**** LOKALUTUSET TO-SU******
Kommentit (26)
Muutaman päivän tauon jälkeen moi.
En muista yhtään, mistä on ollu puhetta, vaikka joka pv käyn jutut lukemassa. Olo on aika sumuinen, kun en ole kolmeen-neljään yöhön nukkunu kunnolla. Me ollaa hierottu asuntokauppoja ja mulla on menny yöunet jättilainaa ja uutta kotia pohtiessa..
Oman navan alla käy kova mönkiminen ja maha tuntuu kasvavan huimaa vauhtia. En tiedä johtuuko sitten kohdun vauhdikkaasta kasvusta vai mistä, mutta nyt jo kolmatta päivää on semmonen " kestosupistus" päällä, että alkaa jo pikkuhiljaa huolestuttamaan. Jos tuo ei nyt viikonlopun lepäilyllä rauhotu, on kai aika sitten jo maanantaina ottaa äitipoliin yhteyttä.
[b]Miten teillä muilla, tuntuuko että nyt puolivälissä kohdun kasvukivut olis lisääntyneet tai tuntuuko maha muuten kasvavan vauhdilla? Onko kenellä paljon supistuksia? Miltä ne tuntuu?[/b]
Munhan toi pitäis tietää, ku ekasta supisteli rv 20 alkaen, mutta nyt pelkäänki ennemmin sitä, että ylireagoin jokaiseen pieneenki nippailuun enkä enää tiiä yhtää, mistä tulisi oikeasti huolestua ja mikä kuuluu asiaan.
Nyt tää " kestosupistus" tuntuu jonkinlaisena polttavana tunteena tuolla ihan alavatsalla. Kohtu kovettuu useasti ihan kivikovaksi ja maha on melkeinpä kosketusarka, mut sitte välillä kohtu on melkeinpä normaali. Aamupäivät menee ihan ok, supisteluja tulee vain reippaassa kävelyssä enkä siitä niin huolestukaan, mutta iltapäivällä ja iltaa kohti tuntuu, että maha on koko ajan kova ja tuo puristava/polttava tunne lisääntyy. Polttava tunne ei kuitenkaa tarkota synnytyssupistuksia vastaavaa polttoa, mut en tiiä miten tuota muuten kuvailis..
Sf-mitasta joku taisi jossain vaiheessa kysyä: mulla se oli viime viikolla rv 18+5 16 cm. Menee pikkuisen yli keskikäyrän. Esikoisesta oli mitta aina sama kuin raskausviikot, esim. rv 21 sf 21 cm. Silloin mentiin yläkäyrän tuntumassa. Mutta ilmeisesti, kuten joku muukin jo sanoi, tuossa mitassa tärkeintä on sen tasainen kasvu. Se on ihan yksilöllistä kuinka paljon yli tai alle käyrien se mitta menee, kunhan piirtyy suht tasaisesti.
Mukavaa päivän jatkoa!
SP ja mini-E rv 19+6 (jee, huomenna pääsen mieki sinne maagisen puolivälin rajapyykille!!!)
Pakko oli tulla lukemaan vielä pinoa ennen lähtöä. Kerrankin on myöhäisempään meno niin ehtii pikaisesti täälläkin piipahtaa.
Minulla myös eilen ja tänään on alamahaa juilinut ihan mukavasti, mutta eiköhän ne ainakin minun tapauksessa ole vain kasvukipuja, ei vielä tällä kertaa niitä ole ollut.
Sanna P: ainahan sitä saa(ja kannattaa) käydä tarkistuttamassa tilanne jos oikein huolestuttaa ja on tuollaisia tuntemuksia. Ja onnea puolenvälin saavuttamisesta, meillä sinne on matkaa vielä yli viikko, mutta onneksi ensiviikolla on rk-ultra niin pääsee kurkistamaan masuun, kun ei niitä liikkeitäkään vielä kovin paljoa ole tunnistettavissa kun on se edessä oleva istukka =(
Mutta nyt taas menoksi
moonshine 18+2
Mullakin supistelee,mutta ei kipeesti.Pitkin päivää suppailee,varsinkin kun kävelee nopeasti.Mulla oli tuo sf mitta rv 20+1 14,5....Siis nyt pienempi ku kuopuksen aikaa,vaik masu on jättipallo jo nyt hih hih..Närästää iha kaameesti joka päivä.Tosiaa ilma renniee ei pärjää missää.Viuhtis liikkuu iha mielettömästi.Joka suuntaa tuntuu tulevan jotaki " mojautusta" mulle muute laitettii äitiyskorttii merkintä et me halutaa kalmette rokotus vauvalle.Meinaa mul mies ulkomaalainen ja matkustetaa hänen kotimaahan.Ja siel on sitä tuperkuloosi riskii...Ni saatii sit tarra äitiyskorttii,ettei unohu tuo rokote..Juuh ei täs muuta turinaa...moiks
mewe ja viuhtis rv 21+2??
Aamu mennyt järjestellessä paikkoja, kun eilen saatiin uudet sohvat ja olkkarin kaapistoon lisäpaloja. Tekisi mieli ostaa uudet verhotkin ja matto, mutta taitaa riittää nyt tällä erää =)
Tuntuuko kenestäkään muusta, että aika on mennyt todella nopeaan?? Kohta ollaan puolessa välissä ja moni meistä jo ylittänytkin sen!
Eilen oli neuvola, ei mitään uutta. Paino 100g tarkkuudella sama, kuin kuukausi sitten käydessä. Ensi keskiviikkona on rakenneultra, jota innolla odotan =)
Jonskuli ja tuutikki rv 19+2
Tämä viikko on sujunut hieman huonosti. Ensinnäkin yöt ovat olleet levottomia esikoisen sairastelun takia, joten väsyttää. Töissä on kiirettä, joten oikeastaan ei olisi varaa olla väsynyt.
Vaikka järki sanoo ettei liikkeiden tuntemisella ole mitään kiirettä, silti alkaa jo huolestuttamaan miksi mitään ei tunnu. Muutenkin on outoa, ettei koko aikana ole tuntunut mitään kasvukipuja, venymisiä, vihlomisia ym. mahasta. Olisin kuvitellut että edes sektiohaava oikuttelisi, mutta ei sekään kiusaa. Kivaahan tietysti on, että selviää mahdollisimman pitkälle ilman ylimääräisiä vaivoja, mutta saisi jotain olla jotta tämä kaikki tuntuisi konkreettisemmalta. Viime viikolla neuvolassa toki sydänäänet kuultiin (vaikka niitäkin epäililn omiksi sydänääniksi) ja kohtu oli kasvanut hyvin (sf 16 cm). Mutta kun ei tunnu mitään missään....
Eli täällä hieman masentuneet fiilikset.
Uutu rv 17+3
Joku teistä kyseli kohdun kasvukivuista. Minulla tuntuu ne selvästi lisääntyneetn viimepäivinä. Viimekin yönä sain etsiä hyvää asentoa, kun alamahaa vihloi ajoittain. Kyselinkin tästä rakenneultrassa ja kuulemma ovat normaaleja.
Itse olen miettinyt, miltä ne supistukset oikein tuntuvat. Kertokaa ihmeessä viisaammat ja kokeneemmat! En ainakaan ole havainnut, että itselläni olisi ollut. Ei ainakaan sellaisia, jotka tuntuisivat. Luin jostain, että ne voivat olla kivuttomiakin. Huomaako tällaiset kivuttomat supistukset mahan kovenemisesta vai mistä?
Selma ja " hattivatti" tasan 20 eli puolivälin rajapyykillä ollaan.
Taas on mennyt aikaa vierailusta täällä. Nyt vaihteeksi työreissussa Englannissa ja aikaa odotellessa kirjoitella.
Viime viikolla oli rakenneultra ja kaikki mainiosti. Painoakin oli jo 480 g, ihmettelin vähän kun Vaukirjassa puhutaan viikolla 20 huomattavasti pienemmästä painosta, mutta kuulemma kaikki oli hienosti.
Maha ei vielä näy, ihmeellistä, ja tavalliset vaatteet farkkuja myöten menee jalkaa. Olen tosin pitkä ja hoikka, joten jonnekin se toukka mahtunee. Hyvä niin, josko selviäisi normaaleilla vaatteilla. Tähän asti aika on mennyt kyllä nopsaan, nyt tuo kesän tulo varmaan vaan nopeuttaa ajan kulumista. Kolmen kuukauden päästä alkaakin jo äippäloma, jee. Kipujakaan ei ole ollut mitään ja paino plus 2 kg. Tosin yritän joka päivä liikkua ja kyttään syömisiä tarkkaan. Tarkoitus selvitä muutamalla kilolla, katotaan jaksanko loppuun asti vetää tiukkaa linjaa. Vielä ei onneksi ole ollut mielitekojakaan, huh. Kaikki siis mainiosti, toivottavasti muillakin!
Meillä oli tänään rk-ultra, oikein mukavasti meni vaikka olikin aika nopea toimitus... 10 min katsottiin, ja siitäkin osa " kertausta" kun mies myöhästyi vähän ja hänelle sitten näytettiin aiemmat löydökset. Sikäli vähän hassua, kun kysyin tullessani kuinka pitkään tutkimus kestää niin sanottiin että 30 min... Noh, Monnilla näyttäisi olevan kaikki hyvin, mikä tietysti on tärkeintä. Sukupuolta ei suostunut katsomaan vaikka vähän yritin pyytää, mutta eipä tuo haittaa. On sitten jänskättävää loppuun asti... Niin, ja kuten epäilinkin on istukka etuseinässä, mutta eipä tuo haittaa kun liikkeet kuitenkin jo ihan hyvin tunnen.
Sanna-P kyseli noista kasvu- ym. kivuista. Mulla oli pari viikkoa sitten aika paljon kipuilua, ehdin jo vähän huolestua kun ei esikoisen odotuksessa moisia ollut (tai sitten en vaan muista). Nimen omaan iltaa kohden aina kipuilu alkoi, sellaista kiristelyä ja puristelua. Nyttemmin on mennyt ohi, mutta vähän silti mietityttää. Pitää ottaa puheeksi kun neuvolassa käydään, olisi ihan kiva jos joku tarkastaisi kohdunsuun tilanteen aiemmin kuin joskus viikolla 30+...
Selma kyseli miltä supistukset tuntuu - no sehän onkin aikas vaikea kuvailla (ainakin minusta). Mutta nuo kivuttomat supistukset ovat juuri niitä kun masu menee ihan pinkeäksi, eikä niistä sitten mitään haittaa olekaan. Esikoisen odotuksessa ei mielestäni supistanut kertaakaan ennen kuin synnytys käynnistyi, ja silloin ne supistukset kyllä tunnisti... ;) Sen verta kipiää teki. Minä en kuitenkaan kuvailisi niitä miksikään poltoiksi kuten monet kirjat, minulla kipu oli aika samanlaista kuin menkkojen aikaan, paitsi paljon kovempaa. Yhden kaverin esikoinen meinasi syntyä kotiin (vähän liiotellen ;), sillä hän ei ollut tajunnut että supistukset voisivat tuntua selässä ennemmin kuin mahapuolella. Että aika yksilöllisiä kai nuo supistuskivut ovat...
Jooh, kyllä tuntuu että aika rientää. Ainakin kun vertaa esikon odotukseen, jolloin oli todella aikaa keskittyä olemaan raskaana! Nyt päivät menee toista hoitaessa, ja vaikka väsyttää ja välillä kolottaa, niin ei ehdi kovin paljoa asiaa miettimään. Tässä juuri pohdin, että onkohan sitä sitten ihan ihmeissään kun vauva syntyy, kun ei ehdi niin odottamaankaan... Se olisikin uusi kokemus, esikkoa odotettiin ja odotettiin, pinna paloi jo kuukautta ennen LA:ta ja siitä mentiin vielä yli...
Suhni & Monni (19+0)
Sanna-P: Ei kai se haitata voi, jos todella kivuliaita polttoja kay tarkistuttamassa. Toivottavasti kuitenkin vain liitoskipua! Liika varovaisuus ei mielestani raskauden aikana ole turhaa! Kyseessa on kuitenkin oma ja lapsen terveys.
Selma27: Milta supistukset tuntuvat: Omasta ja kavereiden kokemuksesta taman vaiheen ¿supistukset¿ eivat ole kivuliaita ¿ tuntuu vain silta kuin maha kovettuisi palloksi valilla, se on sellainen sama tunne kun lihaksen jannittaminen vaikka salilla, en tieda, onko tasta mitaan apua. Varmaan kaikki kokee vahan eri tavalla¿
Tulin juuri rakenneultrasta. Tytto sielta tulee (sen naki jopa harjoittamaton silma, ja hoitaja vahvisti!) ja mitat vastasivat paivalleen laskettua aikaa. Istukka on edessa, joten eipa ihme, kun potkut on vasta alkaneet saannollisesti tuntua n. viikko sitten
Mamma07 20+4
Onpas taas mukavia ultrakuulumisia, hyvä niin :) Kiva, että 07Mamma sait tietää sukupuolen, mutta siellä teidän suunnallanne se kai aina kerrotaan, jos vaan selville saadaan? Me taas odottelemme 5.6. olevaa 4d-ultraa.
UUTU: Jaan tunteesi siitä, että olisi kiva kokea raskaus hieman konkreettisemmin... Tai pari viikkoa sitten ajattelin noin. Minullakaan sektiohaava ei ole vihoitellut enkä ennen tätä viikkoa juurikaan tuntenut vauvan liikkeitä. Rakenneultrassa pari viikkoa sitten selvisi, että istukka on edessä ja se vaimentaa liikkeiden tuntemista aika tehokkaasti tässä vaiheessa. Viime viikolla lomamatkan aikana maha vihdoin pullahti esiin niin, että naapuritkin huomasivat. Ja eilen ja tänään illalla olen tuntenut ihan napakoita potkuja. Ihana tunne!
Supistuksia en ole tuntenut ollenkaan (ja esikoisestakin koin niitä vasta silloin kun lähdimme synnärille).
Nyt nukuttaa niin, etten muista mitä muuta piti kommentoida. Ai niin - onko kenelläkään muulla ollut suonenvetoa jalassa öisin? Minulla ei koskaan aikaisemmin ole vetänyt suonta, mutta nyt tuo moko valvottaa öisin ja illalla uni tulee aikaisin.
Siispä, hyvää yötä!
Ghigi 21+2
Mukavia kuulumisia kaikilla. Itselle ei kummempia kuulu, ajattelin kuitenkin vähän nostella pinoa.
Napero on tänään elämänsä ensimmäisellä kevätretkellä perhepäivähoidosta ja ekaa kertaa pääsee bussilla matkustamaan, kyllä on varmaan jännittävää!
Oma olo on hyvä, mutta tekis mieli edes ostella jotain vauvanvaatteita tai tarvikkeita, kun tuntuu, että tämä odotus menee jotenkin aivan huomaamatta. Tilaa on vaan meillä niin vähän, että ei kannata vielä riehaantua shoppailemaan...
Mukavaa viikonloppua!
mussu ja napu rv 17+5
Tunnen itseni hirmu pinnalliseksi kun olen masentunut tästä tupoamisesta - tissit on kasvaneet 2 kuppikokoa ja on rumat mun mielestä. Aiemmin olen ollut niihin hyvin tyytyväinen. Läskiä on tullut mikä on kyllä ihan oma vika kun olen syönyt liikaa. Ei ole tosiaan mikään " babe" - olo. Ja siis, ei tietenkään tarvikaan olla, mähän olen raskaana ja siihen kuuluu tällaisia muutoksia. Ja tosi merkityksettömiä asioita sen rinnalla. että vaavilla on kaikki hyvin. Miksi sitten mua masentaa tää paisuminen näin??? Tosi outo olo.
Tällä hetkellä olen vielä tosi turvoksissa, naamakin on tuvonnut. Tällä viikolla on ollut 3 reissupäivää, eli olen istunut junassa ja autossa ja palavereissa kaiket päivät. Olen ollut reissaamisesta väsynyt ja siksi tullut syötyäkin kaikkea liikaa. Kaikki kudokset on täynnä nestettä, pitäsi käydä pitkällä lenkillä että sais ne liikkeelle.
Maanantaina oli neuvola.
hemis 119
paineet 74/126
pissa puhdas
sf- mitta 16 cm
vaavin syke 134 :)
Suonenvedoista: Mulla on kanssa olut öisin pohkeissa suonenvetoja. Päivisin ei ole. Supisteluja ei ole ollut. Vaavi potkii pitkin päivää :)
riza 20+2 (taisin muuten viimeksi kun kirjoitin laittaa viikon liikaa viikkoihin)
Moikka vaan taas pitkästä aikaa...Ollut hiukka veto poissa, kun ollaan sairasteltu oikein urakalla koko poppoo!!! Aika sitkeessä ollu tää flunssa kaikilla ja pojalla kaks kunnon korvatulehdusta kaupanpäällisiksi!=(
Sitten kun puolikuntoisena tein viime viikonlopun töitä+2 yövuoroa ma-ke, niin nyt olen NIIN PUHKI! Joka paikkaa jomottaa ja väsyttää ja....Hain saikkua 5vrk ja nyt painiskelen kunnon omantunnon tuskissa täällä!! Taidan olla ihan kajahtanut....
Riza: Tuttuja nuo sinun tuntemuksesi ovat! Ollan kait vähän hormoneista " sekaisin" =) Itsekään en tunne oloani mitenkään hehkeäksi....Toisin kuin esikoista odottaessa! Silloin olin onnellinen lähestulkoon jokaisesta muutoksesta, mitä tapahtui...Nyt olen lähinnä kauhuissani, kun rinnat vain paisuvat ja vatsa kasvaa vauhdilla! Ei tod. tarvii kuvitella mahtuvansa omiin vaatteisiin....
Anteeksi nyt tämä vuodatus! Oli mukava lukea muiden ihania ultrakuulumisia!!! Meilläkin olisi vihdoin se rakenneultra ensi viikon ti edessä! Jänskää!
Mukavaa päivänjatkoa kaikille!
kiiuli rv 17+2(kait....)
Riza: ootatko esikoista? Nuo sun fiilikset on ihan ymmärrettäviä ja tuttuja mulle esikoisen odotusajalta. Olin aika ajoin hyvinki masentunu " menetetystä vartalosta" . Olo ei ollu ollenkaa mukava enkä ollu yhtään sinut sen paisuneen ulkomuodon kanssa. Ja lisäksi tietysti vielä masensi lisää se, että noin pinnalliset asiat masentaa. Se kun ei jotenkin tässä yhteiskunnassa olisi sallittua vaikka kyllä jokaisen kuuluis ymmärtää, että v***tus-käyrä käy välillä yli asteikkonsa, kun vartalo, jonka kanssa on eläny koko ikänsä muuttuu niin _nopeasti_ ihan toiseksi, peilistä tuijottaa muodoton turvonnu möhkäle, harvat vaatteet enää edes istuu, kun mammavaatteetkin tehdään yhden muotin mukaan eikä niissä sit tarjontaakaan ole samalla lailla kuin muissa vaatteissa.
Eipä mulla nyttekää mikää babe-olo ole, mutta ekasta kerrasta oppineena tiedän, että omaksi itsekseen palautuminen on mahdollista ja tapahtuu aika nopsaankin, joten nyt en oo niin kovasti harmitellu tätä möhköfantti-olemusta. ;)
Mini-E on taas ollu vauhdissa tänää, kova on potkimaan ainaki, ihan ku isoveikkansaki aikanaa mahassa asustaessaan. :)
Mukavaa viikonvaihdetta kaikille!
SP ja mini rv 20
Heippa!
En olekaan ennen jaksanut pinoutua, vaikka lueskellut olen jonkun verran. Lokavauvaa odotellaan vauhdikkaan siskon (nyt 2 v4 kk) seuraksi :)
Musta tuntuu et ekassa raskaudessa stressasin ulkonäköasioita enemmän. Nyt on ihan sama montako kiloa tulee -tiedän niiden lähtevän korkojen kanssa imetyksen yhteydessä. Yhtään en pingota syömisten tms kanssa. Syön aina ja mitä mieleen tulee! Ekassa raskaudessa nappasin +20 kg ja ekalla viikolla synnytyksen jälkeen lähti 12 kg ja myöhemmin kaikki loput. Lopulta vaaka näytti -8kg raskauden alkuun nähden! Tämä tietysti pitkällä aikavälillä. Mutta tuosta oppineena en todellakaan murehdi kiloja! Tämän raskauden alussa painoindeksi oli alle 19, joten ihan reippaasti saa tullakin että on varaa sitten imettää ja valvoa. Ja minä ainakin sain imetysaikana syödä aivan valtavasti ja silti paino tippui.
Raskaus on sujunut ihan ok. Normaalia väsymystä ja huonoa oloa alkuun. Tiputteluvuodot säikyttelivät monta viikkoa alkuraskaudesta, mutta kaikki sujui hyvin ja taitaa poika köllötellä masussa :) Näin ultraaja veikkaili varmaksi. Itsellä on sellainen olo et uskon vasta kun on syntynyt. Vaikka aika varmastihan sen ultrassa näkee.
Meneekin vaatevarastot uusiksi sillä sen verran on tullut vaaleanpunaista ostettua tytölle...
vertaistuesta Sanna-P, Kiiuli ja aurinkoinen (meniköhän toi nikki nyt oikein ja tervetuloa aruinkoinen).
Ekaa odotan ja tosiaan tuntuu kuin vieras ihminen katsois peilistä, niin on muodot muuttuneet ja tosi nopealla aikataululla. Yritän siis uskoa että palaudun ainakin lähes ennalleen, vaikka noista tisseistä en tiedä mitä niille tapahtuu moisesta venymisestä. Ja entäs kun alkaa maitoa tuleen, ne varmaan räjähtää :0 Kuppikoko on nyt 70G kun ennen 70D tai E. Niin joo, luin Seiskasta että Anne-Mari Berg (joku mallihan se on) on laittanut uudet silkkarit, ja koko oli leikkauksen jälkeen sitä luokkaa kun mulla nyt. Mä en tajua miten joku vapaaehtoisesti haluaa tällaiset möykyt tuohon eteen painamaan.
Meillä on rakenneultra ja 4D ensi torstaina, aika jännää.
riza 20+2
Heippa,
Harvakseltaan olen ehtinyt kirjoittelemaan tänne, mutta nyt piti osallistua supistelukeskusteluun... Mulla on myös vähän tyhmä olo kun mietin, että onko nämä nyt supisteluita vai ei, vaikka minäkin oli ekassa raskaudessa sairaslomalla rv 26 alkaen juuri supisteluiden vuoksi. Mutta kun en ole silti varma... Voiko supistus tuntua vain toisella puolella mahaa? Mulla tulee usein varsinkin töissä tietokoneen äärellä könöttäessa sellainen kiristys oikeaan kylkeen ja mahaan, ja muutenkin tuntuu, kuin mahan sisällä kiristelisi, mutta maha ei tunnu päältä koskiessa kovalta eikä se tunne ole ollenkaan toisella puolella. Samoin tulee pitkin päivää sellaisia pieniä kiristelyjä siellä täällä mahaa. Olen huomannut, että niitä tulee etenkin kun mahaa puristaa joku, siis lähinnä mahan päälle tulevat äitiyshousut, ja mahan alle jäävissä housuissa vähemmän.... Ehkä kohtu reagoi ulkopuolelta tulevaan " ärsytykseen" ?
Samoin tuli nyt jo eka kerran pienellä kävelylenkillä sellainen kauhea puristava ja polttava tunne alavatsaan, olikohan se sitten joku liitoskipu vai mikä. Muistan, että eka raskaudessa en enää jossain vaiheessa meinannut päästä kävelemään kuin hitaasti köpötellen just sen tunteen takia. Pelottaa, että onkohan vauva jotenkin liian alhaalla...
Muuten, luin että hyvin yleinen emätintulehdus (bakteerivaginiitti) moninkertaistaa supistusten ja ennen aikaisen synnytysten riskin, joten siitä kantsii kysyä!
No, tästä viestistä tuli nyt hyvin supistus- ja omat krempat -keskeinen vuodatus...
T:veera 19+1
Olen kyllä niin lopen uupunut tuon esikoisen korvatulehduskierteeseen joka nyt 3 kk:tta on kestänyt, nyt tiistaina laitettiin putket onneksi korviin, silti vielä menee 5 antibiotti peräkkäin kun oikea korva on edelleen pahasti tulehtunut. En muista koska olisin nukkunut kunnolla ja sen kyllä huomaa nyt jo hyvin, no toisaalta ei tule mitään suurta muutosta kun vauva syntyy, yöheräilyt pitäisi mennä jo rutiinilla :o)
Edellisenä viikonloppuna juhlittiinkin sitten tytön 1-vuotis synttäreitä, aika tuntuu menevän niin nopeasti.
Omaan napaan, eli tosiaan valvominen verottaa; en muista mitään asioita, on kirjoiteltava lappuja ja kaikki nimet ym unohtuu. Olen nyt sairaslomalla kamalien selkäkipujen takia + supistelujen (jotka onneksi nyt paljon vähempiä kuin viikko/kaksi sitten). En tiedä yritänkö enää edes töihin mennä, katson nyt sitten kun tämä s-loma lähenee loppuaan. Kiloja on tullut kamala määrä ihan pienessä ajassa, tosiaan nuo esikoisen synttärit ja syön milloin sattuu yöllä ja päivällä ja vähän mitä sattuu, turvotustakin on ihan reippaasti. Itseasiassa mulla oli tälläinen olo ennen esikoisen synnytystä, musta tuntuu että vatsakin on ihan yhtä iso tällä hetkellä kuin silloin juuri ennen synnytystä... Ehkä tässä tämä olo positiivisemmaksi muuttuu kun saisi nukuttua kunnolla muutaman päivän.
Joku oli ostanut äitiysuikkarit, saanko kysyä mistä? Mä olen yrittänyt kaikkia nettikauppoja selata enkä ole vielä yhdestäkään löytänyt, omat eivät kyllä mitenkään mene päälle enää.
Hyviä vointeja kaikille.
Katuska ja 22+1
Huomenna aion kertoa työnantajalle. Täksi päiväksi pitäisi vielä keksiä peittävät vaatteet ;)
Pepiliina - kysyit sydänäänistä. Anteeksi, viestini oli varmaan hieman hämmentävä, tarkoitin ihan sairaalassa kuunneltuja sydänääniä, ei kotona. Tosin nyt kun olemme teemassa, niin terveydenhuoltoalan ammattilainen tuttavani sanoi että esim. tyhjällä vessapaperirullalla voisi pikkuhiljaa yrittää kuunnella (korvan hankaus vatsaa vasten ei häiritse), mutta siis luultavasti äänet kuuluu aika alhaalla ainakin mun viikoilla, jos kuuluu. Ja pitää tunnistaa oman sydänäänen ja vauvan ero, se vauvan äänihän on sellainen paljon nopeampi. Ongelmana sairaalassa oli kuitenkin, että vauva liikkui kovasti, joten välillä sydänäänet " menetettiin" , eli kärsivällisyyttä tarvitaan! Me aiotaan kyllä yrittää miehen kanssa kuulla tässä vielä tulevina päivinä. Systerillä oli aikanaan joltain tutulta lainattu stetoskooppi, jolla se kuunteli.
Mukavaa päivää
AJL 17+6