Onko yksinhuoltajilla elämää ja harrastuksia?

t. en muista mikä numero, kirjoitin aikaisemmin siitä, että vein lapset mukanani omaan hammaslääkäriinkin.

avioliitossa ollessani. Isä kun ei koskaan voinut katsoa lasta, kun olimme yhdessä. Nyt mulla on 2xkk viikonloppu vapaata ja mummit auttaa että pääsen käymään harrastehommissa, apua en viitsinyt pyytää silloin kun olin exäni kanssa.

Tosin minun lapseni ovat jo niin vanhoja että pärjäävät jo ihan ilman äitiäkin.

Joskus kyllä ottaa niin päähän että elämä on tälläistä. Tietty rakastan lastani eniten maailmassa, enkä sitä mihinkään vaihtaisi. Joskus vaan tympii ettei voi mitään tehdä ilman lasta.



Nähdään kyllä kavereita, heillä melkein kaikilla lapsia. Mutten heillekään viitsi viedä kauhesti hoitoon, koska heillä on omat menonsa, työnsä ja lapsensa.



Vanhempani eivät oikein voi katsoa lastani kuin todella todella harvoin, eikä silloinkaan yökyläily ole mahdollista.



Lapsen isästä ei ole mihinkään. Näkee kerran vuodessa, jos silloinkaan.



Harrastuksista ei voi edes haaveilla.



Ravintolassa käyn pari kertaa vuodessa. Vähän eroa elämään ennen raskautta. Eipä sillä, eipä sielä kyllä kauheasti enää tee mieli käydäkään.



Matkustellaan lapsen kanssa tosi paljon. Mutta siellä olen kiinni lapsessa ihan samalla lailla kuin täällä.