Miten äiti voi vihata omaa lastaan?
Kun lukee paljon narsistiäideistä joilla on suosikkilapsensa ja syntipukkilapsensa ja suoraan sanovat lapselleen et vihaa tätä ja haukkuu myös, niin miten se on edes mahdollista? Koska äitiys ja äidinrakkaus on niin biologista ja sisäänrakennettua.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain pientä lasta kohtaan.
Mun äiti on vihannut mua kohta 60 vuotta, koska se pikkulapsuus loppuu?
Jos sä et ymmärrä narsismista mitään niin miksi kommentoit?
*Rakkaus pientä lasta kohtaan on helppoa. Perheen pienin on aina uusi suosikki.
Vierailija kirjoitti:
Äitini on käytöksellään polttanut välit sisareeni. Minä olen pitänyt välit äitiin silkasta säälistä. Siinä on ihminen jonka suusta ei hyvää sanottavaa tule. Jos hän sanoo vaikka sanan suklaa, niin liitelauseessa todetaan että minä (tämän kirjoittaja) olen liian lihava eikä sitä pitäisi syödä ollenkaan. Viime jouluna - aattoaterialla - tämä alkoi huutamaan: "Sinua olisi pitänyt lyödä lapsena useammin että tottelisit nyt!". Oli siinä isäpuolikin hieman ihmeissään että mitäs nyt...
Millainen tossu oikein olet, kun käytät ainutlaatuisen elämäsi tuollaisessa seurassa? Eikö tosiaan ketään parempaa ole löytynyt..
Persoonallisuushäiriöiset eivät käyttäydy kuin normaalit ihmiset.
Jos joku ihminen on narsisti, niin ei se sitä paranna että on raskaana tai saa lapsen.
Ihmisen pitää olla psyykkisesti terve, että on kykyä rakastaa.
Ei kai tätä ole niin vaikea ymmärtää.
Arvelen että pohjimmiltaan sellainen äiti vihaa myös itseään tai jotain itsessään.
En tarkoita tätä sellaisella ”äitiä pitää ymmärtää”-tavalla, mutta luultavasti syy on jotain sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Varastaminen on ok kun et tupakoi terveisin uskonto.
Missä uskonnossa tupakointi on kielletty?
Kaikilla sitä rakkautta vaan ei ole. Minun synnyttäjäni on sanonut itse ihan suoraan että hänellä ei ole tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla sitä rakkautta vaan ei ole. Minun synnyttäjäni on sanonut itse ihan suoraan että hänellä ei ole tunteita.
Tuollainen kyllä helpottaisi oloa, jos lapsesi toistuvasti erotetaan sinusta, jotta hänestä tehtäisiin ruokaa.
Nainen on nukkuva hirviö. Mies katoaa, jos ei halua lasta. Nainen sen sijaan keksii mitä kieroimpia hirviömäisiä tapoja lapsen hengen ja terveyden uhkaamiseksi. Olenkin miettinyt onko nainen ihminen laisinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Nainen on nukkuva hirviö. Mies katoaa, jos ei halua lasta. Nainen sen sijaan keksii mitä kieroimpia hirviömäisiä tapoja lapsen hengen ja terveyden uhkaamiseksi. Olenkin miettinyt onko nainen ihminen laisinkaan.
On ihan samanlainen kuin urospuolinenkin apina.
Miten niin miten? Ihan helposti, tietenkin. Eivät kaikki äidit ole jotain rakastavia madonnahahmoja, vaikka sellainen kuva täälläkin halutaan antaa. Lapsiakin voi olla todella ärsyttäviä ja hankalia.
Naisiin on pitkään liittynyt äitimyytti, että kaikki naiset rakastavat lapsiaan täysin pyyteettömästi ja uhrautuvasti. Todellisuudessa jotkut äidit voivat olla todella kauheita varsinkin tyttölasta kohtaan. Lapseen ladataan omia fantasioita. Lapsi ei saa olla oma itsensä, vaan häneen on ladattu etukäteisskripti, jossa tyttö toteuttaa ne haaveet, mitä äidillä itsellään on.
Kun lapsi sitten alkaa kehittää omaa persoonaa ja tietoisuutta, äidin fantasiat eivät niitä välttämättä vastaa ja silloin alkaa todella ilkeä tahtojen sota.
Joidenkin mielestä voi kuulostaa uskomattomalta mutta kyllä, äiti voi olla omalle lapselleen kateellinen. Se näkyy jatkuvana pienentämisenä ja arvosteluna, vaikka lapsi olisi kuinka hyvä. Itse asiassa lapsen hyvä pärjääminen vain pahentaa tilannetta.
Isien ja poikien välillä tällaista ei kai ole, vai onko?
Äiti-tytär-suhde voi olla täynnä kateutta ja suoranaista vihaa! Lapsena en ymmärtänyt, miksi en kelpaa ja aina vaan itketti. Myöhemmin noita tilanteita aikuisena muistellessa, ei voinut kun kauhistua ja todeta, että kyllä se on mua isosti vihannut! Surusta ylipäästäkseni ei ole auttanut muu, kuin hyväksyä, ettei häneltä riittänyt rakkautta minulle vaan roolini oli olla se perheen syntipukki. N 68
oma äitini ei ilmeisesti ollut saanut ehkäisyvalistusta...ja näin sitten 20v tuli raskaaksi..oli menossa tekee ab... mut hoitaja puhui sen ympäri. en ole ihan varma kannattiko. ja kyllä olen saanut kuulla riittämin lapsesta asti ettei mun olis koskaan pitänyt edes syntyä. nykyään olen laittanut välit poikki kun en jaksanut enää sitä henkistä v-valtaa jatkuvalla syötöllä. joillakin kun on se käsitys että lasten(myös aikuisten) pitää kestää vanhemmiltaan ihan mitä vain.
Vierailija kirjoitti:
Naisiin on pitkään liittynyt äitimyytti, että kaikki naiset rakastavat lapsiaan täysin pyyteettömästi ja uhrautuvasti. Todellisuudessa jotkut äidit voivat olla todella kauheita varsinkin tyttölasta kohtaan. Lapseen ladataan omia fantasioita. Lapsi ei saa olla oma itsensä, vaan häneen on ladattu etukäteisskripti, jossa tyttö toteuttaa ne haaveet, mitä äidillä itsellään on.
Kun lapsi sitten alkaa kehittää omaa persoonaa ja tietoisuutta, äidin fantasiat eivät niitä välttämättä vastaa ja silloin alkaa todella ilkeä tahtojen sota.
Joidenkin mielestä voi kuulostaa uskomattomalta mutta kyllä, äiti voi olla omalle lapselleen kateellinen. Se näkyy jatkuvana pienentämisenä ja arvosteluna, vaikka lapsi olisi kuinka hyvä. Itse asiassa lapsen hyvä pärjääminen vain pahentaa tilannetta.
Isien ja poikien välillä tällaista ei kai ole, vai onko?
Ja lietsoo sisaruskateutta. Kaikki yhtä vastaan tuo helpostusta kateuden tuomaan pahaan oloon.
Vierailija kirjoitti:
Naisiin on pitkään liittynyt äitimyytti, että kaikki naiset rakastavat lapsiaan täysin pyyteettömästi ja uhrautuvasti. Todellisuudessa jotkut äidit voivat olla todella kauheita varsinkin tyttölasta kohtaan. Lapseen ladataan omia fantasioita. Lapsi ei saa olla oma itsensä, vaan häneen on ladattu etukäteisskripti, jossa tyttö toteuttaa ne haaveet, mitä äidillä itsellään on.
Kun lapsi sitten alkaa kehittää omaa persoonaa ja tietoisuutta, äidin fantasiat eivät niitä välttämättä vastaa ja silloin alkaa todella ilkeä tahtojen sota.
Joidenkin mielestä voi kuulostaa uskomattomalta mutta kyllä, äiti voi olla omalle lapselleen kateellinen. Se näkyy jatkuvana pienentämisenä ja arvosteluna, vaikka lapsi olisi kuinka hyvä. Itse asiassa lapsen hyvä pärjääminen vain pahentaa tilannetta.
Isien ja poikien välillä tällaista ei kai ole, vai onko?
Tämä.
Kaikkea nuuskitaan ja tutkitaan, tätä äitimyyttiä voisi tutkia enemmänkin. Uskon että äiti voi olla tytölleen kateellinen, joka tuntuu tietysti ihan sairaalta, järkyttävältä. Luulen, että aikanaan isovanhemmat ja tädit vaari pelastivat tällaisen tytön, hirviöäidin kynsistä. Tänään mammanpoikia taas solvataan pelkästä kateudesta, syljetään inceliä joka rakoon. Uskon vielä äidin rakkauteen, itse olen valmis tekemään kaikkeni poikani eteen. Olen aina tehnyt ja tulen aina niin tekemään, niillä eväillä mitä minulla äitinä on ja poikani tietää sen.
Varastaminen on ok kun et tupakoi terveisin uskonto.