Lue keskustelun säännöt.
Vuorotyö ja parisuhde, onko tullut ongelmia?
24.07.2026 |
Meillä on sellainen tilanne, että toinen tekee vuorotyötä ja minä olen normaalilla työajalla. Mies on usein (lähes aina) viikonloput töissä, kun minä olen vapaalla. Ja kun minä menen maanantaina töihin, alkaa hänellä vapaat. Puhumattakaan esim ilta- tai yövuoroista. Silloin toinen joko nukkuu päivän ja on yön pois, tai sitten hän on koko illan pois.
Olen huomannut että tämä on alkanut vähitellen rasittaa. Tietysti vuorotyö tuo lisää tuloa, mutta ei se kyllä yhteistä aikaa korvaa. Mies on samaa mieltä, mutta normaaliin työaikaan siirtyminen on hänen alallaan melkein mahdotonta. Nytkin menee viikonloppu niin että olen yksin kotona kun toinen on töissä. Ja kun minä menen töihin niin sitten hänellä alkaa vapaat. Turhauttavaa.
Kokemuksia muilla samasta tilanteesta?
Kommentit (6)
Jotkut nauttii suunnattomasti siitä, että on eri työvuoroissa. Introvertit tykkääkin olla itsekseen. Mut varmaan tuo eritahtisuus korostuu kesällä, kun kaikki muut perheet ja pariskunnat viettää lomaansa yhdessä ja käy kaikissa kivoissa paikoissa.
Vuorotyön yhdistäminen ns. normaalia työrytmiä (virastotyöaika tai vastaava) tekevän kanssa vaatii aika paljon järjestelyjä ja kompromisseja. Kalenteri kädessä saa olla usein miettimässä, miten saa toisen kanssa yhteistä aikaa. Tuskin se kuitenkaan täysin mahdotonta on, vaikka voisikin olla hankalampaa kuin niillä pariskunnilla, joista kumpikin tekee normipäivävuoroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menettelee jos ei ole lapsia ja molemmilla on joustava luonne. Jos on lapsia niin sitten on kyllä hankalaa. Ja on hankalaa jos haluaisi tehdä sen toisen kanssa jotakin säännöllisesti. Ei vaan onnistu.
Kokemusta on, jo yli 20 vuoden ajalta.
Mies tekee epäsäännöllistä vuorotyötä ja minä säännöllistä päivätyötä.
Ollaan tähän jo totuttu, mutta vähänhän me toisiamme nähdään, ja joo, mikään yhteinen harrastus ei onnistu. Katsoin juuri, että esim. ensi kuussa mulla ja miehellä on vain 3 päivää koko kuukauden aikana, kun ollaan yhtä aikaa vapaalla eikä ole minnekään mitään "pakollista" menoa kummallakaan.
Ongelmallista on myös nukkuminen ja miehen epäsäännöllinen unirytmi, siis myös minulle. Olen herkkäuninen eikä meillä ole isoa taloa, joten uneni häiriintyvät kun mies joko tulee myöhään nukkumaan ja mä herään siihen, tai sitten herään aamuyöllä kun hänen kellonsa soi neljältä, enkä saa sen jälkeen välttämättä enää unta, vaikka oma kello soisi vasta kuuden jälkeen.
Koitettiin joskus että muutin toiseen huoneeseen nukkumaan, mutta tuntui että se vei loputkin läheisyyden ja yhdessäolon hetket ja etäännytti entisestään, siksi palasimme nukkumaan yhdessä, vaikka unet nyt ovatkin mitä ovat...
Tosi harvoin pääsemme kuitenkaan yhtä aikaa nukkumaan, itse menen kymmeneltä säännöllisesti nukkumaan, mies menee lähinnä joko kahdeksalta, jos lähtee aamuvuoroon, tai sitten vasta aamuyöllä, jos yövuorot alkavat.
Mutta, näillä mennään. Jos jotain positiivista, niin puolisoa on pääsääntöisesti kiva nähdä, silloin kuin nähdään. Mieskin välillä toteaa ihan ääneen että ehti jo oikein ikävöidä, jos ei olla moneen päivään nähty.
Ja onneksi mä olen introvertti, osaan myös nauttia yksin kotona olemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta on, jo yli 20 vuoden ajalta.
Mies tekee epäsäännöllistä vuorotyötä ja minä säännöllistä päivätyötä.
Ollaan tähän jo totuttu, mutta vähänhän me toisiamme nähdään, ja joo, mikään yhteinen harrastus ei onnistu. Katsoin juuri, että esim. ensi kuussa mulla ja miehellä on vain 3 päivää koko kuukauden aikana, kun ollaan yhtä aikaa vapaalla eikä ole minnekään mitään "pakollista" menoa kummallakaan.
Ongelmallista on myös nukkuminen ja miehen epäsäännöllinen unirytmi, siis myös minulle. Olen herkkäuninen eikä meillä ole isoa taloa, joten uneni häiriintyvät kun mies joko tulee myöhään nukkumaan ja mä herään siihen, tai sitten herään aamuyöllä kun hänen kellonsa soi neljältä, enkä saa sen jälkeen välttämättä enää unta, vaikka oma kello soisi vasta kuuden jälkeen.
Koitettiin joskus että muutin toiseen huoneeseen nukkumaan, mutta tuntui että se vei loputkin läheisyyden ja yhdessäolon hetket ja etäännytti entisestään, siksi palasimme nukkumaan yhdessä, vaikka unet nyt ovatkin mitä ovat...
Tosi harvoin pääsemme kuitenkaan yhtä aikaa nukkumaan, itse menen kymmeneltä säännöllisesti nukkumaan, mies menee lähinnä joko kahdeksalta, jos lähtee aamuvuoroon, tai sitten vasta aamuyöllä, jos yövuorot alkavat.
Mutta, näillä mennään. Jos jotain positiivista, niin puolisoa on pääsääntöisesti kiva nähdä, silloin kuin nähdään. Mieskin välillä toteaa ihan ääneen että ehti jo oikein ikävöidä, jos ei olla moneen päivään nähty.
Ja onneksi mä olen introvertti, osaan myös nauttia yksin kotona olemisesta.
Aika masentavalle kuulostaa. Mitähän se sitten olisi jos molemmat olisi vuorotyössä. Voisi mennä viikkoja ilman yhteisiä vapaita.
Silloin kun lapset olivat pieniä, oli melko säätäminen, kun kumpikin teki jonkunlaista epäsäännöllistä vuorotyötä. Vaihdoin kuitenkin toisenlaiseen työhön ja nykyään pystyn melko itsenäisesti työaikani määrittämään. Tämä helpotti suuresti perhe-elämää. Ei minua rasita erilaiset työajat, joka viikko käydään yhdessä salilla ainakin kerran ja paljon muutenkin yhdessä aikaa vietetään. Lomat olemme koko yhteiselomme pitäneet limittäin, jotta lasten ei ole tarvinnut yksin lomaansa viettää. Koko perheen yhteistä kesälomaa on ollut 1-2 viikkoa. Yhdessä olemme olleet lähes 30 vuotta.
Ei ole kestävä yhdistelmä pitkällä aikavälillä, jos yhtään haluaa ns. normaalia elämää. Kun toinen on koko ajan jossakin ilta/yö/viikonlopputyössä, niin siinä alkaa toiseltakin pää hajota. Lomat on myös hankala sovittaa kun vuorotyössä niitäkään ei välttämättä saa normaaliin tapaan heinäkuulla, vaan voi olla vaihtelua. On tullut sekin koettua että ei saatu lomia samaan aikaan. Siinä alkaa sitten kiukku tulla molemmille kun toista ei koskaan näy.