Lue keskustelun säännöt.
Mitä lajia ET haluaisi lapsesi harrastavan?
06.08.2026 |
Syksy alkaa ja ilmoittautumiset harrastusryhmiin. Vanhemmat puhuvat aina siitä, mikä heidän mielestään olisi hyvä harrastus ja mitä lapsen heidän mielestään olisi hyvä harrastaa. Aika useinhan nämä ovat niitä juttuja, joita vanhemmat itsekin ovat harrastaneet tai harrastavat.
Mutta mitä lajia sinä et haluaisi lapsesi harrastavan?
Vastaan itse ensin, että uintia. Siis uimataito on toki tärkeä ja uiminen hyvää liikuntaa, mutta tuttavaperheessä on kaksi teiniä, jotka uivat kilpaa ja se treenimäärä on aivan älytön. Harjoituksia on käytännössä joka päivä ja usein sekä aamulla ennen koulua että illalla koulun jälkeen. Lisäksi leireilevät paljon, ovat olleet jossain Espanjassa monena vuonna eli veikkaan, että ei ihan halpaa lystiä. Perheen äiti sanoi suoraan, että toivoo vain lasten lopettavan pian, sillä se on niin kuormittavaa ja vaativaa, että teinit ovat ihan stressaantuneita siitä.
Kommentit (74)
Padel tai salibandy eis nää oo vähä hinttien lajeja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miks nuo alottajan esimerkissä perheen teinit harrastaa jotain niin että stressaantuvat... noh, ei kaikki voi olla fiksuja.
Kai ne osaa lopettaa jos eivät tykkää tai stressaantuvat.
En mitään työväenluokkaisia juttuja kuten jääkiekkoa tai jalkapalloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaginapainonnosto
Mitäs vikaa siinä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole vanhemman jatke.
Annetaan lasten harrastaa sitä mitä itse haluavat. Ei "ohjailla".
Tämä on toki kaunis ajatus, mutta niin se vain tässä elämässä ja arjessa menee, että lapset suuntautuvat yleensä sellaisiin asioihin ja aloille, jotka heidän vanhemmilleenkin ovat jo tuttuja ja joiden parissa perhe jo vähän niin kuin valmiiksi viettää aikaa. Sen takia näyttelijöiden lapsista tulee usein näyttelijöitä ja urheilulajit saattavat kulkea monelta sukupolvelta toiselle, Suomessakin on perheitä, joissa on vaikkapa suunnistettu ja yleisurheiltu jo viidessä sukupolvessa.
Ei se nyt ihan noin mene. Meillä kaksi täysin ei-urheilullista vanhempaa ja niinpä vaan kaikki lapset löysivät liikuntaharrastukset. Ja saivat harrastaa kaikkea mitä halusivat ihan kilpatasolle asti. Tosin johtuen perheen perinteiden puuttumisesta, lopulliset lajivalinnat olivat aika speciaaleja.
Harrastuksen tulee olla palauttavaa ja iloa tuottavaa vapaa-aikaa. Eli ehdoton EI kaikelle verenmaku suussa suorittavalle toiminnalle, joka on koko perheen pakottava elämäntapa. Näihin uppoaa myös yleensä järjetön määrä rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyttölasten äitinä olen ohjaillut tyttäriä "reippaampien" lajien pariin kuten säbä, futis jne. En haluaisi, että harrastavat taitoluistelua, telinevoimistelua ynnä muuta ulkoisiin ominaisuuksiin keskittyvää, tuomarien arvostelemaa lajia. Olen ymmärtänyt ja kuullut, että on aika toksista menoa useinkin. Eivät tytöt onneksi ole tuollaisista ikinä olleet kiinnostuneitakaan.
Taitoluistelu on paljon reippaampi laji kuin säbä tai futis. Ei se ole vain kaunista liukumista pitkin jäätä, vaan itseasiassa pelkästään puolet treeneistä tapahtuu jäällä.
Vaatii paljon treeniä ja kovaa työtä, jotta voi pyöriä ilmassa kolme kertaa ympäri ja laskeutua jäälle yhden jalan varaan. Ja nykynuoret tekevät kolmoishyppyjä yhdistelmissä, joissa saattaa olla vielä kolmaskin hyppy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää näin vanhempana se, että aina kun puhutaan lasten harrastamisesta, niin jostakin syystä ensimmäinen oletus on se, että harrastus on jotakin liikuntaa.
Itse en ole erityisen urheilullinen enkä haluaisi, että lapseni rupeaisivat pelaamaan jääkiekkoa, jalkapalloa tms aikaa vievää lajia. Olen ohjannut heitä enemmän hengen lahjojen pariin. Molemmat soittavat musiikkiopistossa, omat instrumentit soittoharjoituksineen ja teoriatunteineen, toinen on nyt orkesterissa myös mukana ja molemmat musaopiston kuorossa. Lisäksi ovat vuosien varrella käyneet esim. teatterikerhossa ja shakkikerhossa. Ja meillä luetaan paljon, käydään joka viikko kirjastossa. Siitä olen iloinen ja se näkyy selvästi lasten koulumenestyksessä. Lukeminen kannattaa aina!
Tietysti mainitsemasi asiat ovat harrastuksia ja kehittäviä, mutta liikunnan puute kasvavalla nuorella on paljon isompi ongelma kuin se, oppiiko soittamaan jotain instrumenttia. Omilla muksuilla on musiikkiopisto harrastuksena, mutta ehdoton vaatimus on se, että liikuntaa on oltava vähintään hyötyliikunnan muodossa. Molemmat onneksi harrastavat myös fyysisesti vaativaa lajia. Liikunta auttaa paljon ylläpitämään tervettä unirytmiä ja keskittymiskykyä koulussa.
Olen musiikkiopiston konserteissa havainnut niin hirvittävän heikkokuntoisen näköisiä lapsia, että pahaa tekee. Kasvuiässä laiminlyöty liikunta vaikuttaa koko loppuelämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttölasten äitinä olen ohjaillut tyttäriä "reippaampien" lajien pariin kuten säbä, futis jne. En haluaisi, että harrastavat taitoluistelua, telinevoimistelua ynnä muuta ulkoisiin ominaisuuksiin keskittyvää, tuomarien arvostelemaa lajia. Olen ymmärtänyt ja kuullut, että on aika toksista menoa useinkin. Eivät tytöt onneksi ole tuollaisista ikinä olleet kiinnostuneitakaan.
Taitoluistelu on paljon reippaampi laji kuin säbä tai futis. Ei se ole vain kaunista liukumista pitkin jäätä, vaan itseasiassa pelkästään puolet treeneistä tapahtuu jäällä.
Vaatii paljon treeniä ja kovaa työtä, jotta voi pyöriä ilmassa kolme kertaa ympäri ja laskeutua jäälle yhden jalan varaan. Ja nykynuoret tekevät kolmoishyppyjä yhdistelmissä, joissa saattaa olla vielä kolmaskin hyppy.
Heh heh.
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää näin vanhempana se, että aina kun puhutaan lasten harrastamisesta, niin jostakin syystä ensimmäinen oletus on se, että harrastus on jotakin liikuntaa.
Itse en ole erityisen urheilullinen enkä haluaisi, että lapseni rupeaisivat pelaamaan jääkiekkoa, jalkapalloa tms aikaa vievää lajia. Olen ohjannut heitä enemmän hengen lahjojen pariin. Molemmat soittavat musiikkiopistossa, omat instrumentit soittoharjoituksineen ja teoriatunteineen, toinen on nyt orkesterissa myös mukana ja molemmat musaopiston kuorossa. Lisäksi ovat vuosien varrella käyneet esim. teatterikerhossa ja shakkikerhossa. Ja meillä luetaan paljon, käydään joka viikko kirjastossa. Siitä olen iloinen ja se näkyy selvästi lasten koulumenestyksessä. Lukeminen kannattaa aina!
No mut nämä mainitsemasi sivistyneistön harrastukset eivät olekaan niitä, joita vanhemmat eivät lapselleen toivo.
Pienen, kasvavan ruumiin kuormittaminen vuosikausia päivittäin ei useinkaan ole sitä "terveysliikuntaa", vaan turhaa rasitusta joka johtaa vammoihin, joskus jopa elinikäisiin haittoihin. Siksi aktiiviliikkujanakaan en toivo, että lapseni ajautuu kilpaurheilun pariin. Monipuolinen, lapsentahtinen liikkuminen riittää kyllä ja on varmasti usein parempi vaihtoehto kuin kilpaurheilu.
ET varmaan haluaisi lapseni harrastavan atsronomiaa tai ehkä atomifysiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttölasten äitinä olen ohjaillut tyttäriä "reippaampien" lajien pariin kuten säbä, futis jne. En haluaisi, että harrastavat taitoluistelua, telinevoimistelua ynnä muuta ulkoisiin ominaisuuksiin keskittyvää, tuomarien arvostelemaa lajia. Olen ymmärtänyt ja kuullut, että on aika toksista menoa useinkin. Eivät tytöt onneksi ole tuollaisista ikinä olleet kiinnostuneitakaan.
Taitoluistelu on paljon reippaampi laji kuin säbä tai futis. Ei se ole vain kaunista liukumista pitkin jäätä, vaan itseasiassa pelkästään puolet treeneistä tapahtuu jäällä.
Vaatii paljon treeniä ja kovaa työtä, jotta voi pyöriä ilmassa kolme kertaa ympäri ja laskeutua jäälle yhden jalan varaan. Ja nykynuoret tekevät kolmoishyppyjä yhdistelmissä, joissa saattaa olla vielä kolmaskin hyppy.
Niin, onneksi tyttöjä ei siellä kukaan sadistitantta hauku läskiksi ja aiheuta itsetuhoisuutta tai syömishäiriöitä. Kun sillä ulkonäöllä ei oo mitään merkitystä.
Kuvitelkaa kun jollekin säbäjätkälle puhuttais noin. Valkku ois lynkattu hitaasti ja kivuliaasti jo vuosia sitten.
Potkupalloa, jääkiekkoa, taitoluistelua. Ne ovat ns. homourheilua.
Olen antanut kokeilla eri juttuja ja siitä on löytynyt sitten laji, jota treenaa paljon ja kilpailee. Näissä keskusteluissa aina vähän hassusti lähdetään siitä, että jossain lajissa on paljon treenejä - toki kilpatasolla on treenattava paljon, mutta ei sinne nyt yleensä ihan heti ensimmäisenä tai toisenakaan vuonna mennä.