Lue keskustelun säännöt.
Onko mielessäsi koskaan, kertaakaan käynyt ajatus
01.10.2008 |
että tappaisit vanhempasi?
Ja juu ei täällä kukaan sellaista suunnittele, olenpahan vain utelias.
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan toivoneeni eka kerran vanhempieni kuolemaa 7-vuotiaana. Toivoin että sitten tätini adoptoisi minut.
Enkä sitä ennenkään tuota miettinyt. Äiti kuoli kun olin 16, isä kun olin 29.
niin kiva ja kaikessa periksi antava. Nyt aikuisena tajuan, että äitini on 100 kertaa parempi äitinä kuin täti olisi ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mietti kyllä tappamistakin, monestikin. Meinasin murkkuna ihan oikeasti toteuttaakin, otin jo selvää erilaisista myrkyistä jne. Lisäksi tutkin miten saisin autosta jarrut epäkuntoon.
Ap tässä lueskelee itseensä sopivaa psykologista profiilia ja tässä on kohta jossa puhutaan niin isosta vihasta vanhempia kohtaan, että on "homicidal tendencies". Täytyy myöntää että olen minäkin puolitosissani suunnitellut. Mihin jätän auton etten jää kiinni tms. "päiväunelmointia". Tosissani en kyllä ole koskaan suunnitellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolema ei liittynyt mitenkään minuun, vaan pitkälliseen sairauteen.
En itse silti koskaan voisi tappaa ketään enkä edes halua sellaista toivoa.
Niin, apiukkokaan ei ole suosikkejani, mutta niin vaan rukoilin hänen selviämisensä puolesta viimeisen pahan tiltin kohdalla - ja siitä olen jos en ylpeä, niin lasken itseni ainakin täysjärkiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta koskaan en ole toisten henkeä ajatellut riistäväni.
On ihan mahdoton ajatus.
välillä pelkäsin, että oikeasti teen sen kun unohdan, miksei pitäisi/kannattaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska niistä(kin) saa saman kuin ihmisestä.
Enpä ole moneen vuoteen kyllä ollut tekemisissä...
sellainen olo että pelkäsin tappavani äitini. Istuin naulittuna tietsikan ääressä ja ajattelin että jos nousen niin joku minussa saa vallan ja tapan äitini. Se oli tosi pelottavaa. Puhuin parhaalle ystävälleni siitä ja hän kertoi tunteneensa joskus samoin.
Viime viikolla makasin sängyssä mieheni vieressä ja mietin että mitä tapahtuisi jos iskisin häntä kokkiveitsellä. Sitten ajattelin hänen kuolemaansa ja aloin itkeä.
Minulla on masennustausta mikä varmaan selittää noita ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos se sitten vaan toteuttaa jonkin oudon impulssinsa?
Tasan eivät käy onnen lahjat tässä maailmassa.