Onko ruokahautajaiset tavallisiakin maaseudulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu aika paljon vainajan ikäluokasta: noin keskimäärin ennen 50-lukua syntyneiden hautajaisissa on kymmenittäin vieraita ja pitopöydät sun muut, koska niin kuuluu tehdä (vaikka ei olisi varaakaan) - mutta onhan tuo nyt jo ihan uutisissakin ollut, että hautajaiset pienenevät niin väkimäärältään kuin järjestelyiltään, kun myöhempiä sukupolvia isot tilaisuudet ja koko kylän kestitseminen eivät enää innosta.

Ahneuttahan tuo on: halutaan isompi perintö ja jokainen hautajaisvieras pienentää sitä.

Nykysukupolvet unohtavat, että vanhemmilla oli elämä ilman heitä, oli kaverit ja kuorot ja yhdistykset ja ystävät. Hautajaiset on lähimmille, surua ei haluta näyttää ja tärkein asia on saada FB-profiiliin tieto, että se kuoli, poistamme profiilin. Ei ystävien hyvästijättöjä, ei muisteluja, pikavauhtia siunaus ja heippa.

Niillä iäkkäimmillä vaan ei enää ehkä ole kuoro- ja yhdistyskavereita, tai kunto on niin heikko ettei hautajaisiin pääse. Sinänsä mun mielestä ikävää arvostella siitäkin ettei järjestä mitään kalaaseja, itse esim olen kahdet hautajaiset pitänyt ihan muutaman ihmisen kesken koska ei vaan riittänyt paukut järjestellä sen kaiken byrokratia- ym. härdellin jälkeen. Täällä on ihan oikeasti tehty vainajan omaisille tosi hankalaksi järjestää asioita. 

Tätähän aina sanotaan, en jaksa, en viitsi, on tässä muutakin. Ainakaan meillä ei ennen hautajaisia tarvinnut tehdä mitään isoja manööverejä, byrokratia astui kuvaan vasta perunkirjoitusvaiheessa. Toki läheisilläni on ollut omistusasunnot, ei ole ollut tarvetta tyhjentää kämppää päivässä.

Hämeessä hautajaisissa on pitopöytä ja sillä hyvä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu aika paljon vainajan ikäluokasta: noin keskimäärin ennen 50-lukua syntyneiden hautajaisissa on kymmenittäin vieraita ja pitopöydät sun muut, koska niin kuuluu tehdä (vaikka ei olisi varaakaan) - mutta onhan tuo nyt jo ihan uutisissakin ollut, että hautajaiset pienenevät niin väkimäärältään kuin järjestelyiltään, kun myöhempiä sukupolvia isot tilaisuudet ja koko kylän kestitseminen eivät enää innosta.

Ahneuttahan tuo on: halutaan isompi perintö ja jokainen hautajaisvieras pienentää sitä.

Nykysukupolvet unohtavat, että vanhemmilla oli elämä ilman heitä, oli kaverit ja kuorot ja yhdistykset ja ystävät. Hautajaiset on lähimmille, surua ei haluta näyttää ja tärkein asia on saada FB-profiiliin tieto, että se kuoli, poistamme profiilin. Ei ystävien hyvästijättöjä, ei muisteluja, pikavauhtia siunaus ja heippa.

Niillä iäkkäimmillä vaan ei enää ehkä ole kuoro- ja yhdistyskavereita, tai kunto on niin heikko ettei hautajaisiin pääse. Sinänsä mun mielestä ikävää arvostella siitäkin ettei järjestä mitään kalaaseja, itse esim olen kahdet hautajaiset pitänyt ihan muutaman ihmisen kesken koska ei vaan riittänyt paukut järjestellä sen kaiken byrokratia- ym. härdellin jälkeen. Täällä on ihan oikeasti tehty vainajan omaisille tosi hankalaksi järjestää asioita. 

Tätähän aina sanotaan, en jaksa, en viitsi, on tässä muutakin. Ainakaan meillä ei ennen hautajaisia tarvinnut tehdä mitään isoja manööverejä, byrokratia astui kuvaan vasta perunkirjoitusvaiheessa. Toki läheisilläni on ollut omistusasunnot, ei ole ollut tarvetta tyhjentää kämppää päivässä.

Tilanteet kai on erilaisia, itsellä oli ainakin ihan helkkaristi hoidettavaa, ei niitä vainajien kiinteistöjä esim. voinut vaan jättää olemaan vaan piti hoitaa ja ajella sen takia edestakaisin. Piti etsiä leskelle hoivakotipaikkaa ym. Ja tapahtuivat aikana jolloin kaikkia vainajan asioita ei voinut hoitaa diginä, eikä voi vieläkään. 

Hyvä kinkku se oli. Mutta vuorollaanhan täältä on jokaisen lähdettävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On, mutta nykyisin hautajaiset on pääosin kaupungissa, sielläkin on tarjolla ruokaa. Mukava vanha perinne, vainajahan sen tarjoilun maksaa.

Nykyisin hautajaiset on pääosin kaupungeissa? Mitä hittoa? Eikö maaseuduilla enää kuolla lainkaan mielestäsi?

Jos jotain on pääosin jossain, ei se tarkoita, että sitä ei olisi toisaalla lainkaan.

Otetaan esimerkiksi vaikka Salon kaupunki, joka on pääosin maaseutua, mutta siellä pidettävät hautajaiset ovat faktisesti kaupungissa. 

Mä asun 10 000 asukkaan kaupungissa, mutta ei nyt kukaan voi parhaalla tahdollakaan sanoa, että elän kaupunkilaiselämää täällä. Asun siis maalla, vaikka asuinpaikkani virallinen nimi on kaupunki. En kyllä ole samaa mieltä siitä, että pääosin hautajaiset on kaupungeissa. Paitsi jos toki ajattelet, että jokainen pienessäkin kaupungissa tai kuntaliitoksen myötä kaupunkiin liitetyssä pikkupaikassa asuu kaupungissa.

Jonkunmoinen asutuskeskittymä yleensä liittyy kappeleihin, kirkkoihin ja hautausmaihin.

Suurin osa väestöstä taitaa asua nykyään kaupungeissa, niin ehkä siltä pohjalta hautajaisia on tilastollisestikin huomattavasti enemmän kaupungeissa.

Vierailija kirjoitti:

On, mutta nykyisin hautajaiset on pääosin kaupungissa, sielläkin on tarjolla ruokaa. Mukava vanha perinne, vainajahan sen tarjoilun maksaa.

No ei maksa, vaan kuolinpesä. Oletko nähnyt koskaan vainajan maksamaa laskua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu aika paljon vainajan ikäluokasta: noin keskimäärin ennen 50-lukua syntyneiden hautajaisissa on kymmenittäin vieraita ja pitopöydät sun muut, koska niin kuuluu tehdä (vaikka ei olisi varaakaan) - mutta onhan tuo nyt jo ihan uutisissakin ollut, että hautajaiset pienenevät niin väkimäärältään kuin järjestelyiltään, kun myöhempiä sukupolvia isot tilaisuudet ja koko kylän kestitseminen eivät enää innosta.

Ahneuttahan tuo on: halutaan isompi perintö ja jokainen hautajaisvieras pienentää sitä.

Nykysukupolvet unohtavat, että vanhemmilla oli elämä ilman heitä, oli kaverit ja kuorot ja yhdistykset ja ystävät. Hautajaiset on lähimmille, surua ei haluta näyttää ja tärkein asia on saada FB-profiiliin tieto, että se kuoli, poistamme profiilin. Ei ystävien hyvästijättöjä, ei muisteluja, pikavauhtia siunaus ja heippa.

Niillä iäkkäimmillä vaan ei enää ehkä ole kuoro- ja yhdistyskavereita, tai kunto on niin heikko ettei hautajaisiin pääse. Sinänsä mun mielestä ikävää arvostella siitäkin ettei järjestä mitään kalaaseja, itse esim olen kahdet hautajaiset pitänyt ihan muutaman ihmisen kesken koska ei vaan riittänyt paukut järjestellä sen kaiken byrokratia- ym. härdellin jälkeen. Täällä on ihan oikeasti tehty vainajan omaisille tosi hankalaksi järjestää asioita. 

Tätähän aina sanotaan, en jaksa, en viitsi, on tässä muutakin. Ainakaan meillä ei ennen hautajaisia tarvinnut tehdä mitään isoja manööverejä, byrokratia astui kuvaan vasta perunkirjoitusvaiheessa. Toki läheisilläni on ollut omistusasunnot, ei ole ollut tarvetta tyhjentää kämppää päivässä.

Meinaat siis, että kun esim. äitisi kuolee, sinä vain odottelet hautajaisia kaikessa rauhassa? Ei mitään tartte tehdä? Itse muistelen muutama vuosi sitten tuossa tilanteessa ollessani tehneeni kaikenlaista.  Jonkun ne asiat on hoidettava siinä surunkin keskellä.

Teologi tulee kertomaan hautajaisten historiasta:

Lämmin ruoka kuului hautajaisiin ns. maaseudulla. Oli kunnia-asia tarjota lämmin ruoka vieraille, hautajaispäivät olivat pitkiä ja matkat kestivät. Isoissa kaupungeissa alkoi yli 100 v sitten yleistyä muistotilaisuudet ravintoloissa/pelkät kahvit. Tuota taas paheksuttiin maaseudulla ja pienemmillä paikkakunnilla, kun ravintoloita ei pidetty soveliaina paikkoina muistotilaisuuksille ja pelkän kahvin tarjoamisen koettiin kertovan vähävaraisuudesta. Tätä erottelua ei ole ollut enää aikoihin, pitkälti on kyse paikkakunnan ja suvun tavoista. 

Käytännössä nykyisin on tyypillistä se, että suurissa kaupungeissa asuneet suosivat muistotilaisuudessa kahvitusta ja maalla asuvat/sieltä kotoisin olevat suosivat ruokatarjoilua. Perinteet ovat melko vahvat: jos suvussa on suosittu ruokailua, voi olla kynnys järjestää muistotilaisuuteen pelkät kahvit. Näissä vaikuttaa myös suvun tilanne. Jos koko suku asuu Helsingissä ja hautajaiset ovat siellä, ei ole välttämättä tarvetta tarjota lämmintä ruokaa. Tilanne on erilainen, jos hautajaiset ovat vaikka Kiuruvedellä ja sukua saapuu paikalle pitkänkin matkan takaa. 

Muistotilaisuuksien osalta näkee pääsääntöisesti kahta koulukuntaa. Osa pitää kiinni perinteistä ja ehdottomasti haluaa muistotilaisuuteen esim. karjalaisen pitopöydän, lohikeittoa tai vaikka jälkiruoaksi kermatäytekakkua. Nämä toiveet ovat voineet olla vainajan elinaikanaan kertomia. Toiset taas saattavat valita hyvinkin trendikkäitä tarjoiluvaihtoehtoja ja muistotilaisuuden tarjoilut voisivat sopia esim. ristiäisiinkin. Suurimmalle osalle on kunnia-asia tarjota muistotilaisuudessa kunnon syötävää ja riittävästi, oli kyseessä sitten ruoka tai kahvit.

Itse sanoisin, että ruokailun/kahvituksen osalta minusta on olennaista kertoa vieraille, mitä on luvassa. "Siunaustilaisuuden jälkeen siirrymme muistotilaisuuteen perheen kotiin, tarjolla on lämmin ruoka ja kakkukahvit." Helpottaa vieraana, kun tietää, onko luvassa ruokaa vai kahvitilaisuus. Vaikuttaa monilla, jotka tulevat hiemankin kauempaa.

En ole kuullutkaan hautajaisista, joissa ei ruokaa tarjoiltaisi. 

Kyllä puheissa ja muussa kolmisen tuntia vähintään menee. Ei sitä jaksa pelkillä kahveilla. 

Mitkä helvetin ruokahautajaiset? Ruokaa pannaan kirkkomaalle kuoppaan?

Ja kyllä. Isossa osassa Suomea on tapana syödä esim keittolounas seurakuntatalolla ja kakkukahvit päälle. Siinä lomassa muistellaan vainajaa ja luetaan esim muistokirjoituksia hänestä.

Vierailija kirjoitti:

En ole kuullutkaan hautajaisista, joissa ei ruokaa tarjoiltaisi. 

En minäkään. Monet sukulaiset tulevat kaukaa. Nälässäkö heitä pitäisi?