Ylipääsemätön halu muuttaa maalle

Kyllä alkaa ketuttaan tämä kanankopeissa asuminen ja fantasioin jostain pikku mökistä semisyrjässä missä ei olisi mitään naapureita riehumassa vähän väliä. Kun on se nyt helvetti kun edes ovea ei osata sulkea rauhallisesti.

Vierailija kirjoitti:

No suoranaisesti maalle moni tuskin haluaa, mutta koska kaupungit eivät nykyään tarjoa mitään erityistä, niin pienemmälläkin kylällä voi asustaa aivan hyvin. Ennehän kaupungeista sai tavaraa ja palveluita sekä elämyksiä, mutta netti tarjoaa kaiken ja elämyksetkin ovat nykyään pöndellä parempia.

Toivoisin, että vanhempani muuttaisivat jo takaisin syntymäpaikkakunnalleen, viimeisille asuinsijoilleen, niin muuttaisin oikopäätä naapurikuntaan, jonne voisin töiden puolesta siirtyä helposti.

Jos vanhemmat eivät haluaisi muuttaa? Ei saa painostaa.

Vierailija kirjoitti:

No suoranaisesti maalle moni tuskin haluaa, mutta koska kaupungit eivät nykyään tarjoa mitään erityistä, niin pienemmälläkin kylällä voi asustaa aivan hyvin. Ennehän kaupungeista sai tavaraa ja palveluita sekä elämyksiä, mutta netti tarjoaa kaiken ja elämyksetkin ovat nykyään pöndellä parempia.

Toivoisin, että vanhempani muuttaisivat jo takaisin syntymäpaikkakunnalleen, viimeisille asuinsijoilleen, niin muuttaisin oikopäätä naapurikuntaan, jonne voisin töiden puolesta siirtyä helposti.

Kaupungit eivät tarjoa mitään erityistä? Kävin Kansallisoopperassa katsomassa Oopperan kummituksen. Oli se vähän eri kokemus kuin youtubesta katsominen.

Hinku muuttaa maalle tulee aina kesäisin mutta ajattelepa talvea ilman katuvaloja ja kaukolämpöä niin haaveet haihtuu. Itselle ratkaisu oli kesämökki 60 km päässä kaupungista, toimii. Saan molemmat. 

Vierailija kirjoitti:

Hinku muuttaa maalle tulee aina kesäisin mutta ajattelepa talvea ilman katuvaloja ja kaukolämpöä niin haaveet haihtuu. Itselle ratkaisu oli kesämökki 60 km päässä kaupungista, toimii. Saan molemmat. 

Jotkut on herkkiksiä, mutta toisille sopii! Me muutettiin mökille pysyvästi. Oli puulämmitys, kantovesi, ulkosauna ja huussi. Ekana syksynä ajateltiin, että heti talven jälkeen laitetaan sisävessat sun muut. Ei laitettu 😀 Iso remontti kyllä tehtiin, eristyksiä parannettiin ja laitettiin ilp varalle, jne. Mutta sisävessaa, suihkua tms ei olla kaivattu edelleenkään, vaikka vuosia ollaan tässä jo asuttu.

Hiljaisuus, luonto ja syksyn/talven pimeys on ihanaa! Lenkillä ei tarvitse käyttää edes otsalamppua, koska silmä tottuu. Ja uusi kevät ja kesä on aina niin kauniit 😊

Unelmat on toteutusta varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No suoranaisesti maalle moni tuskin haluaa, mutta koska kaupungit eivät nykyään tarjoa mitään erityistä, niin pienemmälläkin kylällä voi asustaa aivan hyvin. Ennehän kaupungeista sai tavaraa ja palveluita sekä elämyksiä, mutta netti tarjoaa kaiken ja elämyksetkin ovat nykyään pöndellä parempia.

Toivoisin, että vanhempani muuttaisivat jo takaisin syntymäpaikkakunnalleen, viimeisille asuinsijoilleen, niin muuttaisin oikopäätä naapurikuntaan, jonne voisin töiden puolesta siirtyä helposti.

Kaupungit eivät tarjoa mitään erityistä? Kävin Kansallisoopperassa katsomassa Oopperan kummituksen. Oli se vähän eri kokemus kuin youtubesta katsominen.

Luuletko tosiaan, ettei maalta pääse millään Kansallisoopperaan? Mene sinäkin vaikka Veronan Arenalle katsomaan oopperaa ja muuta. Olen käynyt sielläkin pari kertaa vaikka asun maaseudulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama homma. Olen pikku maalaiskylästä kotoisin, siellä kasvanut. Nyt asunut pk seudulla 10 vuotta, aluksi oli hauskaa, enää ei ole ollut muutamaan vuoteen. Miehen töiden takia täällä olen ansassa. Vihaan tätä paikkaa, masentaa, haluan pois.

 

 

 

T. Espoossa asuva

Miten sattuikaan, minulla samantyyppinen ansatilanne. Kaipuutani maaseudun rauhaan ja sieltä käsin hoitaa asioita jotka siellä asiointia vaatii vaatisi minulta myös avioeroa, olen siis sananmukaisesti ansassa ja koko ajan hermot on kireällä ja ahdistaa ja masentaa kun kaupunkielämä on kohdallani osoittautunut todella huonoksi valinnaksi, taustalla lapsuus/nuoruus maalla, maalta pääsee helposti asioimaan isompiin kaupunkeihin, ei mitään ongelmaa ollut silloinkaan, eikä asiat jääneet hoitamatta vaikka asui/asuu maalla. Tämä vilinä, hulina ja ihmismäärät saavat minut voimaan sisäisesti todella pahoin. 

Nykyäänhän kaikki asiat voi hoitaa verkkopalveluissa. Ei tarvitse asioida kovin paljon fyysisesti missään. Jos passinkin uusii ennen kuin edellinen menee vanhaksi niin sekin hoituu sähköisesti.

Asutaan oikeasti maalla, siis ihan peltojen ja metsien keskellä. Käydään ihmistenilmoilla 1-2 kertaa kuukaudessa. Edes terveyskeskukseen ei aina tarvitse mennä, kun voi asioida diginä.

Mulla myös. Koronan aikaan kun etätyöt yleistyi, toivoin jo, että pian voisi muuttaa ehkä. Mutta nyt on taas menty takapakkia, ja it-alan työnantajani vaatii toimistolle vähintään 2 pv viikossa... Eli ei onnistu minnekään kauemmas muutto. Eikä it-alan töitä oikein ole siellä pikkukylissä ja -kaupungeissa, joiden ympäristössä maalla voisin mielelläni asua. Sinkulle taas pk-seudun ympäryskunnat on turhan kalliita ostaa omakotitalo.  Eli täytynee vaan hyväksyä, että eläkkeellä vasta pääsen muuttamaan maalle.

Nyt on monella paikkakunnalla herätty tarjoamaan autioksi jääneitä taloja, kun Kangasnimen autiotalomessut olivat niin suositut. Jos ontietty paikkakunta, mihin haluat muuttaa, niin kannattaa kysyä niitä. Yleensä niissä mukavasti tonttiakin, jos vaikkapa kasvimaan tai marjapensaiden laitto kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Hinku muuttaa maalle tulee aina kesäisin mutta ajattelepa talvea ilman katuvaloja ja kaukolämpöä niin haaveet haihtuu. Itselle ratkaisu oli kesämökki 60 km päässä kaupungista, toimii. Saan molemmat. 

Niinpä. Se vielä menee jos voi tehdä etätöitä ja yhteydet pelaa. Mutta se onkin toinen juttu talvella ajella pimeitä ja liukkaita huonokuntoisia kapeita teitä töihin ja takaisin. 

Olethan tehnyt rehellisen arvion siitä, mitä haluat, mitä se maksaa ja ajatellut myös ne huonot puolet? Ja mikä tässä tapauksessa on se "maalle" ja mitä asuinpaukaltasi vaadit? Kun olet tehnyt moisen ja edelleen haaveilet maallemuutosta, niin toteuta asia. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt on monella paikkakunnalla herätty tarjoamaan autioksi jääneitä taloja, kun Kangasnimen autiotalomessut olivat niin suositut. Jos ontietty paikkakunta, mihin haluat muuttaa, niin kannattaa kysyä niitä. Yleensä niissä mukavasti tonttiakin, jos vaikkapa kasvimaan tai marjapensaiden laitto kiinnostaa.

Ja jos ei vanhaa taloa halua niin välillä on myynnissä tyhjiä tontteja eurolla. Siihen kohtuullisen hintainen uusi talo ei ole enää ylivoimainen suoritus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama homma. Olen pikku maalaiskylästä kotoisin, siellä kasvanut. Nyt asunut pk seudulla 10 vuotta, aluksi oli hauskaa, enää ei ole ollut muutamaan vuoteen. Miehen töiden takia täällä olen ansassa. Vihaan tätä paikkaa, masentaa, haluan pois.

 

 

 

T. Espoossa asuva

Miten sattuikaan, minulla samantyyppinen ansatilanne. Kaipuutani maaseudun rauhaan ja sieltä käsin hoitaa asioita jotka siellä asiointia vaatii vaatisi minulta myös avioeroa, olen siis sananmukaisesti ansassa ja koko ajan hermot on kireällä ja ahdistaa ja masentaa kun kaupunkielämä on kohdallani osoittautunut todella huonoksi valinnaksi, taustalla lapsuus/nuoruus maalla, maalta pääsee helposti asioimaan isompiin kaupunkeihin, ei mitään ongelmaa ollut silloinkaan, eikä asiat jääneet hoitamatta vaikka asui/asuu maalla. Tämä vilinä, hulina ja ihmismäärät saavat minut voimaan sisäisesti todella pahoin. 

Nykyäänhän kaikki asiat voi hoitaa verkkopalveluissa. Ei tarvitse asioida kovin paljon fyysisesti missään. Jos passinkin uusii ennen kuin edellinen menee vanhaksi niin sekin hoituu sähköisesti.

Asutaan oikeasti maalla, siis ihan peltojen ja metsien keskellä. Käydään ihmistenilmoilla 1-2 kertaa kuukaudessa. Edes terveyskeskukseen ei aina tarvitse mennä, kun voi asioida diginä.

Kyllä vain, näin se toimii suurimmassa osin asiointia, en ymmärrä ihmisisiä jotka oikeastaan vain "roikkuvat" kaupungin vilinässä koska sanovat kauppakeskusten ja muun hälinän olevan heidän olohuoneensa. Maalta pääsee taajaman ISOON kaupunkiin käymään jos välttämätöntä on ja niitäkin päiviä on, mutta en enää mitenkään saa itselleni sielunrauhaa täällä kaupungissa, mutta minulla on aviomies, siinä onkin puntarointia, otanko eron omien haaveitteni täyttämisessä koska miehessäni ei ole mitään vaihdettavaa, ainoastaan ympäristö, mutta hän ei suostu edes ajatukseeni mitenkään, joten pattitilanne jota on erittäin vaikea ratkaista, jos haluaa yhtä, pitää luopua muusta, ei helppoa, mutta kärsin enkä halua kaupunkikärsimystä enää, tiedän jo, mitä kaupungissa asuminen vaatii, se vaatii minulta sitä, mitä minulla ei ole. Ap

Mä olen viihtynyt keskikokoisessa kaupungissa ihan hyvin MUTTA kaupunki on viimeisen 10-20 vuoden aikana kasvanut niin paljon, että porukkaa ja hälinää ja liikennettä on nykyään aivan liikaa. Haluan takaisin 2000-luvun taitteeseen.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä muutin maalle hiljattain perheeni kanssa. 

 

Olen kotoisin pk-seudulta, mutta vietin lapsuuteni kesät aina maalla sukulaisissa. Viihdyin molemmissa ympäristöissä, mutta ymmärsin vasta nelikymppisenä, miten nykyaikainen kaupunkielämä kuormittaakaan itseäni. Äänet, saasteet, kiire, hajut...muutin siis maalle, kirkonkylään, josta on noin 100km lapsuuteni maalaismaisemiin. 

 

Täällä on ihan toimivat peruspalvelut terkkarista kauppoihin, kouluihin ja apteekkiin. Lähin kaupunki on 40km päässä, bussilla 45 minuuttia tai autolla puolisen tuntia. Busseja kulkee yllättävän hyvin, parhaimmillaan tunnin välein, ja ainakin toistaiseksi taksikin on tullut tilattaessa. 

Pienen epävarmuuden kanssa eläminen toki kuuluu täällä asiaan, mutta sitä pitää vaan oppia sietämään. Joskus netti pätkii toivottoman paljon, joskus joku peruspalvelu on poissa käytöstä jopa viikkoja. 

 

En ole katunut muuttoamme, eikä kukaan perheenjäsen ainakaan ääneen ole toista mieltä. 

Ostimme kuolinpesältä edullisesti vanhan mutta hyväkuntoisen talon, täällä on tilaa olla ja elää. 

Piha on iso ja tonttinaapurit elävät ns. vanhalla tyylillä eli vaikka näköyhteys onkin, ei pyöritä tontin rajoilla turhaan tai tulla väkisin juttusille, iltaisin ja öisin ollaan hiljaa. 

 

Silloin kun käyn "isolla kirkolla", huomaan pian miten älyttömästi se ihmisvilske ja äänten sekamelska rasittaakaan. Ai niin, verenpaineeni muuten laski muuttomme myötä! Olen kuullut että näin voi käydä joillekin.

Eikö huoleta lasten puolesta? Alakoululaisella saattaa persoonasta riippuen ehkä olla vielä kivaa, mutta teinit tylsistyvät kuoliaaksi maalla. Lisäksi voi olla pitkä matka lukioon ja se on yleensä aika huono. Yliopistolla monet maalta tulleet kertovat, että saivat vasta yliopistoaikana itsensä kaltaisia ystäviä. Lukioajan käytännössä vain pänttäsivät yksin, koska halusivat saada kerralla hyvät arvosanat ja päästä mahdollisimman nopeasti yliopistokaupunkiin.

Ei, ei huoleta. Perheen teini on kotona viihtyvää sorttia ja kavereihin on pidetty yhteyttä netin välityksellä jo pitkään. Lisäksi kylällä on nuorisotalo, johon meiltä kävelymatka. 

Toisen asteen opinnot hoituvat bussilla, 45 minuuttia suuntaansa ja pysäkki 400m päässä. :) Kouluilla on myös asuntolat, jos suhaaminen käy liian raskaaksi. 

-alkuperäinen

Vierailija kirjoitti:

Mulla myös. Koronan aikaan kun etätyöt yleistyi, toivoin jo, että pian voisi muuttaa ehkä. Mutta nyt on taas menty takapakkia, ja it-alan työnantajani vaatii toimistolle vähintään 2 pv viikossa... Eli ei onnistu minnekään kauemmas muutto. Eikä it-alan töitä oikein ole siellä pikkukylissä ja -kaupungeissa, joiden ympäristössä maalla voisin mielelläni asua. Sinkulle taas pk-seudun ympäryskunnat on turhan kalliita ostaa omakotitalo.  Eli täytynee vaan hyväksyä, että eläkkeellä vasta pääsen muuttamaan maalle.

Käytännön elämä ja sen vaatimukset lyövät välillä pahasti silmille, mikäli korvien välin halut eivät koskaan toteudu, muumioituu ja tyhjäkäynti lisääntyy, eikä enää ole yhtä tehokas tai taipuvainen kuin ennen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hinku muuttaa maalle tulee aina kesäisin mutta ajattelepa talvea ilman katuvaloja ja kaukolämpöä niin haaveet haihtuu. Itselle ratkaisu oli kesämökki 60 km päässä kaupungista, toimii. Saan molemmat. 

Niinpä. Se vielä menee jos voi tehdä etätöitä ja yhteydet pelaa. Mutta se onkin toinen juttu talvella ajella pimeitä ja liukkaita huonokuntoisia kapeita teitä töihin ja takaisin. 

Onnistuu. Me maatalouslomittajat ajetaan läpi tuulen ja tuiskun joskus umpihangessa ja joskus peilijäällä. Ja vielä kahdesti päivässä eestaas. 

Muutin Itä-Helsingistä maalle ja kadun sitä aivan valtavasti :(

Ihminen voi lähteä Itä-Helsingistä, mutta Itä-Helsinki ei lähde sydämestä.

Onneksi täällä on katuvalot ja jalkakäytävät. Kuntosali, kampaaja, baari ja ruokakauppa kävelymatkan päässä. Eli ihan ok, mutta kaipaan lokkien ääniä, kaipaan merta ja ihania merenrannan kävelyreittejä. Kaipaan Lammassaaren pitkospuita, Tullisaaren rantoja, Laajasalon luontoa ja kallioita. Kaipaan metroa ja sen ääntä. Kaipaan jopa Itäväylää kiitävien hälytysajoneuvojen ääntä.

Täällä maalla on vain peltoa ja metsää, ei vettä, rannat puuttuvat. 

Tämän kauemmaksi maalle en suostuisi muuttamaan. Seuraavaksi muutan takaisin Itä-Helsinkiin, kotiin :(

Minä liputan kahden kodin mallia. Vapusta lokakuun alkuun asutaan maalla, talvi ollaan kaupunkikodissa. Yksi syksy itsenäisyyspäivään asti oltiin mökillä putkiremontin takia, eikä ollut kivaa. Pihamaa muuttui märäksi, oli pimeää, kun lähdettiin aamulla ja pimeää, kun palattiin. Ja meillä on sentään vesiosuuskunnan vesi- ja viemäri, on sisävessakin, työmatka mökiltä n.90km.