Miksi Tove Jansson keksi haisulin?

Muuten tarinat olisi tylsiä. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi Haisulin pitäisi symboloida yhtään mitään? Jospa hän on vain hahmo muiden joukossa?

Itse asiassa muumihahmot symboloivat erilaisia luoteenpiirteitä ja tunteita, ja jopa ihmissuhteita. Hahmot eivät ole siis vain "hahmoja muiden joukossa". Pikku Myy edustaa pelottomuutta ja itsekkyyttä, kun taas Muumipeikko on herkkä ja hyväntahtoinen. Möröstä on varmaan monelle -90-luvun lapselle tullut pelottava kuva, mutta Mörkö edustaa yksinäisyyttä, ja on siinä mielessä aika surumielinen hahmo. Haisulista en toki tiedä, onko sillä mitään sen ihmeellisempää merkitystä, mutta en ihmettelisi, jos olisi. Muumikirjat ovat yllättävän moniulotteisia ja niistä löytyy paljon tulkittavaa, kuin myös hienoja elämänviisauksia. 

Vierailija kirjoitti:

Kun Tove Jansson alkoi vuonna 1954 piirtää Muumipeikko-sarjakuvaa brittiläiselle The Evening News -lehdelle, tarinat tarvitsivat uutta draamaa. Jansson huomasi nopeasti, että pelkkä Muumien leppoisuus, boheemi elämä ja kiltteys eivät yksin riittäneet pitämään yllä päivittäisen sanomalehtisarjakuvan jännitettä.Haisuli luotiin täyttämään tämä tyhjiö useasta syystä:Miksi Haisuli tarvittiin?Vastavoima kiltteydelle: Muumilaakso oli liian harmoninen paikka. Tarvittiin pysyvä "antisankari" ja anarkisti, joka sekoittaa pakkaa.

Siinä oltiin oikeastaan tarinankerronnan perusjuurilla: tarvitaan jokin vastus, joka päähahmojen on voitettava. Ei kukaan jaksa seurata tarinaa, jossa kaikki on vain hyvin, joten pitää olla vastoinkäymisiä ja/tai antagonisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi Haisulin pitäisi symboloida yhtään mitään? Jospa hän on vain hahmo muiden joukossa?

Itse asiassa muumihahmot symboloivat erilaisia luoteenpiirteitä ja tunteita, ja jopa ihmissuhteita. Hahmot eivät ole siis vain "hahmoja muiden joukossa". Pikku Myy edustaa pelottomuutta ja itsekkyyttä, kun taas Muumipeikko on herkkä ja hyväntahtoinen. Möröstä on varmaan monelle -90-luvun lapselle tullut pelottava kuva, mutta Mörkö edustaa yksinäisyyttä, ja on siinä mielessä aika surumielinen hahmo. Haisulista en toki tiedä, onko sillä mitään sen ihmeellisempää merkitystä, mutta en ihmettelisi, jos olisi. Muumikirjat ovat yllättävän moniulotteisia ja niistä löytyy paljon tulkittavaa, kuin myös hienoja elämänviisauksia. 

Muumipeikko on kyllä siinä ysärin animeversiossa välillä aika rasittava hahmo: hyväntahtoinen pohjimmiltaan, mutta usein myös mustavalkoisesti ajatteleva, jästipäinen, läheisriippuvainen (Nuuskis) ja välillä korostetun pihalla (kuten välillä Niiskuneidin kanssa). Mörkö puolestaan on hahmo, joka ansaitsisi parempaa ja Nuuskamuikkunen ehdottomasti hatunnoston arvoinen kun jaksaa Muumipeikon sekoilua. Haisuli ei ole myöskään mikään kovin kauhea pahis, vaan enemmän Lucky Luken Daltoneihin verrattava höpsö.

Olisipa Tove tehnyt karvattoman heppi haisulin 

Vierailija kirjoitti:

Paskansi kerran housuihina.

Melkeen meni leipä väärään kurkkuun. 

Haisuli ei syntynyt lihasta tai luusta, vaan hän siittyi niistä salaisista ajatuksista, joita Muumipappa ei koskaan uskaltanut kirjoittaa muistelmiinsa, ja siitä muinaisesta mudasta, joka oli odottanut laakson pohjalla satoja vuosia ennen kuin ensimmäinenkään muumi oppi puhumaan. Haisuli kantoi turkissaan mätänevien syysomenoiden, kellarin pimeyden ja varastetun tavaran katkeraa mutta elävää tuoksua. Hän oli laakson ainoa asukas, joka ei suostunut noudattamaan säädyllisyyden hienoja sääntöjä; hän varasti Mamman hillopurkit ja söi ne yksin pimeässä, ei nälkäänsä, vaan todistaakseen, että omistaminen on pelkkää harhaa.

Tove tiesi, että ilman Haisulia Muumilaakso olisi tuomittu unohtamaan oman sielunsa. Ilman tuota pientä, piikkistä varjoa, joka juoksi aina askeleen edellä poliisimestaria, Muumipeikko ei olisi koskaan ymmärtänyt, miksi aurinko tuntuu niin lämpimältä vaarallisen seikkailun jälkeen. Haisuli oli se välttämätön pahuus, joka piti hyvyyden hereillä, herkkä ja yksinäinen hirviö, joka oli tuomittu olemaan muiden seurassa vain silloin, kun häntä syytettiin jostakin. Hän oli Muumilaakson muisti, se pieni musta piste valkoisella paperilla, jota ilman mikään tarina ei voisi alkaa eikä koskaan päättyä.

Vierailija kirjoitti:

Haisuli ei syntynyt lihasta tai luusta, vaan hän siittyi niistä salaisista ajatuksista, joita Muumipappa ei koskaan uskaltanut kirjoittaa muistelmiinsa, ja siitä muinaisesta mudasta, joka oli odottanut laakson pohjalla satoja vuosia ennen kuin ensimmäinenkään muumi oppi puhumaan. Haisuli kantoi turkissaan mätänevien syysomenoiden, kellarin pimeyden ja varastetun tavaran katkeraa mutta elävää tuoksua. Hän oli laakson ainoa asukas, joka ei suostunut noudattamaan säädyllisyyden hienoja sääntöjä; hän varasti Mamman hillopurkit ja söi ne yksin pimeässä, ei nälkäänsä, vaan todistaakseen, että omistaminen on pelkkää harhaa.

Tove tiesi, että ilman Haisulia Muumilaakso olisi tuomittu unohtamaan oman sielunsa. Ilman tuota pientä, piikkistä varjoa, joka juoksi aina askeleen edellä poliisimestaria, Muumipeikko ei olisi koskaan ymmärtänyt, miksi aurinko tuntuu niin lämpimältä vaarallisen seikkailun jälkeen. Haisuli oli se välttämätön pahuus, joka piti hyvyyden hereillä, herkkä ja yksinäinen hirviö, joka oli tuomittu olemaan muiden seurassa vain silloin, kun häntä syytettiin jostakin. Hän oli Muumilaakson muisti, se pieni musta piste valkoisella paperilla, jota ilman mikään tarina ei voisi alkaa eikä koskaan päättyä.

Mitä vittua? 

Muumit ovat täynnä toinen toistaan pimeämpiä tyyppejä, kaikki tekevät kaikkensa vältelläkseen töitä, sinänsä kuvaa varmaankin hyvin toimeentulevaa ruotsinkielistä ankkalammikkoporukkaa, jolla ei ole huolta huomisesta. Talveksi mennään nukkumaan ja Nuuskamuikku luikkii etelään lorvimaan ja polttelemaan höpöheinäpiippuaan. Myy tekee kaikkensa ollakseen mahdollisimman ärsyttävä, niin kuin Niiskuneitikin. Muumipappa lueskelee kirjoja ja haaveksii joutavia. Hattivatit on pelkkä riesa kaikille.

Oletteko ikinä miettineet, millä ihmeen rahalla se Muumiperhe oikein elää, kun Pappa vain ryyppää viskiä verannalla ja Mamma kantaa pöytään kalliita hopeakannuja ilman mitään tuloja? Mun mielestä koko touhu on pelkkää vakuutuspetosta, jossa Haisuli on palkattu tekemään likainen työ. Homma toimii niin, että Haisuli käy ”varastamassa” Mamman hopeat tai kellarista hillot, Pappa kuittaa vakuutusyhtiöltä täydet korvaukset, ja seuraavana päivänä Muumipeikko ”löytää” tavarat takaisin puskasta. Haisuli saa pitää osan hilloista palkakseen ja Poliisimestari kirjoittaa vakuutusyhtiölle viralliset paperit varkaudesta vastineeksi Mamman ilmaisista kahveista ja piirakoista, minkä takia se ei ikinä laita Haisulia kunnolla vankilaan. Ilman tätä jatkuvaa kusetusta koko Muumitalo olis mennyt ulosottoon jo ekana syksynä, eli Haisuli on todellisuudessa koko laakson tärkein rahoittaja.