Lue keskustelun säännöt.
Ylipääsemätön halu muuttaa maalle
06.08.2026 |
Nyt on tosi kyseessä, en enää siedä kaupunkiasumista vaan polttava halu muuttaa maalle, josta sitten pääsee asioimaan kaupunkiin tarvittaessa, en enää kestä siedätyshoitoa kaupunkielämään. Totaalisen kypsynyt.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Minä liputan kahden kodin mallia. Vapusta lokakuun alkuun asutaan maalla, talvi ollaan kaupunkikodissa. Yksi syksy itsenäisyyspäivään asti oltiin mökillä putkiremontin takia, eikä ollut kivaa. Pihamaa muuttui märäksi, oli pimeää, kun lähdettiin aamulla ja pimeää, kun palattiin. Ja meillä on sentään vesiosuuskunnan vesi- ja viemäri, on sisävessakin, työmatka mökiltä n.90km.
Kaksi kotia on ideaali, molemmista asuinmuodoista voi ottaa parhaat puolet. Kesällä mökillä, talvella kaupungissa kävelymatkan päässä palveluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupunkiympäristö tappaa kyllä tehokkaasti luovuuden ja itseilmaisun. Joskus tuntuu että jopa ihmisyyden.
Itse en koe että voisin olla täysin oma itseni kaupungissa.
Vierailija kirjoitti:
Muutin Itä-Helsingistä maalle ja kadun sitä aivan valtavasti :(
Ihminen voi lähteä Itä-Helsingistä, mutta Itä-Helsinki ei lähde sydämestä.
Onneksi täällä on katuvalot ja jalkakäytävät. Kuntosali, kampaaja, baari ja ruokakauppa kävelymatkan päässä. Eli ihan ok, mutta kaipaan lokkien ääniä, kaipaan merta ja ihania merenrannan kävelyreittejä. Kaipaan Lammassaaren pitkospuita, Tullisaaren rantoja, Laajasalon luontoa ja kallioita. Kaipaan metroa ja sen ääntä. Kaipaan jopa Itäväylää kiitävien hälytysajoneuvojen ääntä.
Täällä maalla on vain peltoa ja metsää, ei vettä, rannat puuttuvat.
Tämän kauemmaksi maalle en suostuisi muuttamaan. Seuraavaksi muutan takaisin Itä-Helsinkiin, kotiin :(
No mikset muuttanut paikkaan, jossa on rantaa? Et siis tehnyt tarkkaa plus ja miinus vertailua vaan muutit joidenkin utopististen ajatusten mukaan. Toivottavasti pääset pian takaisin kaipaamaasi.
Opiskelusta. Meidän pienestä lukiosta on ponnistettu jatko-opiskelemaan ihan siinä missä isojenkin kaupunkien lukioista. On valmistuttu eläinlääkäriksi, lääkäriksi, kanttoriksi, lakimieheksi ja teknisille aloille. Yhdestä pojanviikarista ajattelin että tuleeko tuosta mitään, mutta nykyään pyörittää yritystä, joka on yksi paikkakunnan suurimmista työllistäjistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä muutin maalle hiljattain perheeni kanssa.
Olen kotoisin pk-seudulta, mutta vietin lapsuuteni kesät aina maalla sukulaisissa. Viihdyin molemmissa ympäristöissä, mutta ymmärsin vasta nelikymppisenä, miten nykyaikainen kaupunkielämä kuormittaakaan itseäni. Äänet, saasteet, kiire, hajut...muutin siis maalle, kirkonkylään, josta on noin 100km lapsuuteni maalaismaisemiin.
Täällä on ihan toimivat peruspalvelut terkkarista kauppoihin, kouluihin ja apteekkiin. Lähin kaupunki on 40km päässä, bussilla 45 minuuttia tai autolla puolisen tuntia. Busseja kulkee yllättävän hyvin, parhaimmillaan tunnin välein, ja ainakin toistaiseksi taksikin on tullut tilattaessa.
Pienen epävarmuuden kanssa eläminen toki kuuluu täällä asiaan, mutta sitä pitää vaan oppia sietämään. Joskus netti pätkii toivottoman paljon, joskus joku peruspalvelu on poissa käytöstä jopa viikkoja.
En ole katunut muuttoamme, eikä kukaan perheenjäsen ainakaan ääneen ole toista mieltä.
Ostimme kuolinpesältä edullisesti vanhan mutta hyväkuntoisen talon, täällä on tilaa olla ja elää.
Piha on iso ja tonttinaapurit elävät ns. vanhalla tyylillä eli vaikka näköyhteys onkin, ei pyöritä tontin rajoilla turhaan tai tulla väkisin juttusille, iltaisin ja öisin ollaan hiljaa.
Silloin kun käyn "isolla kirkolla", huomaan pian miten älyttömästi se ihmisvilske ja äänten sekamelska rasittaakaan. Ai niin, verenpaineeni muuten laski muuttomme myötä! Olen kuullut että näin voi käydä joillekin.
Eikö huoleta lasten puolesta? Alakoululaisella saattaa persoonasta riippuen ehkä olla vielä kivaa, mutta teinit tylsistyvät kuoliaaksi maalla. Lisäksi voi olla pitkä matka lukioon ja se on yleensä aika huono. Yliopistolla monet maalta tulleet kertovat, että saivat vasta yliopistoaikana itsensä kaltaisia ystäviä. Lukioajan käytännössä vain pänttäsivät yksin, koska halusivat saada kerralla hyvät arvosanat ja päästä mahdollisimman nopeasti yliopistokaupunkiin.
Ei, ei huoleta. Perheen teini on kotona viihtyvää sorttia ja kavereihin on pidetty yhteyttä netin välityksellä jo pitkään. Lisäksi kylällä on nuorisotalo, johon meiltä kävelymatka.
Toisen asteen opinnot hoituvat bussilla, 45 minuuttia suuntaansa ja pysäkki 400m päässä. :) Kouluilla on myös asuntolat, jos suhaaminen käy liian raskaaksi.
-alkuperäinen
Olisin varmaan itsekin viihtynyt mieluummin kotona, jos vaihtoehtona olisi ollut työväenluokkainen nuta. Ystäviä olisi varmasti kiva nähdä oikeassa elämässäkin. Eikö yhtään huoleta, että maalaislukiosta on vaikea ponnistaa yliopiston hakupainealoille? 45 minuuttia on kuitenkin pitkä koulumatka ja tuon jälkeen on varmasti haastava tarttua pitkän matikan tehtäviin. Vertaa tätä esim. Etelä-Haagassa tai Otaniemessä asumiseen ja olisi kävelymatka eliittilukioon.
Aika harva niissä eliittilukioissa kuitenkaan opiskelee, joten muualtakin onneksi pääsee sisään niille hakuapainealoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen,aikansa jaksaa etelän tai kaupunkien hulinaa.Kyllä maaseudulla tekevän parasta olla,ethän sä rotankolossa voi tehdä mitään..istut koneella TV.Maalla voit.Muutenkun kaupungit vaarallinen sii jos sotakin eskaloituu.Ikinä tiedä.Täm oli aluksi kesä maalainen,synnyin toki maalla.Nyt oon lähes täysi aikainen,ja kyllä tykkään.Puuhastelua.Puusavottaa,kaikkee..
Kuten joku aiemmin ketjussa, mekin asumme niin, ettei ole sisävessaa tai suihkua. Ei kyllä itseasiassa mitään vesipistettä eli putkia vaan oma kaivo.
Huussina kompostoiva kuivakäymälä ja pesupaikkana ulkosauna. Tuvassa ainoastaan käsienpesupiste laitettu keittiöön. Puulämmitys, jota tarvittaessa tehostetaan sähköpatterilla makkareissa.
Mies auraa lumet, lähin naapuri on reilun kilometrin päässä, lähimmät katuvalot nelisen kilsaa meiltä.
Silmä tosiaan tottuu hämärään ja pimeään, mutta aina on otsalamppu olemassa lenkeille jos tarvitsee. Jos asuisin täällä yksin, tilaisin vaan paljon asioita pihaan lumettomaan aikaan ja jättäisin lumet auraamatta, koska olen kortiton 😅
Kun mies on ollut pidempään työreissussa niin ihan huoletta ravaan mökin ja kaupan väliä vaikka se on noin 15 km lenkki joka kerta. Eli uskoisin pärjääväni tässä yksinkin.
En tosiaan kaipaa kaupunkiin ja opiskeluajat siellä oli ihan kauheat. Näin on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaupunkiympäristö tappaa kyllä tehokkaasti luovuuden ja itseilmaisun. Joskus tuntuu että jopa ihmisyyden.
Itse en koe että voisin olla täysin oma itseni kaupungissa.
Näin koen minäkin. Maalla minulla on "toinen pää" ajattelemassa kuin kaupungissa, kaupunki on kuin keskitysleiri, jossa porukka kulkee päättöminä kulkijoina koska on PAKKO, luovuus, ajattelumallit kaiken tämän nielee harmaa betonikasa, rumuus ja yksisilmäisyys. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla myös. Koronan aikaan kun etätyöt yleistyi, toivoin jo, että pian voisi muuttaa ehkä. Mutta nyt on taas menty takapakkia, ja it-alan työnantajani vaatii toimistolle vähintään 2 pv viikossa... Eli ei onnistu minnekään kauemmas muutto. Eikä it-alan töitä oikein ole siellä pikkukylissä ja -kaupungeissa, joiden ympäristössä maalla voisin mielelläni asua. Sinkulle taas pk-seudun ympäryskunnat on turhan kalliita ostaa omakotitalo. Eli täytynee vaan hyväksyä, että eläkkeellä vasta pääsen muuttamaan maalle.
Sama. Jos rajoittamaton etätyö olisi mahdollinen muuttaisin heti muualle. Ja vaikka kuinka on tiedossa, että asuntomarkkinat on eriytyneet niin silti hänmästyttää vielä kuinka paljon enemmän ja laadukkaampia neliöitä saa maalta pääkaupunkiseutuun verrattuna - toki jälleenmyyntiarvokin sitten alempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä vain maalla on mukavampi asua. Se tunne kun käy Helsingissä ja sitten vihdoin pääsee tänne 300 km päähän sieltä ihmisvilinästä, sitä on jo tuolla maantiellä muutaman kymmenen kilometrin päästä kotoa aivan ihana tunne kun tietää että kohta ollaan taas kotikylillä keskellä suomalaista maaseutua. Olen syntyisin Helsingistä, mutta en ole muuttoni jälkeen kaivannut enää takaisin pääkaupunkiseudulle. Lähdin maalaismaisemiin jo 30 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Mulla samoja ajatuksia. Olen lopen kyllästynyt Helsinkiin, sen ihmispaljouteen, ruuhkiin ja jatkuvaan rakentamiseen ja työmaihin. Haluan lisää tilaa ympärilleni sekä rauhaa ja hiljaisuutta. Nuorempana Helsinki oli ihan paras paikka asua, mutta nyt kaipaan totaalista maisemanvaihdosta jonnekin maaseudun rauhaan.
Olen asunut aina Helsingissä. En tiedä onko se ikä vai todellisuutta. Nykyään melu on lisääntynyt ihan hirveästi tai sitten reagoin siihen herkemmin. Ymmärrän, että teille laitetaan hidasteita, mutta se järjetön kolina niistä. Aamulla ei tarvitse herätyskelloa, kun raskaampi kalusto paukkuu hidasteisiin. Lisäksi jatkuvasti on joku remppa jossain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskelusta. Meidän pienestä lukiosta on ponnistettu jatko-opiskelemaan ihan siinä missä isojenkin kaupunkien lukioista. On valmistuttu eläinlääkäriksi, lääkäriksi, kanttoriksi, lakimieheksi ja teknisille aloille. Yhdestä pojanviikarista ajattelin että tuleeko tuosta mitään, mutta nykyään pyörittää yritystä, joka on yksi paikkakunnan suurimmista työllistäjistä.
Aivan varmasti. Jotkut kyvykkäät ja motivoituneet pärjäävät, vaikka olosuhteet olisivat mitkä. Heitä on kuitenkin vain murto-osa verrattuna haahuilijoihin. Haahuilijoihin pätee vanha viisaus "seura tekee kaltaisekseen". Lukiossa saatu kaveripiiri vaikuttaa siihen tuleeko tyypistä tuleva DI tai kauppatieteilijä vai abban paperit kirjoittanut tyhjäntoimittaja. Kannattaa myös huomioida, että ennen ei ollut samanlaista todistusvalintaa kuin nykyaikana, joten huonosti suoritetun lukion jälkeen on melkoisella takamatkalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä muutin maalle hiljattain perheeni kanssa.
Olen kotoisin pk-seudulta, mutta vietin lapsuuteni kesät aina maalla sukulaisissa. Viihdyin molemmissa ympäristöissä, mutta ymmärsin vasta nelikymppisenä, miten nykyaikainen kaupunkielämä kuormittaakaan itseäni. Äänet, saasteet, kiire, hajut...muutin siis maalle, kirkonkylään, josta on noin 100km lapsuuteni maalaismaisemiin.
Täällä on ihan toimivat peruspalvelut terkkarista kauppoihin, kouluihin ja apteekkiin. Lähin kaupunki on 40km päässä, bussilla 45 minuuttia tai autolla puolisen tuntia. Busseja kulkee yllättävän hyvin, parhaimmillaan tunnin välein, ja ainakin toistaiseksi taksikin on tullut tilattaessa.
Pienen epävarmuuden kanssa eläminen toki kuuluu täällä asiaan, mutta sitä pitää vaan oppia sietämään. Joskus netti pätkii toivottoman paljon, joskus joku peruspalvelu on poissa käytöstä jopa viikkoja.
En ole katunut muuttoamme, eikä kukaan perheenjäsen ainakaan ääneen ole toista mieltä.
Ostimme kuolinpesältä edullisesti vanhan mutta hyväkuntoisen talon, täällä on tilaa olla ja elää.
Piha on iso ja tonttinaapurit elävät ns. vanhalla tyylillä eli vaikka näköyhteys onkin, ei pyöritä tontin rajoilla turhaan tai tulla väkisin juttusille, iltaisin ja öisin ollaan hiljaa.
Silloin kun käyn "isolla kirkolla", huomaan pian miten älyttömästi se ihmisvilske ja äänten sekamelska rasittaakaan. Ai niin, verenpaineeni muuten laski muuttomme myötä! Olen kuullut että näin voi käydä joillekin.
Eikö huoleta lasten puolesta? Alakoululaisella saattaa persoonasta riippuen ehkä olla vielä kivaa, mutta teinit tylsistyvät kuoliaaksi maalla. Lisäksi voi olla pitkä matka lukioon ja se on yleensä aika huono. Yliopistolla monet maalta tulleet kertovat, että saivat vasta yliopistoaikana itsensä kaltaisia ystäviä. Lukioajan käytännössä vain pänttäsivät yksin, koska halusivat saada kerralla hyvät arvosanat ja päästä mahdollisimman nopeasti yliopistokaupunkiin.
Ei, ei huoleta. Perheen teini on kotona viihtyvää sorttia ja kavereihin on pidetty yhteyttä netin välityksellä jo pitkään. Lisäksi kylällä on nuorisotalo, johon meiltä kävelymatka.
Toisen asteen opinnot hoituvat bussilla, 45 minuuttia suuntaansa ja pysäkki 400m päässä. :) Kouluilla on myös asuntolat, jos suhaaminen käy liian raskaaksi.
-alkuperäinen
Olisin varmaan itsekin viihtynyt mieluummin kotona, jos vaihtoehtona olisi ollut työväenluokkainen nuta. Ystäviä olisi varmasti kiva nähdä oikeassa elämässäkin. Eikö yhtään huoleta, että maalaislukiosta on vaikea ponnistaa yliopiston hakupainealoille? 45 minuuttia on kuitenkin pitkä koulumatka ja tuon jälkeen on varmasti haastava tarttua pitkän matikan tehtäviin. Vertaa tätä esim. Etelä-Haagassa tai Otaniemessä asumiseen ja olisi kävelymatka eliittilukioon.
No olipas kommentti. :D
Me ollaan itsekin työväenluokkaa, joten eipä tuo nyt mitenkään haittaa että on kaltaistensa keskuudessa. Ja tuo on ihan yliopistokaupunki, minne siirtyy myöhemmin kouluun, eiköhän sieltä löydy vaihtoehtoja...
45 minuuttia on ihan tavallinen matka suuntaansa sekä koululaisilla että aikuisilla pk-seudullakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut puoli vuotta duunissa jossa teen täyttä etätyötä ja firman konttori on toisella puolen maata eikä siellä tarvitse käydä kuin kerran pari kuukaudessa.
Tajusin yhtäkkiä että nyt todella voisin hankkia edullisen kakkosasunnoksi kelpaavan mökin ja viettää aluksi ainakin puolet viikosta ihan luonnon keskellä vaikka yksi teini vielä asuukin muutaman vuoden kotona.
Ikää ja säästöjä on jo sen verran että vaikka jäisin työttömäksi niin pärjäisin mainiosti eläkkeelle saakka kunhan pääsisin kokonaan eroon pk-seudun asunnon ja siellä elämisen kuluista.
Katsotaan realisoituisiko tämä havainto jopa teoiksi.
Jos saisin myytyä maaseutuomistukset (taajama) niin muuttaisin heti pääkaupunkiseudulle.
Lisäksi, pääkaupunkiseutu on ihan riittävän maalaismaista asumista. Harvaan rakennettua.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen,aikansa jaksaa etelän tai kaupunkien hulinaa.Kyllä maaseudulla tekevän parasta olla,ethän sä rotankolossa voi tehdä mitään..istut koneella TV.Maalla voit.Muutenkun kaupungit vaarallinen sii jos sotakin eskaloituu.Ikinä tiedä.Täm oli aluksi kesä maalainen,synnyin toki maalla.Nyt oon lähes täysi aikainen,ja kyllä tykkään.Puuhastelua.Puusavottaa,kaikkee..
Sanoisin, että maalla, vaikka sielläkin omat haasteensa, on ihminen kuitenkin vapautuneempi ja pystyy sopeuttamaan itsensä tiettyihin haasteisiin paremmin kuin kaupungissa, näin sen itse miellän ja olen kokenut, maalla on erilaisia haasteita kuin kaupungissa ja ne maalla olevat haasteet ovat ainakin itselleni paremmin siedettäviä kuin kaupungin tuhannet murheet ja haasteet. Lomalla kävimme jälleen sukulaisteni luona maalla ja kuin olisi hengittänyt vapaammin enkä tarkoita, että talossa laiskoteltiin tai muuten vaan oleiltiin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vain maalla on mukavampi asua. Se tunne kun käy Helsingissä ja sitten vihdoin pääsee tänne 300 km päähän sieltä ihmisvilinästä, sitä on jo tuolla maantiellä muutaman kymmenen kilometrin päästä kotoa aivan ihana tunne kun tietää että kohta ollaan taas kotikylillä keskellä suomalaista maaseutua. Olen syntyisin Helsingistä, mutta en ole muuttoni jälkeen kaivannut enää takaisin pääkaupunkiseudulle. Lähdin maalaismaisemiin jo 30 vuotta sitten.
Tuo on jännä tunne tai mistä se kumpuaa, minulla varmaan syvältä sieluni sopukoista siis se, kun käy Helsingissä, Tampereella tai muussa isossa kaupungissa niin mieli lepäsi kun pääsi käymään lomalla maaseudulla, mistä se tunne tulee, sitä on vaikea pukea sanoiksi tai kuvata kenellekään, se vain tuntuu ja se tuntuu hyvältä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut puoli vuotta duunissa jossa teen täyttä etätyötä ja firman konttori on toisella puolen maata eikä siellä tarvitse käydä kuin kerran pari kuukaudessa.
Tajusin yhtäkkiä että nyt todella voisin hankkia edullisen kakkosasunnoksi kelpaavan mökin ja viettää aluksi ainakin puolet viikosta ihan luonnon keskellä vaikka yksi teini vielä asuukin muutaman vuoden kotona.
Ikää ja säästöjä on jo sen verran että vaikka jäisin työttömäksi niin pärjäisin mainiosti eläkkeelle saakka kunhan pääsisin kokonaan eroon pk-seudun asunnon ja siellä elämisen kuluista.
Katsotaan realisoituisiko tämä havainto jopa teoiksi.
Upea ajatus ja kuulostaa hyvältä! Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä muutin maalle hiljattain perheeni kanssa.
Olen kotoisin pk-seudulta, mutta vietin lapsuuteni kesät aina maalla sukulaisissa. Viihdyin molemmissa ympäristöissä, mutta ymmärsin vasta nelikymppisenä, miten nykyaikainen kaupunkielämä kuormittaakaan itseäni. Äänet, saasteet, kiire, hajut...muutin siis maalle, kirkonkylään, josta on noin 100km lapsuuteni maalaismaisemiin.
Täällä on ihan toimivat peruspalvelut terkkarista kauppoihin, kouluihin ja apteekkiin. Lähin kaupunki on 40km päässä, bussilla 45 minuuttia tai autolla puolisen tuntia. Busseja kulkee yllättävän hyvin, parhaimmillaan tunnin välein, ja ainakin toistaiseksi taksikin on tullut tilattaessa.
Pienen epävarmuuden kanssa eläminen toki kuuluu täällä asiaan, mutta sitä pitää vaan oppia sietämään. Joskus netti pätkii toivottoman paljon, joskus joku peruspalvelu on poissa käytöstä jopa viikkoja.
En ole katunut muuttoamme, eikä kukaan perheenjäsen ainakaan ääneen ole toista mieltä.
Ostimme kuolinpesältä edullisesti vanhan mutta hyväkuntoisen talon, täällä on tilaa olla ja elää.
Piha on iso ja tonttinaapurit elävät ns. vanhalla tyylillä eli vaikka näköyhteys onkin, ei pyöritä tontin rajoilla turhaan tai tulla väkisin juttusille, iltaisin ja öisin ollaan hiljaa.
Silloin kun käyn "isolla kirkolla", huomaan pian miten älyttömästi se ihmisvilske ja äänten sekamelska rasittaakaan. Ai niin, verenpaineeni muuten laski muuttomme myötä! Olen kuullut että näin voi käydä joillekin.
Eikö huoleta lasten puolesta? Alakoululaisella saattaa persoonasta riippuen ehkä olla vielä kivaa, mutta teinit tylsistyvät kuoliaaksi maalla. Lisäksi voi olla pitkä matka lukioon ja se on yleensä aika huono. Yliopistolla monet maalta tulleet kertovat, että saivat vasta yliopistoaikana itsensä kaltaisia ystäviä. Lukioajan käytännössä vain pänttäsivät yksin, koska halusivat saada kerralla hyvät arvosanat ja päästä mahdollisimman nopeasti yliopistokaupunkiin.
Ei, ei huoleta. Perheen teini on kotona viihtyvää sorttia ja kavereihin on pidetty yhteyttä netin välityksellä jo pitkään. Lisäksi kylällä on nuorisotalo, johon meiltä kävelymatka.
Toisen asteen opinnot hoituvat bussilla, 45 minuuttia suuntaansa ja pysäkki 400m päässä. :) Kouluilla on myös asuntolat, jos suhaaminen käy liian raskaaksi.
-alkuperäinen
Olisin varmaan itsekin viihtynyt mieluummin kotona, jos vaihtoehtona olisi ollut työväenluokkainen nuta. Ystäviä olisi varmasti kiva nähdä oikeassa elämässäkin. Eikö yhtään huoleta, että maalaislukiosta on vaikea ponnistaa yliopiston hakupainealoille? 45 minuuttia on kuitenkin pitkä koulumatka ja tuon jälkeen on varmasti haastava tarttua pitkän matikan tehtäviin. Vertaa tätä esim. Etelä-Haagassa tai Otaniemessä asumiseen ja olisi kävelymatka eliittilukioon.
No olipas kommentti. :D
Me ollaan itsekin työväenluokkaa, joten eipä tuo nyt mitenkään haittaa että on kaltaistensa keskuudessa. Ja tuo on ihan yliopistokaupunki, minne siirtyy myöhemmin kouluun, eiköhän sieltä löydy vaihtoehtoja...
45 minuuttia on ihan tavallinen matka suuntaansa sekä koululaisilla että aikuisilla pk-seudullakin.
45 minuuttia on tavallinen työmatka, mutta ei koulumatka. Koululaisilla pk-seudulla matka lähikouluun on yleensä maksimissaan 20 min luokkaa. Edes meillä SYK:n eliittikoulussa ei tainnut olla kuin pari luokkalaista, joilla koulumatka oli 45 min.
Olisin varmaan itsekin viihtynyt mieluummin kotona, jos vaihtoehtona olisi ollut työväenluokkainen nuta. Ystäviä olisi varmasti kiva nähdä oikeassa elämässäkin. Eikö yhtään huoleta, että maalaislukiosta on vaikea ponnistaa yliopiston hakupainealoille? 45 minuuttia on kuitenkin pitkä koulumatka ja tuon jälkeen on varmasti haastava tarttua pitkän matikan tehtäviin. Vertaa tätä esim. Etelä-Haagassa tai Otaniemessä asumiseen ja olisi kävelymatka eliittilukioon.