Lue keskustelun säännöt.
Onko väärin alkaa suhteeseen jos ei ole lääpällään toiseen?
06.08.2026 |
Olen +30 nainen ja ollut sinkkuna yli 10 v. Minulla on ollut aika korkeat standardit mahdollisen kumppanin suhteen.
Olen tavannut muutama viikko miehen, johon olen melko ihastunut. En umpirakastunut, vaan melko ihastunut. Hän on monilla tavoilla unelmieni mies: samat arvot, samankaltainen hieman valtavirrasta poikkeava elämäntyyli, rauhallinen, empaattinen. Vahvuutemme ja heikkoutemme sopivat hyvin yksiin.
Ainoa asia joka mietityttää on fyysinen vetovoima sekä muutamat "pikkuasiat" jotka tuntuvat ärsyttävän minua. Ei ole niin etteikö fyysistä vetovoimaa olisi, sitä kyllä on, mutta ei niin paljon kuin olen joskus jotain toista (muuten sitten itselleni epäsopivaa) miestä kohtaan tuntenut. Hän on komea, mutta ei täysin omaa tyyppiäni. Hän on mallimaisen / poikamaisen komea, itse taidan pitää enemmän "metsurimaisesta", kulmikkaammasta komeudesta.
Ja pikkuasiat ovat sellaisia kuin vaikka huono ryhti istuessa.
Tiedän etten todellakaan ole itsekään täydellinen. Kuitenkin tuntuu että hän on tosi ihastunut eikä näe vikojani. Sekin vaivaa, että ihastumisen tasot on erit. Se tuntuu kiusalliselta.
Olen ollut niin pitkään sinkkuna, että olen ymmärtänyt ettei unelmieni miestä ole. Että ei ole miestä joka "täyttäisi täydellisesti kaikki toiveeni". Jos henkisesti natsaa, fyysisesti ei. Ja toisinpäin. Olen nähnyt tämän lukemattomia kertoja. Vaihtoehtoni ovat tehdä kompromisseja tai olla mahdollisesti tai jopa todennäköisesti koko loppuelämä yksin.
En halua olla loppulämääni yksin. Voin olla, siitä ei ole kiinni, mutta en vain halua.
Onko väärin ryhtyä suhteeseen miehen kanssa johon ei ole umpirakastunut, mutta jota pitää itselle hyvänä elämänkumppanina?
Kommentit (26)
Ei kannata aloittaa suhdetta jos säälipillua joudut antamaan äijälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkuasiat alkaa ärsyttää aika suuresti sitten kun alkuhuuma on ohi
Tuohan on paras mahdollinen tilanne, toinen on umpirakastunut ja sinä et. Pääsee vedättämään kunnolla.
Täydellistä ihmistä / kumppania ei ole olemassakaan. Täytyy punnita hyvät ja huonot puolet ja tehdä ratkaisunsa. Jopa sinussa saattaa jokin asia häiritä toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaaha, pitkien jaaritteluprovojen kirjoittelija iski jälleen.
Jep, jonka jälkeen luonnollisesti alkoi oman säälittävän provon nostelu itselleen vastailemalla.
Edelleenkin, järjetön vaiva kirjoittaa pitkä provo tekemättä siitä mitenkään uskottavaa. Miksi ei opi?
Aloittaja kun on ihan hyvin tilanteen analyseerannut niin voisi ehdottaa sellaista suhdetta jossa saadaan tukea ja iloa toisesta, muttei yritetäkään olla kuin paita ja peppu ja romanttisen hömppäromaanin loppukappale.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastumisen ja rakastumisen tunne vaihtelee ajassa. Muutama viikko on tosi vähän aikaa tuntea toinen. Aloita vaan suhde ja katso mihin se johtaa. Älä kuitenkaan heti muuta yhteen vaan katso kuinka tunteesi kehittyvät. Jos vaikka 2-6 kk jälkeen olet edelleen epävarma, eroa.
Vierailija kirjoitti:
Ihastumisen ja rakastumisen tunne vaihtelee ajassa. Muutama viikko on tosi vähän aikaa tuntea toinen. Aloita vaan suhde ja katso mihin se johtaa. Älä kuitenkaan heti muuta yhteen vaan katso kuinka tunteesi kehittyvät. Jos vaikka 2-6 kk jälkeen olet edelleen epävarma, eroa.
Näin olen vähän ajatellutkin, en ainakaan tässä kohtaa vielä halua heittää pyyhettä kehään.
Kiinnostaisi myös tietää onko jollakulla pidemmällä ajalla toiminut suhde, joka on alkanut tällä tavalla ei-niin-tulisesti?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kun on ihan hyvin tilanteen analyseerannut niin voisi ehdottaa sellaista suhdetta jossa saadaan tukea ja iloa toisesta, muttei yritetäkään olla kuin paita ja peppu ja romanttisen hömppäromaanin loppukappale.
Ei mahdoton ajatus. Tätä olen miettinyt että voisiko siitä suhteesta kumpikin saada iloa ja onnea ja turvaa, vaikkei se unelmien prinssi/prinsessa toiselle oltaisikaan
Vaikeaksi tilanteen tekee kuitenkin jos ihastumisen tasot on tosi erit
Ap
Vain teinit on lääpällään toisiin, aikuisten parisuhteen perustuu ihan muuhun kuin johonkin kiima ihastukeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla alkoi suhde niin, että vastapuoli halusi "alkaa olee". Itsellä ei ollut mitään tunneryöpsähtelyä, tai edes kummoista ihastumista siinä vaiheessa. Nyt tuosta on kulunut yli 30 vuotta ja hän on elämäni tärkein ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Täydellistä ihmistä / kumppania ei ole olemassakaan. Täytyy punnita hyvät ja huonot puolet ja tehdä ratkaisunsa. Jopa sinussa saattaa jokin asia häiritä toista.
Toinen puoli ihmisistä sanoo että ei pidä tyytyä, se ei tee hyvää kummallekaan ihmisistä. Toinen puoli sanoo, että suhteessa pitää tehdä kompromisseja kun täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan.
Yritän löytää sitä kultaista keskitietä jostain tuolta väliltä..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä aloita. Jos jo nyt fyysinen vetovoima mietityttää, eli sitä ei ole ilmeisesti tarpeeksi, niin silloin ei kannata alkaa suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla alkoi suhde niin, että vastapuoli halusi "alkaa olee". Itsellä ei ollut mitään tunneryöpsähtelyä, tai edes kummoista ihastumista siinä vaiheessa. Nyt tuosta on kulunut yli 30 vuotta ja hän on elämäni tärkein ihminen.
Oletko mies vai nainen ja oletteko heteropari?
Oletko nykyisin ihastunut häneen?
Minä koen tuon kuvailemani miehen sellaisena josta helpostikin voisi tulla elämäni tärkeä ihminen ja elämänkumppani. Pelottaa vain se että jos en sitä sellaista totaalista ihastumista koskaan tunne niin mitä siitä tulevaisuudessa seuraa
Ap
Näissäkin kommenteissa on sekä
"Äkä lähde siihen kun fyysistä vetovoimaa ei ole tarpeeksi"
että
"Täydellistä ihmistä ei olekaan, ja toiseen ei tarvi olla lääpällään jotta suhteesta tulee hyvä"
Ja näiden kahden näkemyksen välillä itse kamppailen
Aion kyllä katsoa vielä
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla alkoi suhde niin, että vastapuoli halusi "alkaa olee". Itsellä ei ollut mitään tunneryöpsähtelyä, tai edes kummoista ihastumista siinä vaiheessa. Nyt tuosta on kulunut yli 30 vuotta ja hän on elämäni tärkein ihminen.
Oletko mies vai nainen ja oletteko heteropari?
Oletko nykyisin ihastunut häneen?
Minä koen tuon kuvailemani miehen sellaisena josta helpostikin voisi tulla elämäni tärkeä ihminen ja elämänkumppani. Pelottaa vain se että jos en sitä sellaista totaalista ihastumista koskaan tunne niin mitä siitä tulevaisuudessa seuraa
Ap
Olen hetero M. Kuvailisin asiaa niin, että rakkaus kasvoi vuosikymmenien mittaan kuin vuori. Se ei ole koskaan ollut sitä "kreisiä hormonimyrskyä" vaan siitä tuli jotain syvää ja täyttä. Voin sanoa, että jos nyt jään yksin, olen todellakin vain puolikas ihminen.
No siitä voi tulla upea parisuhde, jossa on rakkautta. Ei kaikille tule vauvakuumettakaan ja siitä huolimatta se lapsi voi olla rakastetuin asia maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla alkoi suhde niin, että vastapuoli halusi "alkaa olee". Itsellä ei ollut mitään tunneryöpsähtelyä, tai edes kummoista ihastumista siinä vaiheessa. Nyt tuosta on kulunut yli 30 vuotta ja hän on elämäni tärkein ihminen.
Oletko mies vai nainen ja oletteko heteropari?
Oletko nykyisin ihastunut häneen?
Minä koen tuon kuvailemani miehen sellaisena josta helpostikin voisi tulla elämäni tärkeä ihminen ja elämänkumppani. Pelottaa vain se että jos en sitä sellaista totaalista ihastumista koskaan tunne niin mitä siitä tulevaisuudessa seuraa
Ap
Olen hetero M. Kuvailisin asiaa niin, että rakkaus kasvoi vuosikymmenien mittaan kuin vuori. Se ei ole koskaan ollut sitä "kreisiä hormonimyrskyä" vaan siitä tuli jotain syvää ja täyttä. Voin sanoa, että jos nyt jään yksin, olen todellakin vain puolikas ihminen.
Aivan. Kiva oikeasti kuulla että näinkin voi käydä.
Ap
Jaaha, pitkien jaaritteluprovojen kirjoittelija iski jälleen.