Onko yksinhuoltajilla elämää ja harrastuksia?

niin joka 2. vkl + muut mahdolliset loma-ajat? Ja monella on varmaan sukulaisia/ ystäviä, jotka auttaa?

Joskus on päivä/ilta vapaata jos lasten isä tai mummo ottaa luokseen. Sillon tapaan kavereita tai löhöän sohvalla.

Olen 3 lapsen yh, opiskelen, olen töissä...Viikossa 1-3 krt salilla + treenaan urheilulajiani +pelit....tapaan ystäviä lasten kera ja ilman... Käyn bilettämäs 1-3krt/kk.... Seuraava lomamatka varattu koko porukalle... Kyllä on niin tylsää ja ankeeta..;) Olen alle 3-kymppinen, lapsista vanhin menossa kouluun syksyllä..

oletpas sinä onneksesi hyvässä asemassa etkä yh.



plääh...

kun mun ystävät on saaneet lapsia ne on ihmetelleet, kuinka olen pärjännyt yksin lapsen kanssa (ekat kolme vuotta). mä en voi käsittää, mitä ihmettä yh:ssa on? elämää on ollut ja paljon :) tuntuu että teimme paljon enemmän asioita, kuin ns. perusperheet, koska kotona oli usein tylsää keskenään. tapasimme ihmisiä, harrastimme yhdessä ja yksinänikin. kummit ja mummi, vaari yms olivat mielellään lapseni kanssa (vaikka toista puolta lapsen sukulaisista ei ollutkaan käytettävissä). nyt kun on mies ja kokonainen perhe, niin vähemmän teen ja näen ystäviä, kuin koskaan.

naurattaa, kun jotkut ystäväni eivät pidä miehen työmatkoista, kun silloin joutuu hoitamaan koko perheen ihan yksin. ja olemaan yön ilman miehen turvaa. me oltiin lähes aina yöt yksin/kaksin ja reissattiin kaksin yms. tottumiskysymyksiä toki.



kunnioitan yksinhuoltajien pärjäämistä, ja olen vilpittömästi sitä mieltä, että he eivät kalpene perusmammojen rinnalla.

Olen niin totaali-yh, kuin vain voi olla. Ystävät katosivat lapsen syntymisen myötä (joten ei tarvitse ketään enää tapailla), isovanhemmat eivät ole kuvioissa millään tapaa ja isäkin lähti elämästämme, ennenkuin lapsi oli edes syntynyt.

Todella yksin siis ollaan, mun elämä on todellakin 24/7 lapsen kanssa. Harrastuksia voi olla, mutta nekin tapahtuu lapsen nukkuessa ja siis neljän seinän sisällä.

lapsiparkki mahdollistaa tämän. Käyn myös baareissa n. kerran kuussa tai harvemmin, kun ei hirveästi kiinnosta.

" Käyn bilettämäs 1-3krt/kk.... "



Hehe olen tavannut sinut. Raflat notkuu " bilettämässä" YH äitejä jotkaa hakee yhden illan toivoja.



Keski-ikäset ainakun lapset isällä niin bilettämään YH :t on vastenmielisiä.

" Käyn bilettämäs 1-3krt/kk.... "



Hehe olen tavannut sinut. Raflat notkuu " bilettämässä" YH äitejä jotkaa hakee yhden illan toivoja.



Keski-ikäset ainakun lapset isällä niin bilettämään YH :t on vastenmielisiä.

Juuri tänään tätä yksinhuoltajaa pyydettiin lasten kanssa bussireissulle Riikaan Gay Pride -marssille. Noh, ei nyt pysty lähtemään, sillä olen kesätöissä ja sitoutunut siihen, mutta yh:llakin on mahdollisuuksia vaikka mihin. :)

Harrastukset menevät yksiin lapsen harrastusten kanssa, ja tietysti lasta kuskaa myös muut sukulaiset ja ystävät ja ottavat hoitoon, jos on tarve. Matkustelen paljon pojan kanssa ulkomailla, ja mielestäni hänellä on enemmän mahdollisuuksia kuin jos olisin sidottuna parisuhteeseen. Elämä on itsenäisempää ja avarampaa.

En itse ole seksuaalivähemmistöihin kuuluva henkilö, mutta olen valmis kannattamaan heidän aatettaan marssimalla mukana. :)

Ehkä SETAn sivuilta selviäisi?



10

hammaslääkärissäkin kävin niin, että lapset istui odottamassa aulassa ja vanhin, joka oli reilusti alle kouluikäinen, yritti viihdyttää vauvaa. Kyllä oli melkoisen raskasta, kun joka ikiselle kauppareissulle talvipakkasella piti pukea neljä ihmistä yhden maitolitran takia. Ei ollut harrastuksia, ei.

YH:ksi jäänyt ystäväni kiukuttelee, ettei elämä ole enää elämisen arvoista. Itse olen lapsen kanssa ollut aina yksin - oli toki ihan tietoinen valinta. Reissataan ja harrastetaan, ja helppoa on.

Tietysti siitä kiitos isovanhemmille jotka haluavat olla lapseni elämässä mukana.



Lapsen isä ei oikeastaan tapaa lastaan, joten viikonloppuvapaita mulla ei ole. Tietysti joskus saan lapsen hoitoon viikonloppuna jos jotain tärkeää menoa. (yleensä kerran kuussa tai harvemmin).

Elämä on sidotumpaa kuin jos olisi joku jakamassa vastuuta. Aina pitää miettiä lapsen hoitokuvioita, ei pääse iltalenkille yksin jne.

Mutta kaikkeen tottuu..

Gynelläkin olen käynyt niin, että lapset olleet mukana. Mutta todella harvassa ovat ne paikat, jonne lapsia ei voisi ottaa mukaan. Olen aktiivisesti mukana järjestötouhuissa ja sinnekin lapset saa ottaa mukaan ihan mieluusti.



10

tai lapset isällä joka toinen viikonloppu. joten kaikki mitä harrastaa on sitten lasten kanssa.. kuntosalilla käyn ja lapset mukana. ja muuta harrastuksen onkin sitten kotona eli lähinnä lukemista ym. lomalla käydään kyllä ulkomailla, kersat toki mukana. lenkillä tms. olisi kiva käydä mutta ei oikeen onnistu :/ mutta eipä ole ainakaan vapaa-ajanongelmia kun on lasten kanssa 24/7 (miinus opiskeluajat 9-15/16). baarissa kävisin joskus, mutta mahdollisuus siihen on ehkä kerran puolessa vuodessa suunnilleen, mummi(ei muita isovanhempia) asuu 400km päässä, joten silloin kun hän käymässä niin saatan käydä ystävien kanssa tanssimassa.

niin kannattaa muistaa että vain 1/3 etäisistä tapaa lapsiaan säännöllisesti, 1/3 silloin tällöin ja 1/3 ei ollenkaan. Eli aika harvalla yh:lla on todellakin säännöllisesti muutama päivä vapaata. Ja ihan suoraan sanoen kun on lapsista ja kaikesta vastuussa 24/7 niin pieni breikki silloin tällöin ei ole ylellisyyttä.



Olen yh ja lapset ovat isällään pari kertaa vuodessa kaksi yötä. Lasten ollessa isällään minä pysyn kotona ja lepään, teen rästihommia jne.

Harrastuksia? Hyvin vähän, jumpissa ja salilla käyn 2-3 kertaa viikossa, kuntokeskuksen valitsin toimivan lapsiparkin takia. Lenkillä käyn siten, että lapset ovat pyörillä mukana (2 alle kouluikäistä lasta). Lasten kulttuuririennot ovat tulleet tutuiksi, käymme paljon lasten kanssa teatterissa, oopperassa jne.

En edes muista koska olisin ollut teatterissa tms ns. aikuisten kesken.



Matkustan paljon lasten kanssa, pääosin ulkomailla. Toki matka lasten kanssa on erilainen kuin mitä se olisi aikuisten kesken, mutta nautin suunnattomasti lomista lasten kanssa ja mielummin lähden lasten kanssa kuin ilman.



Eli vastaus kysymykseen: on yh:lla elämää, tosin hyvin perhekeskeistä =)

Vierailija:

Olen 3 lapsen yh, opiskelen, olen töissä...Viikossa 1-3 krt salilla + treenaan urheilulajiani +pelit....tapaan ystäviä lasten kera ja ilman... Käyn bilettämäs 1-3krt/kk.... Seuraava lomamatka varattu koko porukalle... Kyllä on niin tylsää ja ankeeta..;) Olen alle 3-kymppinen,

Mutta eihän se mun elämä ole lapsiin loppunut. Tänään sain kutsun ystävieni kanssa pidettävään illanviettoon eräässä raflassa. Lapset lähtevät mukaan. :)



Perjantaina onkin vapaapäivä, ajattelin, että lasten kanssa voisimme käydä tsekkaamassa Tennispalatsin taidemuseon näyttelyn silloin. Uskaltaisin väittää, että olemme sosiaalisempia kuin keskiverto lapsiperhe. Emme nyt kaikissa kissanristiäisissä juokse, mutta lapset ovat saaneet paljon kulttuurillista kasvatusta myös siksi, että jos itse olen tahtonut jotain nähdä, on lapset pitänyt ottaa mukaan.



Olisi niin helppoa hautua kotona katkerana, mutta onneksi mielenlaatuni ei salli moista. Toki kahden lapsen kanssa voi olla välillä vaikea mennä, mutta lapset eivät ole este, vaan korkeintaan hidaste ja hehän sentään kasvavat koko ajan. Tulee vielä päivä, jolloin he eivät tahdo mennä kanssani.



Sitä odotellessa...

Vierailija:

Vai ovatko he sidottuja kotiin 24h/vrk 7 päivänä viikossa? Hirvittää heidän arkensa, onneksi itse olen naimisissa ja meillä on asiat kunnossa, niin voin harrastaakin iltaisin, kun mies on kotona töiden jälkeen lasten kanssa.

Tottakai sitä on enemmän kiinni kotonaan, mutta onhan yksinhuoltajillakin mahdollisuutta vapaailtoihin, kunhan viitsivät järjestää sellaisen. Se on ihan itsestä kiinni.

Sitä paitsi useat eivät halua jättää pienokaistaan ihan omasta vapaasta tahdostaan hoitajan luo.