Olen viimein tajunnut, miksi olen niin suosittua seuraa, ja miksi myös uuvun pahasti ihmisten kanssa

Olisi voinut olla itse kirjoittamani! En myöskään kerro itsestäni mitään muille, pidän yksityiselämäni omana tietonani, eikä kukaan kyselekään mitään, kun kertovat itsestään ummet ja lammet. Oman tytön kuukautisista lähtien 😵

Ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta kehtaapa sanoa... monesti nykyisin teen lähtöä heti kun joku tulee jaarittelemaan. Uuvuttavaa!

Ootko sosiaalinen introvertti? - Viihdyt seurassa tiettyyn pisteeseen asti, mutta tarvitset paljon omaa aikaa "latautumiseen". Itse olen tällainen. 

Vierailija kirjoitti:

Minä arvostan aitoja ihmisiä. Eikä aitous tarkoita epäystävällistä tai hankalaa ihmistä.

Niin: aitous ei tarkoita itsekkyyttä tai törppöyttä. Myös aidosti itsensä tunteva tai itseään ilmaiseva voi osata ottaa muita huomioon ja osata olla kohtelias ilman että on kynnysmatto.

Olen samanlainen. En kylläkään teeskentele tai mielistele kuin aivan pakon edessä. Töissä esimerkiksi saattaa olla joitakin vanhan liiton setämiehiä, jotka eivät oikein ymmärrä sitä, miten koulumaailmassa asioita nykyään hoidetaan. Saatan sitten ihan laittaa kivaa joulusuklaata lokeroon tai kehaista jostain kivasta opetustekniikasta oikein hyväntuulisena. Silloin tiedostan, että pelaan peliä, mutta pelaan sitä siitä syystä, että kaikki sujuvuus ja ymmärrys koituvat oppilaiden hyväksi.  Jäykkyys ja vanhassa jumittaminen eivät palvele työyhteisössä ketään, joten niitä sitten tietoisesti pehmittelen. Toki osaan sitten olla tiukka ja kommunikoida täysi avoimesti moneen suuntaan, niin että jää myös Wilma-jälki, jos meno äityy liian hankalaksi tai laiminlyöväksi. 

Privaatisti en katsele kyllä hetkeäkään idiotismia tai sellaista liimautuvaa hyväksikäyttöä. Olen oppinut pitämään rajani hyvin, eli en vain lähde sellaisten kanssa mihinkään rientoihin.  Sellainen ystävällisyys ja kuuntelevuus helpottaa kuitenkin elämää todella paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis esitätkö sinä että se toinen ihminen ja hänen asiansa kiinnostaa sinua vaikka todellisuudessa et ole kiinnostunut? Mielestäni sellainen on väärin. Silloin olet feikki.

Ehkä on ihan oikeutettuakin, että sinulle tulee siitä raskas olo? 

Kyllä esitän. Ja totta, on feikkiä, ja uuvuttaa minua. 

 

En vaan "kehtaa" olla rehellisesti epäkiinnostunut ja näyttää sitä, koska sitten vaikuttaisin nimenomaan epäkiinnostuneelta ja tylyltä ja epäkohteliaalta. Se taas pelottaa, joka taas johtuu konfliktipelosta ja miellyttäjäluonteesta. Pitkä on tie opetella näistä eroon, mahtaako ikinä onnistuakaan. 

 

Ap

Tiedostat ongelman joten pääset siitä kyllä kun teet työtä sen eteen.

Eikä se tarkoita että tarvitsee olla rehellisen epäkiinnostunut. Ei vaan ala esittää kiinnostunutta erikseen. eli voi vaihtaa puheenaihetta tai kysyä toiselta kiinnostavammasta aiheesta. Esimerkiksi jos toisen lapset ei kiinnosta voi kysyä hänen lemmikeistään :)  jos ei yhtään kiinnosta toisen jutut voi kuitata ne lyhyesti, mutta jättää lisäkyselyt kokonaan.

Itse en edes tykkää jos minulta udellaan asioita. Se tuntuu tunkeilevalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis esitätkö sinä että se toinen ihminen ja hänen asiansa kiinnostaa sinua vaikka todellisuudessa et ole kiinnostunut? Mielestäni sellainen on väärin. Silloin olet feikki.

Ehkä on ihan oikeutettuakin, että sinulle tulee siitä raskas olo? 

Kyllä esitän. Ja totta, on feikkiä, ja uuvuttaa minua. 

 

En vaan "kehtaa" olla rehellisesti epäkiinnostunut ja näyttää sitä, koska sitten vaikuttaisin nimenomaan epäkiinnostuneelta ja tylyltä ja epäkohteliaalta. Se taas pelottaa, joka taas johtuu konfliktipelosta ja miellyttäjäluonteesta. Pitkä on tie opetella näistä eroon, mahtaako ikinä onnistuakaan. 

 

Ap

Tarvitset ap assertiivisuuden, jämäkkyyden opettelua. Eli miten pidät omista rajoistasi kiinni käyttäytymättä huonosti, mutta myöskään pelkäämättä älyttömästi, että joskus saatat käyttäytyä ei-niin-norminmukaisesti.

Sitä paitsi kenestäkään ihmisestä ei kaikki ihmiset pidä, joten mitä se haittaa, jos joku jossain joskus ei pidä sinusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin voinut kirjoittaa tämän itse. Siunaus ja kirous samaan aikaan on tämä kyky. 

Tältä tosiaan tuntuu. Ootko löytänyt jotain keinoja jaksaaksesi paremmin? Vinkit olisivat tervetulleita. Itse olen nyt päättänyt, että yritän hetken huilata mahdollisimman paljon sosiaalisista kontakteista. Tämä tosin ei juuri tällä hetkellä täysin onnistu, koska kalenterissa muutamia pakollisia juhlia ja sovittuja menoja seuraaviksi viikoiksi. Mutta muille muistettava ja uskallettava sanoa ei. 

 

Jatkossa raivattava enemmän kalenteriin tilaa itselle ja omalle ajalle. 

 

-ap

Lopeta se teeskentely.

Miksi kyselet lisäkysymyksiä, jos ei kiinnosta? Lopeta vaikka nyt se ihan ensimmäiseksi niissä loppukesän juhlissa.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa selvittää jo nuorena itselleen kuka on ja mitä tahtoo sekä selvittää, keiden seurassa voi olla aito oma itsensä. Muuten tulee joko sosiaalinen uupumus tai burnout.

Totta.

En todellakaan voisi olla kaikille tasavertainen keskustelukumppani. Voin kyllä kuunnella, ja kyllä minua kiinnostaa oppia uutta muilta, mutta en aina osaa kaikkeen kommentoida tai osoittaa selkeää kiinnostusta, ellei minulla itselläni ole tietoa kyseisestä aiheesta tai keskustelukumppani muuten vain tekee aiheen ymmärtämisen helpoksi.

Oletko ylipäätään kenestäkään tai kenenkään jutuista aidosti kiinnostunut vai onko se miltä itse vaikutat keskeisintä? Tunnetko aitoa empatiaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis esitätkö sinä että se toinen ihminen ja hänen asiansa kiinnostaa sinua vaikka todellisuudessa et ole kiinnostunut? Mielestäni sellainen on väärin. Silloin olet feikki.

Ehkä on ihan oikeutettuakin, että sinulle tulee siitä raskas olo? 

Kyllä esitän. Ja totta, on feikkiä, ja uuvuttaa minua. 

 

En vaan "kehtaa" olla rehellisesti epäkiinnostunut ja näyttää sitä, koska sitten vaikuttaisin nimenomaan epäkiinnostuneelta ja tylyltä ja epäkohteliaalta. Se taas pelottaa, joka taas johtuu konfliktipelosta ja miellyttäjäluonteesta. Pitkä on tie opetella näistä eroon, mahtaako ikinä onnistuakaan. 

 

Ap

Tarvitset ap assertiivisuuden, jämäkkyyden opettelua. Eli miten pidät omista rajoistasi kiinni käyttäytymättä huonosti, mutta myöskään pelkäämättä älyttömästi, että joskus saatat käyttäytyä ei-niin-norminmukaisesti.

Sitä paitsi kenestäkään ihmisestä ei kaikki ihmiset pidä, joten mitä se haittaa, jos joku jossain joskus ei pidä sinusta?

En tiedä. Mutta kyllä se tuntuu pahalta, jos joku ei pidä. Ehkä sekin vaikuttaa, että minulla ei ole juurikaan ollut eikä ole ihmissuhteita, joista nauttisin. Ei ole mitään tukiverkkoa, joka todistaisi väitteet vääriksi. Näyttäisi, että vaikka on ihmisiä, jotka eivät pidä minusta, on siltikin paljon ihmisiä, jotka pitävät minusta. En usko, että omaa itsetuntoaan voi täysin kehittää itsensä varaan, ainakaan minä en pysty. Itse asiassa, olen huomannut pääseväni eteenpäin, saanut rohkeutta ja itsevarmuutta, koska sain eräältä henkilöltä kehun. Ei luokkaa "olet mukava", mutta oikeasti sellaisen harkitun kehun, joka näkee minut ihmisenä. Ja se oli vieläpä liittynyt asioihin, joista olin ennen potenut epävarmuutta. Tämän kehun muistaminen auttoi yksi päivä itselleni haastavassa tilanteessa.

- Ei ap