Omakotitalon myyjä: harmittaako, kun ei mene talo kaupaksi ja siellä kyhjötät sen vankina?

25 vuotta olen asunut tässä samassa ja aion asua vielä ainakin toiset mokomat.

AP.  Harmittaako kun asumis ja muitakin tukia leikattiin?

En ole myymässä tätä taloa yhtään mihinkään. Lähimpään naapurin yli sata metriä, maalaismaisema ja silti olen Helsingissä 40 minuutissa.

Siellähän voi asua ihan normaalisti, vaikka talo onkin myynnissä. Ei tarvi kyhjöttää ja mielessään poltella seteleitä. Kaupat tulee, kun on niiden aika. Elämä jatkuu koko ajan.

jatkossa asuntoja saa myytyä 90% alennuksella

Mä olen seurannut näitä omassa naapurustossani. Nollakorkoaikaan rakennettuja, pihat ja kaikki hienosti kivetty ja istutettu, itsellä raha riittänyt talon jälkeen kuin multakuormaan ja kahteen kiloon ruohonsiemeniä. Mut nyt sitten kun nollakorolla rakennettu, tyyliin antaa mennä kun on alamäki? Eikä olekaan rahaa enää asua siinä? Myydessä pitäis saada 500....600 tuhatta, että saa maksettua edes lainat pois, ja kauppoja tehdään 300 tonnin pintaan? 

Vierailija kirjoitti:

25 vuotta olen asunut tässä samassa ja aion asua vielä ainakin toiset mokomat.

Sama täällä. Alakerta tehtiin jo rakennusvaiheessa valmiiksi esteettömäksi ja niin että kaikki arjen päivittäiset toiminnot onnistuvat yhdessä tasossa. Leveät ovet, irrotettavat kynnykset ja kaide- sekä luiskavalmiudet, wc:n ja pesutiloihin mahtuu apuvälineiden kanssa. Koskaan ei tiedä jos vaikka jo ennen vanhuutta sattuu esim. joku tapaturma tai onnettomuus jonka jälkihoito vaatii esim. pyörätuolin käyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen seurannut näitä omassa naapurustossani. Nollakorkoaikaan rakennettuja, pihat ja kaikki hienosti kivetty ja istutettu, itsellä raha riittänyt talon jälkeen kuin multakuormaan ja kahteen kiloon ruohonsiemeniä. Mut nyt sitten kun nollakorolla rakennettu, tyyliin antaa mennä kun on alamäki? Eikä olekaan rahaa enää asua siinä? Myydessä pitäis saada 500....600 tuhatta, että saa maksettua edes lainat pois, ja kauppoja tehdään 300 tonnin pintaan? 

Tämä on sitä realismia. Omiaan EI saa pois enää. Voitosta on turha edes haaveilla. 

Harmittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen seurannut näitä omassa naapurustossani. Nollakorkoaikaan rakennettuja, pihat ja kaikki hienosti kivetty ja istutettu, itsellä raha riittänyt talon jälkeen kuin multakuormaan ja kahteen kiloon ruohonsiemeniä. Mut nyt sitten kun nollakorolla rakennettu, tyyliin antaa mennä kun on alamäki? Eikä olekaan rahaa enää asua siinä? Myydessä pitäis saada 500....600 tuhatta, että saa maksettua edes lainat pois, ja kauppoja tehdään 300 tonnin pintaan? 

Tämä on sitä realismia. Omiaan EI saa pois enää. Voitosta on turha edes haaveilla. 

Miksi asutusta asunnosta pitäisi saada voittoa?  Ilmaisia lounaita ei ole.

Vierailija kirjoitti:

En ole myymässä tätä taloa yhtään mihinkään. Lähimpään naapurin yli sata metriä, maalaismaisema ja silti olen Helsingissä 40 minuutissa.

Mulla naapuriin 50 metriä ja Helsinkiin turvalliset yli 300km.  Miksi muuttaisin, kymmenen vuotta tässä asunut.

Laitettiin talo myyntiin huhtikuussa ja kaupat tehtiin kesäkuun lopussa. Minusta aika normaali myyntiaika, hintaa piti pudottaa 14 000 euroa mutta se ei haitannut kun oltiin alunperin laitettu aika kova pyynti yli alueen tason ja aateltiin että sitten on varaa hilata hintaa alaspäin. Velkaa talosta ei enää vuosikausiin ollut ollut ja aikoinaan saimme sen halvalla pakkohuutokaupassa 1990-luvun alun laman jälkilöylyissä. Muuten ei varmaan vain parikymppisinä olis ikinä talokaupoille uskallettu lähteäkään. Nyt ollaan vuokralla ja talorahat on sijoitettuna, lapsetkin ovat jo aikuisia ja asuvat omillaan niin ei ole tarvetta omistusasuntoon. Kyllä talot kasvukeskuksista kaupaksi käy mutta syrjäseudut on eri juttu.

Onneksi sain myytyä äitini talon vuonna 2016. Tänä päivänä se ei varmasti menisi kaupaksi. Sain äitini perintö talosta 420000 euroa vuonna 2016. Tänään sen hinta olisi varmaan 250000 euroa eikä menisi kaupaksi vaikka on 70000 neliön tontti ja talo on maalla.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi sain myytyä äitini talon vuonna 2016. Tänä päivänä se ei varmasti menisi kaupaksi. Sain äitini perintö talosta 420000 euroa vuonna 2016. Tänään sen hinta olisi varmaan 250000 euroa eikä menisi kaupaksi vaikka on 70000 neliön tontti ja talo on maalla.

2016 oli kyllä hullua aikaa. Ei niin huonokuntoista mörskää ja niin syrjäistä hevonkuusta ollutkaan etteikö voisi 300 000€ pyytää! Ja kauppa kävi ku siima 🤑 

No, asuttavaksihan talot on tehty, mutta mahtaahan se hieman kismittää, kun muut riipi useiden satojen tonnien voittoja ja juuri kun itse pääsi mukaan asuntokaupoille, niin Mäkikurjensuonperällä sijaitsevan 70-lukulaisen sädesienivaurioisen mummonmökin hinta romahtaakin 300 000 € 😩 

Olisi kannattanut suutarin pysyä lestissään? 🤔 

Kokemusta aiemmalta ajalta, ja kyllä se harmitti. 

Nyt seuraan vierestä, kun ahneet kunnat suunnittelevat uusia alueita, rakentavat ahneiden sijoittajien avulla uusia taloja, jotka vievät nekin vähät myyntimahdollisuudet vanhojen talojen myyjiltä saada talo myydyksi. 

Vierailija kirjoitti:

jatkossa asuntoja saa myytyä 90% alennuksella

Ei saa ja hae apua

Vähän harmittaa, mutta ei paljon. Muutan lokakuussa ulkomaille ja yritin asuntoa myydä huonoin tuloksin. Onneksi sain tähän vuokralaisen kuitenkin kahden vuoden sopimuksella.

Ei ole omakotitalomme myynti mitenkään ajankohtaista ja aion itse asiassa asua tässä talossa elämäni loppuun asti. Kerrostaloon en muuta koskaan. Harmittaako nyt aloittajaa?

Vierailija kirjoitti:

AP.  Harmittaako kun asumis ja muitakin tukia leikattiin?

No eikö tosta itkusta voi päätellä et harmittaa ja kovin!

Vierailija kirjoitti:

Laitettiin talo myyntiin huhtikuussa ja kaupat tehtiin kesäkuun lopussa. Minusta aika normaali myyntiaika, hintaa piti pudottaa 14 000 euroa mutta se ei haitannut kun oltiin alunperin laitettu aika kova pyynti yli alueen tason ja aateltiin että sitten on varaa hilata hintaa alaspäin. Velkaa talosta ei enää vuosikausiin ollut ollut ja aikoinaan saimme sen halvalla pakkohuutokaupassa 1990-luvun alun laman jälkilöylyissä. Muuten ei varmaan vain parikymppisinä olis ikinä talokaupoille uskallettu lähteäkään. Nyt ollaan vuokralla ja talorahat on sijoitettuna, lapsetkin ovat jo aikuisia ja asuvat omillaan niin ei ole tarvetta omistusasuntoon. Kyllä talot kasvukeskuksista kaupaksi käy mutta syrjäseudut on eri juttu.

Ette kai ole kerrostalossa vuokralla? Ja jos niin miksi ihmeessä? Oliko talonne korvessa?