Lue keskustelun säännöt.
Miksi Tove Jansson keksi haisulin?
Kommentit (46)
Pitäähän joka laaksossa yksi persu olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi Haisulin pitäisi symboloida yhtään mitään? Jospa hän on vain hahmo muiden joukossa?
Kaikella taiteella on joku syvempi merkitys.
Ei muuten lähellekään aina ole. Joskus hahmo tms. on vain hahmo tms. ilman sen syvempää merkitystä. Niin kuin Freudkin sanoi: joskus sikari on vain sikari.
Koska Tove oli luova ihminen ja hän sattui keksimään moisen hahmon. Ei siihen tarvitse sisältyä sen kummempaa symboliikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Mörkö (ruots Mårran) symboloi kylläkin homovihaa. Fakta.
Pieni viha on aina paikallaan. Vihvassu ei sille mitään mahda, vaikkaa päällään seisoisi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi Haisulin pitäisi symboloida yhtään mitään? Jospa hän on vain hahmo muiden joukossa?
Kaikella taiteella on joku syvempi merkitys.
Ei muuten lähellekään aina ole. Joskus hahmo tms. on vain hahmo tms. ilman sen syvempää merkitystä. Niin kuin Freudkin sanoi: joskus sikari on vain sikari.
Joskus sikari on vain peenis...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mörkö (ruots Mårran) symboloi kylläkin homovihaa. Fakta.
Pieni viha on aina paikallaan. Vihvassu ei sille mitään mahda, vaikkaa päällään seisoisi...
Viha ei ole koskaan paikallaan, eikä pikkumaisen, oikeudettoman ja lapsellisen vihan kohde vihaamalla katoa. Sille ei oikeistomoukka mitään mahda vaikka päällään seisoisi.
Vierailija kirjoitti:
Haisuli symboloi ihmisluonnon raadollisempia puolia, kuten ahneutta, itsekkyyttä, uteliaisuutta ja pikkumaisuutta. Hän toimii muistutuksena siitä, että kaikissa meissä on puolia, jotka ajattelevat vain omaa etua.
Haisulista tuli tuollainen. Aluksi hän oli kaikkea muuta: kiltti, ystävällinen, jne.
Mutta muumit ja ystävät kiusasivat hänet sellaiseksi, mitä nykyään edustaa.
Muumit oli alkuperäisesti tarkoitettu aikuisille, jotka osaisivat ajatella vähän laajamittaisemmin ihmissuhteita, sosiaalisia ongelma tilanteita jne.
Tämä on myös syy sille miksi muumit elää vuodesta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi Haisulin pitäisi symboloida yhtään mitään? Jospa hän on vain hahmo muiden joukossa?
Kaikella taiteella on joku syvempi merkitys.
Ei muuten lähellekään aina ole. Joskus hahmo tms. on vain hahmo tms. ilman sen syvempää merkitystä. Niin kuin Freudkin sanoi: joskus sikari on vain sikari.
Joskus sikari on vain peenis...
Tai sitten ihan vain sikari. Kaikki ei aina edusta/symboloi jotain, vaan asia x voi olla ihan konkreettisesti se asia x.
Vierailija kirjoitti:
Haisulillahan on todella pieni rooli Muumi-kirjoissa. Näistä kirjoista Haisuli esiintyy ainoastaan Toven viimeiseksi jääneessä kirjassa, Outo vieras Muumitalossa -nimisessä kuvakirjassa, nimellä Merirosvo-Haisuli, joka oli Muumipapan vanha tuttu. Tämän lisäksi Haisuli esiintyy Muumi-sarjakuvissa, ja varmaankin japanilaiset Muumi-piirretyt tekivät Haisulista hyvin tunnetun.
Koska Haisulin rooli on niin pieni Toven Muumi-kirjoissa, en usko että Haisulin taustalla oli mitään erityistä symboliikkaa. Uskon, että Tove halusi luoda kuvakirjaansa hauskan uuden hahmon, ja tämä hahmo jäi sittemmin elämään omaa elämäänsä sarjakuvissa ja piirretyissä.
Haisuli esiintyi The Evening News -lehden sarjakuvastrippeissä ja televisio animaatioissa enemmän. Hahmo luotiin alunperin noita kyseenomaisessa lehdessä olleita lyhyitä sarjakuvastrippejä varten jotka håneltä tilattiin. The Evening News -lehdessä ilmestyneet stripit pilkkasivat usein nyky-yhteiskuntaa. Jansson käytti Haisulia ihmisten paheiden, kuten ahneuden, laiskuuden ja turhamaisuuden, ironisointiin.
Siinä missä esimerkiksi Nipsukin on ahne mutta pelkuri, Haisuli on pesunkestävä ammattirikollinen. Hän antoi sarjakuvissa työtä Muumilaakson poliisimestarille ja toi tarinoihin leikkisällä tavalla aikuisten teemoja, kuten salakuljetusta, salaseuroja ja pimeitä markkinoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haisuli symboloi ihmisluonnon raadollisempia puolia, kuten ahneutta, itsekkyyttä, uteliaisuutta ja pikkumaisuutta. Hän toimii muistutuksena siitä, että kaikissa meissä on puolia, jotka ajattelevat vain omaa etua.
Haisulista tuli tuollainen. Aluksi hän oli kaikkea muuta: kiltti, ystävällinen, jne.
Mutta muumit ja ystävät kiusasivat hänet sellaiseksi, mitä nykyään edustaa.
Muumit oli alkuperäisesti tarkoitettu aikuisille, jotka osaisivat ajatella vähän laajamittaisemmin ihmissuhteita, sosiaalisia ongelma tilanteita jne.
Tämä on myös syy sille miksi muumit elää vuodesta toiseen.
Ehkä laajemmin syy Muumien suosiolle on kyseisen maailman monitulkintaisuus eli sitä voi käyttää kuvaamaan vaikka mitä ja hahmoja uudelleentulkita vaikka miten ilman että sen maailman perusolemus katoaa. Vähän sama kuin Batmanin kanssa: hahmo on sama, mutta silti sovellettavissa vaikka miten.
Vierailija kirjoitti:
Haisulillahan on todella pieni rooli Muumi-kirjoissa. Näistä kirjoista Haisuli esiintyy ainoastaan Toven viimeiseksi jääneessä kirjassa, Outo vieras Muumitalossa -nimisessä kuvakirjassa, nimellä Merirosvo-Haisuli, joka oli Muumipapan vanha tuttu. Tämän lisäksi Haisuli esiintyy Muumi-sarjakuvissa, ja varmaankin japanilaiset Muumi-piirretyt tekivät Haisulista hyvin tunnetun.
Koska Haisulin rooli on niin pieni Toven Muumi-kirjoissa, en usko että Haisulin taustalla oli mitään erityistä symboliikkaa. Uskon, että Tove halusi luoda kuvakirjaansa hauskan uuden hahmon, ja tämä hahmo jäi sittemmin elämään omaa elämäänsä sarjakuvissa ja piirretyissä.
Toven itse tekemissä sarjakuvissa Haisulilla on joissain tarinoissa iso rooli, kuten siinä missä Muumit vapauttavat eläintarhan eläimet. Minusta aloittajan kysymys on ihan kiinnostava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haisuli symboloi ihmisluonnon raadollisempia puolia, kuten ahneutta, itsekkyyttä, uteliaisuutta ja pikkumaisuutta. Hän toimii muistutuksena siitä, että kaikissa meissä on puolia, jotka ajattelevat vain omaa etua.
Haisulista tuli tuollainen. Aluksi hän oli kaikkea muuta: kiltti, ystävällinen, jne.
Mutta muumit ja ystävät kiusasivat hänet sellaiseksi, mitä nykyään edustaa.
Muumit oli alkuperäisesti tarkoitettu aikuisille, jotka osaisivat ajatella vähän laajamittaisemmin ihmissuhteita, sosiaalisia ongelma tilanteita jne.
Tämä on myös syy sille miksi muumit elää vuodesta toiseen.
Ehkä laajemmin syy Muumien suosiolle on kyseisen maailman monitulkintaisuus eli sitä voi käyttää kuvaamaan vaikka mitä ja hahmoja uudelleentulkita vaikka miten ilman että sen maailman perusolemus katoaa. Vähän sama kuin Batmanin kanssa: hahmo on sama, mutta silti sovellettavissa vaikka miten.
Kiitos kun ymmärsit menneen ajanmuodon tekstistäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haisulillahan on todella pieni rooli Muumi-kirjoissa. Näistä kirjoista Haisuli esiintyy ainoastaan Toven viimeiseksi jääneessä kirjassa, Outo vieras Muumitalossa -nimisessä kuvakirjassa, nimellä Merirosvo-Haisuli, joka oli Muumipapan vanha tuttu. Tämän lisäksi Haisuli esiintyy Muumi-sarjakuvissa, ja varmaankin japanilaiset Muumi-piirretyt tekivät Haisulista hyvin tunnetun.
Koska Haisulin rooli on niin pieni Toven Muumi-kirjoissa, en usko että Haisulin taustalla oli mitään erityistä symboliikkaa. Uskon, että Tove halusi luoda kuvakirjaansa hauskan uuden hahmon, ja tämä hahmo jäi sittemmin elämään omaa elämäänsä sarjakuvissa ja piirretyissä.
Haisuli esiintyi The Evening News -lehden sarjakuvastrippeissä ja televisio animaatioissa enemmän. Hahmo luotiin alunperin noita kyseenomaisessa lehdessä olleita lyhyitä sarjakuvastrippejä varten jotka håneltä tilattiin. The Evening News -lehdessä ilmestyneet stripit pilkkasivat usein nyky-yhteiskuntaa. Jansson käytti Haisulia ihmisten paheiden, kuten ahneuden, laiskuuden ja turhamaisuuden, ironisointiin.
Siinä missä esimerkiksi Nipsukin on ahne mutta pelkuri, Haisuli on pesunkestävä ammattirikollinen. Hän antoi sarjakuvissa työtä Muumilaakson poliisimestarille ja toi tarinoihin leikkisällä tavalla aikuisten teemoja, kuten salakuljetusta, salaseuroja ja pimeitä markkinoita.
Nipsukin on ahne, mutta pohjimmiltaan hyvis. Hän on kuin heikkouksilleen periksi antava pikkupoika, joka ei kuitenkaan uskalla eikä halua mennä yhtä pitkälle kuin Haisuli. Haisuli on kuin Nipsu, jos tällä ei olisi mitään selkärankaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun Tove Jansson alkoi vuonna 1954 piirtää Muumipeikko-sarjakuvaa brittiläiselle The Evening News -lehdelle, tarinat tarvitsivat uutta draamaa. Jansson huomasi nopeasti, että pelkkä Muumien leppoisuus, boheemi elämä ja kiltteys eivät yksin riittäneet pitämään yllä päivittäisen sanomalehtisarjakuvan jännitettä.Haisuli luotiin täyttämään tämä tyhjiö useasta syystä:Miksi Haisuli tarvittiin?Vastavoima kiltteydelle: Muumilaakso oli liian harmoninen paikka. Tarvittiin pysyvä "antisankari" ja anarkisti, joka sekoittaa pakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksei tehnyt muumille peräreikää?
Ja niin tapahtui että sinä päivänä kun maailma oli valmis ja kaikki olennot oli piirretty valkoisiksi ja sileiksi ja viattomiksi kukaan ei tullut ajatelleeksi sitä pientä ja hämärää pistettä josta kaikki ihmisen kurjuus ja samalla hänen ehdoton sidoksensa maahan alkaa, sillä nainen joka heidät loi ja jota me kutsumme Toveksi katsoi luomustaan ja päätti suuressa viisaudessaan tai kenties hetkellisessä armolllisuudessaan säästää nämä satumaailman vaeltajat siltä kaikkein raskaimmalta velvollisuudelta jonka luonto meille asettaa, nimittäin sen todistamiselta että jokainen makea lettu ja jokainen vadelmahillon pisara on lopulta muututtava joksikin josta me mieluiten vaikenimme, niin he siis elivät Muumilaaksossa vailla sitä salaista aukkoa jota ilman ihminen ei ole mitään muuta kuin täyttyvä ja tyhjentyvä säkki, ja jos me pysähdymme miettimään tätä suurta anatomista puutetta huomaamme pian että kyseessä ei ollut suinkaan unohdus vaan tietoinen kapina sitä biologista lakia vastaan joka sanoo että kaikki mikä menee sisään on myös tuleva ulos, Muumipeikko ja Muumipappa ja se hiljainen nainen esiliinassaan söivät ja joivat ja juhlivat ja silti heidän ruumiinsa pysyivät umpinaisina kuin valkoiset marmoripatsaat ikään kuin he olisivat löytäneet ikuisen liiton jossa aine katoaa olemattomiin ilman jätettä ilman häpeää ilman sitä pientä huonetta puutarhan perällä jonne me ihmiset vetäydymme yksin mukanamme vain syyllisyytemme ja se paperirulla joka muistuttaa meitä katoavaisuudestamme, se oli kaunis valhe se laakso sillä ilman tuota puuttuvaa reikää heillä ei ollut myöskään kuolemaa eikä pelkoa ja ehkä juuri siksi me katsomme heitä niin suurella ikävällä me jotka olemme avoimia ja haavoittuvia ja joiden on joka päivä kohdattava oma raadollisuutemme alusta loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Miksi Haisulin pitäisi symboloida yhtään mitään? Jospa hän on vain hahmo muiden joukossa?
Itse asiassa muumihahmot symboloivat erilaisia luoteenpiirteitä ja tunteita, ja jopa ihmissuhteita. Hahmot eivät ole siis vain "hahmoja muiden joukossa". Pikku Myy edustaa pelottomuutta ja itsekkyyttä, kun taas Muumipeikko on herkkä ja hyväntahtoinen. Möröstä on varmaan monelle -90-luvun lapselle tullut pelottava kuva, mutta Mörkö edustaa yksinäisyyttä, ja on siinä mielessä aika surumielinen hahmo. Haisulista en toki tiedä, onko sillä mitään sen ihmeellisempää merkitystä, mutta en ihmettelisi, jos olisi. Muumikirjat ovat yllättävän moniulotteisia ja niistä löytyy paljon tulkittavaa, kuin myös hienoja elämänviisauksia.
Vierailija kirjoitti:
Kun Tove Jansson alkoi vuonna 1954 piirtää Muumipeikko-sarjakuvaa brittiläiselle The Evening News -lehdelle, tarinat tarvitsivat uutta draamaa. Jansson huomasi nopeasti, että pelkkä Muumien leppoisuus, boheemi elämä ja kiltteys eivät yksin riittäneet pitämään yllä päivittäisen sanomalehtisarjakuvan jännitettä.Haisuli luotiin täyttämään tämä tyhjiö useasta syystä:Miksi Haisuli tarvittiin?Vastavoima kiltteydelle: Muumilaakso oli liian harmoninen paikka. Tarvittiin pysyvä "antisankari" ja anarkisti, joka sekoittaa pakkaa.
Siinä oltiin oikeastaan tarinankerronnan perusjuurilla: tarvitaan jokin vastus, joka päähahmojen on voitettava. Ei kukaan jaksa seurata tarinaa, jossa kaikki on vain hyvin, joten pitää olla vastoinkäymisiä ja/tai antagonisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi Haisulin pitäisi symboloida yhtään mitään? Jospa hän on vain hahmo muiden joukossa?
Itse asiassa muumihahmot symboloivat erilaisia luoteenpiirteitä ja tunteita, ja jopa ihmissuhteita. Hahmot eivät ole siis vain "hahmoja muiden joukossa". Pikku Myy edustaa pelottomuutta ja itsekkyyttä, kun taas Muumipeikko on herkkä ja hyväntahtoinen. Möröstä on varmaan monelle -90-luvun lapselle tullut pelottava kuva, mutta Mörkö edustaa yksinäisyyttä, ja on siinä mielessä aika surumielinen hahmo. Haisulista en toki tiedä, onko sillä mitään sen ihmeellisempää merkitystä, mutta en ihmettelisi, jos olisi. Muumikirjat ovat yllättävän moniulotteisia ja niistä löytyy paljon tulkittavaa, kuin myös hienoja elämänviisauksia.
Muumipeikko on kyllä siinä ysärin animeversiossa välillä aika rasittava hahmo: hyväntahtoinen pohjimmiltaan, mutta usein myös mustavalkoisesti ajatteleva, jästipäinen, läheisriippuvainen (Nuuskis) ja välillä korostetun pihalla (kuten välillä Niiskuneidin kanssa). Mörkö puolestaan on hahmo, joka ansaitsisi parempaa ja Nuuskamuikkunen ehdottomasti hatunnoston arvoinen kun jaksaa Muumipeikon sekoilua. Haisuli ei ole myöskään mikään kovin kauhea pahis, vaan enemmän Lucky Luken Daltoneihin verrattava höpsö.
https://www.moomin.com/fi/blogi/haisuli/#44ac0484