varmaan tulevien sukupolvien soittolistoilla.

Minulle  suomi pop/iskelmä/rock  on täydellinen kattaus.

90-luvulla, kun vanhempi veljeni osti Eppujen kokoelmalevyn. Taisin olla 7 vee.

Löysin ysärillä Eppujen Lyömättömät! -kokoelmalevyn (CD) faijan romulaatikosta. Siitä se lähti.

No en nyt varsinaisesti voi sanoa olevani mikään Eppujen fani, mutta kyllähän sitä tässä on vuosikymmenien saatossa tullut jonkun verran väkisinkin kuunneltua, lähinnä siis passiivisesti, eli silloin kun radiota vielä jonkun verran kuuntelin, niin en kanavaa vaihtanut kun Eput alkoi soimaan.

Kun ikää on jo kohtuullisesti niin mustan kyllä bändin ihan ensimetreistä lähtien ja Poliisi pamputtaa ei kolahtanut lainkaan, eikä koko Aknepop levy. Fanitin silloin Pelleä. Maximum Jee Jee oli jo ihan ok levy, vaikka ei sekään minusta fania tehnyt, mutta en sentään kanavaa vaihtanut kun Njet Njet lähti soimaan. Kolmas levy, eli Akun tehdas oli jo ihan mukiin menevä levy, mutta en nyt sitäkään mitenkään aktiivisesti kuunnellut. Seuraavat neljä levyä menikin sitten kokolailla ohi, mitä nyt Pimeyden tango ja etenkin Murheellisten laulujen maa soi kyllä radiossa enemmän kuin riittävästi.

Mutta sitten kolahti. Kahdeksas ihme. Siinä yksi Suomi rockin parhaita levyjä kokonaisuudessaan. Ei juurikaan täytebiisejä ja Vihreän joen rannalla Eppujen paras biisi. Kahdeksas ihme kolahti jopa siinä määrin, että ostin ihan itselleni seuraavan levyn, eli Valkoisen kuplan ja se olikin sitten pettymys. Todella löysä kokonaisuus tiukkaan Kahdeksas ihme levyn tiukkaan timanttiseen kokonaisuuteen. Sen jälkeen olen jatkanut sitä satunnaista passiivis aktiivista Eppujen kuuntelua kuin aikoinaan, välillä tykäten välillä vähemmän.