Vauvat ja TV!!!

Ajattelin näin 4 lapsen äitinä kirjoitella oman kantani tähän asiaan ketään sillä loukkaamalla.



MEillä 2kk:n ikäinen neitokainen katselee vain telkkaria sen takia, että siellä vilisee värit, ehkä muuta katsomista siinä ei ole. Ja jos sillä keinolla hän viihtyy paremmin lattialla kun äiti laittaa ruokaa muille lapsille, niin katsokoon sitä värien sekamelskaa ja sitä että siellä joku menee kovaa vauhtia.



Ja sitten tuosta kiinteästä ruuasta. Aikaisemmat lapset meillä ovat saaneet kiinteitä ennen 4 kk:ta reilusti , koska maito ei ole yksin kertaisesti riittänyt pitämään nälkää ja nälässäkään en ole lasta halunnut pitää. Mutta tämän hetkinen lapsukainen tulee toimeen ainakin vielä pelkällä rintamaidolla, joten en ole vielä ajatellutkaan antaa kiinteitä. Vaikka kokoa riittää reilusti sillä painoa lapsella on 6770g.



Mutta meillä tehdään näin ja toisilla toisella tavoin.

eikös niitä tutkimuksiakin ole siitä, kuinka tv ei sovi noin pikkuisten aivoille.

meillä vauva saattaa katsoa sen aikaa tv:tä, kun laitan esikoiselle esim. ruokaa, tai laitan häntä nukkumaan jne. Muuten ei katso, ja ehkä enemmän kuitenkin se on sitä kuuntelua. Eli kyll meillä välillä katsoo vauva, vaikka jossakin oli tutkimus, että hyväksi ei ole :(



Kiinteistä: Aloitin esikoiselle 3 kk iässä, liian aikaisin kuten nyt näin jälkikäteen huomaan, mutta ei siitä haittaa ollut, jos ei hyötyäkään.

Tällä tytölle, joka on 5,5kk aloitin 4 kk iässä ja olen havaitsevinani, että nyt kun olen lisännyt määrää, yöunet ovat parantuneet.'

Mutta esikoisen kohdalla oli tietämättömyyttä jne... luulin että unet sillä paranevat, mutta hänen kohdallaan niin kävi vasta1,5 vuotiaana.

Nykysuositusten mukaan olen tytöllekin aloittanut liian aikaisin, mutta onneksi ne ovat kuitenkin yöuniin vaikuttaneet.

mun mielestä se on jokaisen äidin oma asia, missä vaiheessa niitä ruokia alkaa antamaan, kunhan lapsi kasvaa ja voi hyvin.

Meillä kyllä huomattavasti enemmän kontrolloidaan tuon esikon 4 v katselua... Tosin 3 kk vauvan kanssa intensiivinen seurustelu tapahtuu hyvin usein olohuoneessa (silloin kun ei hoitopöydällä), silloin kun esikko on nukkumassa yö- tai päiväuniaan. Ja vaikka telkkari ois päällä, laitan sen aina äänettömälle ja koetan katsella sitten " sivusilmällä" jotten turhaan rasittaisi vauvelia - hänhän katselee mieluiten ihmiskasvoja ja löhötteleekin sylissä niin päin ettei koko toosaa näekään. Win-win minusta :-) Saan katseltua kaikki haluamani turhakkeet töllöstä ja samalla lauleskelen ja naureskelen vauvalle.



Ja kyllä se selvästi tuonkin ikäinen osoittaa jos vilinä ja vilske on ruudussa liikaa - meillä ainakin pää kääntyy hyvin äkkiä pois telkkarin suunnasta jos joskus neiti sylissä niin sattuisikin löhöämään... Enemmän tosiaan on äänen perään.

Osaako joku sanoa, että mitä konkreettista haittaa siitä TV:n katselusta on? Meidän kundi kiinnostui telkusta jo tosi pienenä, varsinkin musiikkiohjelmista missä näytetään laulajan kasvoja läheltä. Kysyin asiaa silloin neuvolassa ja siellä sanottiin, että ei haittaa mitään, anna kattoa vaan. Ja vaikeatahan se olisi katselua kokonaan estääkään, kun sälli pääsee jo leikkimatollaan kääntymään niin, että näkee töllön. Joo joo voisihan sen tietysti pistää kiinni ja avata vasta kun muksu täyttää 4 tai jotain...

Sekä tv:n katselusta ja kuuntelusta on jossakin määrin haittaa vauvoille. Kuvien vilske on liikaa vauvan silmille ja stimulaatiota voi tulla liikaa (vauva voi muuttua esim. rauhattomaksi). Äänten sekamelska taas on haitallista puheen ja kielen kehitystä ajatellen (liian kovalla pidetty tv, radio on sitten vielä asia erikseen kuuloa ajatellen). Vauva ei vielä kykene erottelemaan musiikki- ja puhetulvasta (nämä siis vielä usein samanaikaisesti) normaalia puherytmiä. Ja lisäksi tv ei ole vastavuoroinen. Vauvalle on tärkeää, että aloitteisiin vastataan ja reagoidaan oikealla tavalla (varhaisen vuorovaikutuksen merkitystä myöhemmän kehityksen kannalta korostetaan nykyään paljon). Tämä ei tv:n kanssa tietenkään toteudu. Liiallinen taustahäly (tv, radio, muu meteli) saattaa viivästyttää puheen kehitystä, etenkin jos lapsella on muutenkin ongelmia kielellisessä kehityksessä (ja tätähän ei useinkaan vielä vauvoista voida ennustaa, ainoastaan voidaan jälkiviisaana todeta, että ehkäpä olisi kannattanut rauhoittaa vauvan ympäristöä...) Eli jos perheessä (vanhemmilla, sisarilla) on ollut ongelmia puheen kehityksessä, niin varsinkin silloin taustahälyn määrää kannattaisi miettiä.



Jokainen perhe joutuu itse pohtimaan, että mikä sitten on liikaa ja mikä ei. Normaaleihin perhe-elämän ääniin vauvan pitää tietenkin tottua ja niitä ei kannata (ja monesti ei voikaan) rajoittaa. Kultainen keskitie siis etsittävä tässäkin asiassa. Ja tietenkään kaikille vauvoille ei tule mitään " jälkiseuraamuksia" liiasta tv:n katselusta tai kuuntelusta, mutta ongelmahan on juuri se, että sitä ei voi etukäteen ennustaa.

Olihan sitä esikoisen kanssa kaikeinlaisia visioita ja suunnitelmia ja haitat tiedossa. Helppohan niitä oli silloin toteuttaa. Sitten tulikin kaksoset, ja käytössä on mikä tahansa konsti (myös telkkari), että saisi toisen olemaan edes hetken hiljaa, kun itse en ole vielä oppinut jakautumaan kahteen tai kolmeen osaan.

mutta nyt on jo ihan pakko! Eikö sitä tosiaan ole äideillä tarpeeksi paineita kasvatuksesta ja ulkopuolelta tulevista ohjeista, ilman että muut äidit ryhtyvät täällä paasaamaan kuten tämän ketjun aloittaja.



Sori vaan, jos loukkaan, mutta niin loukkaat varmasti sinäkin montaa äitiä joka yrittää parhaansa mutta tekee omat ratkaisunsa näidenkin asioiden suhteen.



Täydellistä äitiä ei olekaan. Tämä foorumi voisi toimia kuitenkin meidän epätäydellisten äitienvertaistukena ja ajatusten vaihtofoorumina ilmankin näitä keskusteluja...



Aurinkoa odotellen,

Anyara

Haittaahan ylenmääräisistä ärsykkeistä varmasti on, ja tietysti on parempi itse seurustella vauvan kanssa kuin istuttaa telkan ääreen.



Mutta eivät TV ja seurustelu ole aina vaihtoehtoisia. Meillä vauva saattaa katsoa televisiota, kun isosisko katsoo lastenohjelmia. Sillä aikaa mä teen ruokaa eli en kuitenkaan käyttäisi sitä aikaa vauvan kanssa seurustelemiseen. Voisin tietysti siirtää vauvan toiseen paikkaan leikkimään lastenohjelmien ajaksi, mutten ole nähnyt sitä tarpeelliseksi. Vauva ei toljota telkkaa herkeämättä vaan mutustelee lelujaan, yrittää päästä liikkeelle, naureskelee siskolleen jne. Vaikken voi ottaa vauvaa omiin touhuihin mukaan, mulla on koko ajan näköyhteys vauvaan ja voin huikkailla olohuoneeseen välillä.



Esikoinen aloitti TV:n katselun 2,5-vuotiaana. Sitä ennen ei ollut tarvetta, mutta kun olin 1,5 kk tytön kanssa kahdestaan, alkoi tuntua houkuttelevalta saada Pikku Kakkosen verran omaa aikaa vuorokaudessa.

ei kai kukaan anna vauvan toljottaa teeveetä tuntikausia? :O Meillä päivisin teevee auki ihan äidin huviksi ja JOSKUS vauva saattaa kääntää päänsä ääntä kohden ja suorastaan lumoutua väreistä ja liikkeestä. Kuitenkaan vauva ei ole teeveetä tuijottanut yhteen putkeen kuin n. 1min., kunnes joko minä kiinnitän hänen huomionsa muuhun tai sitten hän itse keskittyy muihin juttuihin. Eikä tätä tapahdu päivittäin (vaikka teevee auki olisikin), vaan satunnaisesti.



Onhan teeveen katselusta aikuisellekin haittaa, jos sitä tuijottaa ihan älyttömiä määriä (passivoituminen yms.), mutta en saata uskoa, että YKSIKÄÄN äiti antaisi vauvan(/pikkulapsen) tuijottaa teeveetä kuin niin sanotusti " pakon edessä" (vessassa käynti, ruoan laitto tms.) ja lyhyitä aikoja kerrallaan. Eiköhän tuo teeveen haitallisuus lapen kehitykselle ilmene tosiaan vasta siinä vaiheessa, jos vauva pääsääntöisesti hereilläoloaikanaan tuijottaa teeveetä, mutta en usko että näin on kenenkään kotona.