Mies on jotenkin täysin ripustautunut minuun enkä jaksa
Jos ollaan erossa vuorokausi, niin laittaa kymmeniä viestejä, soittaa 3-4 kertaa. Kyselee kuulumisia, vaikka mitäpä kotona nyt olisi erilaista, kuin kaksi tuntia aiemminkaan. En jaksa aina edes vastata. Olen sanonut että vähempi riittäisi, mutta loukkaantuu. Hetken sitten murjottaa eikä laita viestejä niin paljoa, sitten alkaa taas piipata.
Nyt olisi miehen suvun juhlat tulossa, enkä jaksaisi lähteä. Menisi koko viikonloppu, ja kaipaisin vaan lepoa. Mies oli innoissaan että tapaa sukulaisia pitkästä aikaa, serkkujakin. Ja että ollaan yötä siellä. Nyt kun sanoin että jos jäisinkin kotiin, jo koirankin takia, tuntui olevan ihan järkyttynyt. Sanoi että hän menee sitten vaan käymään siellä.
Eli ajaa yli 3 tuntia sinne, on tunnin pari ja ajaa takaisin kotiin. En näe mitään järkeä, miksi ei nyt sitten menisi ja pitäisi hauskaa, tapaisi niitä sukulaisia rauhassa, ottaisi muutaman oluen, olisi yötä ja seuraavana päivänä rauhassa kotiin? Koska ei halua olla siellä ilman mua, kuulemma ajatuskin on todella tylsä.
Mua nyt jotenkin ahdistaa tämä touhu. En tiedä kiristääkö tällä nyt minua lähtemään vai mitä ihmettä?
Ja joo, en ehtinyt päivällä lukea ainuttakaan kommenttia.
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Ette kai asu yhdessä, ja meno on silti tuollaista? Kuulostaa todella ahdistavalta. Eikö hänellä ole yhtään ystäviä? Sinuna nostaisin kissan pöydälle ja käskisin hankkimaan oman elämän.
Ollaan asuttu kymmeniä vuosia yhdessä jo. Nyt mennyt ihan kummalliseksi tämä. Hänellä on harrastuksia, mutta ei töiden ja harrastusten ulkopuolisia kavereita lainkaan.
Ap
En kestäisi hetkeäkään, jos joku ripustautuisi minuun tuolla tavalla. Ei ole tervettä tuollainen, jos on täysin riippuvainen toisesta. Itse karkaan äkkiä jopa ystävyyssuhteista, jos joku alkaa roikkumaan liikaa.
Vaikea edes neuvoja antaa, kun itselläni olisi vain yksi vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette kai asu yhdessä, ja meno on silti tuollaista? Kuulostaa todella ahdistavalta. Eikö hänellä ole yhtään ystäviä? Sinuna nostaisin kissan pöydälle ja käskisin hankkimaan oman elämän.
Ollaan asuttu kymmeniä vuosia yhdessä jo. Nyt mennyt ihan kummalliseksi tämä. Hänellä on harrastuksia, mutta ei töiden ja harrastusten ulkopuolisia kavereita lainkaan.
Ap
Ei tossa auta muu kuin puhe ja pakotus antaa tilaa. Kai sinulla sentään on ystäviä? Sääliksi käy ukkoasi jos ei ole sosiaalista elämää, mutta tuollaiseksi puolison perässä nyhjäämiseksi se helposti meneekin silloin.
Vierailija kirjoitti:
En kestäisi hetkeäkään, jos joku ripustautuisi minuun tuolla tavalla. Ei ole tervettä tuollainen, jos on täysin riippuvainen toisesta. Itse karkaan äkkiä jopa ystävyyssuhteista, jos joku alkaa roikkumaan liikaa.
Vaikea edes neuvoja antaa, kun itselläni olisi vain yksi vaihtoehto.
Viesteihin olen jo tottunut, tosiaan ignooraan osan. Mutta nyt ihan suututtaa että hän oli innoissaan juhlista, ja nyt jos minä en lähdekään, menee vaan käymään ja istuu koko päivän autossa. Että minä tavallaan "pilaan" hänen juhlansa. En tietenkään oikeasti, mutta silti. En tajua miksei voi vain mennä ja viettää mukavan päivän ja illan.
Ap
Mee vaikka pariksi tunniksi kylpyyn, niin saat omaa rauhaa. Jätä puhelin yöpöydälle.
Ukko luulee et petät sitä, varmistus soittoja tekee.
Vierailija kirjoitti:
Mee vaikka pariksi tunniksi kylpyyn, niin saat omaa rauhaa. Jätä puhelin yöpöydälle.
Ihan omassa rauhassa olen, sitä otan kyllä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ukko luulee et petät sitä, varmistus soittoja tekee.
Tällaisesta ero, ennen kun kontrolli karkaa lapasesta.
Vakava keskustelu. Kyllä miehellä pitää muutakin elämää olla kuin sinä. Ehdottomasti mies menee sukuloimaan. Sen jälkeen ota sinä omaa aikaa ja käy jossain yksin esim omat sukulaiset tai hotelliloma. Jotain vieroitusta nyt pitää tehdä.
Tämä nyt ei auta varsinaiseen ongelmaan, mutta voisitko juhlien suhteen tehdä niin, että sulle tuli muka joku meno viikonlopuksi, johon mies ei voi tulla mukaan, joten et ehdi kuitenkaan nähdä häntä ennen kuin sunnuntaina illemmalla? En sinänsä kannata valehtelua, mutta ei ehkä ole aikaa puida asiaa ennen noita juhlia, ja se, että lähdet vastoin tahtoasi ei kuulosta hyvältä, eikä sekään että mies tulee väkisin takaisin.
Tiedän tunteen. Odotan innolla että mies lähtee ensimmäistä kertaa vuoteen parin viikon työreissulle, niiltä se ei ehdi ihan jatkuvasti soittelemaankaan.
Ette kai asu yhdessä, ja meno on silti tuollaista? Kuulostaa todella ahdistavalta. Eikö hänellä ole yhtään ystäviä? Sinuna nostaisin kissan pöydälle ja käskisin hankkimaan oman elämän.