Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhde kriisi
24.07.2026 |
Olemme kait keskiluokkainen 4 kymppinen aviopari , kolme lasta joista nuorin 13. Kaikki näennäisesti ok. Yhtenä kesä aamuna menimme takapihalle aamiaiselle ja siinä pusujen ja halien jälkeen aloin varovasti juttelemaan. -Rakas kuule kun musta tuntuu että olemme emotionaalisesti etääntymässä toisistamme. Emme juurikaan juttele muista kuin lapsista ja ostoslistoista. Johon vaimo vastasi hieman naureskelle. - Jaa meillähän on kaikki hyvin, miksi korjata jotain mikä ei ole rikki. No siihen vastasin. - Eikö kuitenkin olisi kiva jos voitais jupista joskus syvällisiä, itse kaipaan sitä. Siitä kimpaantui ja alkoi syyttely.- Itse olet kohdellut minua niin huonosti että en pysty puhumaan tunteista sinulle. WHAT Äsken sanoit että kaikki on hyvin. Sanottakoon että seksiä on kyllä ollut melko usein mutta itselleni myös niistä jäänyt vähän tyhjä jälkimaku. Nyt ollaan tilanteessa jossa vaimo haluaa tuumaustaukoa suhteeseen. Sanoi että pari kuukautta ei riitä. Meinaa että osallistun kustannuksiin ja odotan +2 kuukautta että haluaako jatkaa vai ei. En luvannut odotella. Nyt melkoinen pattitilanne. Asiallisia mielipiteitä kiitos.
Kommentit (180)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärrä, miten tuo tilanne ja puhumisen yritys eskaloitui molempien puolelta nopesti ja akuutisti eron partaalle ja nopeaan toimintaan - muutto ja ero - sen enempiä harkitsematta. (Vai jäikö tuosta jokin olennainen kohta kertomatta?)
Sanoisin, että jäitä hattuun nyt molemmille. Itse en tuolla lyhyellä kuvauksella nyt kyllä hahmota, mistä eniten olisi kyse. Ei yhteisestä perheestä ja liitosta mielestäni noin vain yhtäkkiä pitäisi myrskytä suinpäin minnekään. Jos ei ole mitään isoa tapahtunut.
Koitahan ap jonkinlaista asian liennytystä ja tilanteen vakauttamista. Mikä kiire sinullakaan on tehdä isoja lopullisia päätöksiä hätäisesti? Pari kuukautta sinne tai tänne näin isoissa elämänmuutoksissa ei ole yhtään mitään.
Menkää pariterapiaan purkanmaan tilannetta. Ja ylpeydet molemmilta nyt sivuun.
Sellainen vaihtoehto nyt tulee vähän kuitenkin mieleen, en tiedä osuuko ollenkaan oikeaan suuntaan, että vaimolla todella on ollut jotain enemmänkin hampaan kolossa, mutta on lasten ja perheen takia päättänyt elää asian kanssa. Tämä on ehkä aiheuttanut etääntymistä, mutta vaimo on jo tavallaan käsistellyt asian keskenään ja on tehnyt itsenä kanssa jonkin kompromissin ja tällä tavoin hyväksynyt asian ja jättänyt sivuun/haudannut. Nyt kun sitten ap otti puheeksi, että jotain on vialla, niin se syvempi ongelma ryöpsähti kuitenkin esiin ja ulos.
Nämä asioiden hautojat ovat vaarallisia niin puolisolle kuin lapsille.
Ehkä ap:kin voisi miettiä, mistä asioista vaimo on koittanut aiemmin puhua, ehkä usemminkin, joihin ei ole joustoa, ymmärrystä tai muutosta mahdollisesti sitten löytynyt? Jos siis olisi kyseessä tällainen tilanne.
En nyt ihan ymmärrä, mitä tarkoitat vaarallisella. Jos jokin asia ei ratkea tai siihen ei tule muutosta, niin sitten sen kanssa pitää oppia elämään tai lähteä eri teille. Jos yhteisessä perhe-elämässä on kuitenin paljon hyvää ja plussapuolia, niin voi ihan hyvin valita jäädä perustellustikin suhteeseen. En näe tuollaisissa valinnoissa sinällään mitään niin kovin eriskummallista. Ei mikään ihannetilanne, mutta elämä nyt on usein muutakin kuin vain ihannetilanteita.
Asia ja kriisi voi olla mahdollisesti selvitettävissä, jos molemmilta löytyy tahtoa ja joustoa, sekä lähtökohtaista halua myös koittaa ymmärtää sitä toistakin. Riippuu tietenkin siitäkin, millaisista asioista siellä pohjalla on kyse, kun se nyt ensin selviäisi.
Vissiin luulet että en olisi antanut mahdollisuutta puhua . Säännöllisen epäsäännöllisesti kysellyt rauhallisessa tilanteessa että onko kaikki hyvin. Eipä ole valittanut. Tosi vaikea korjata jotain käyttäytymismallia jos ei tiedä mikä ja miten on toiminut huonosti.
Mulla on monia eronneita ystäviä jotka ovat kertoneet syitä eroamisella ja olen yrittänyt oppia heidän kantapäihin kautta.
Eikä vaimo ole kertonut siis koskaan aiemminkaan, mikä häntä harmittaa tai missä on vikaa tai ongelmaa hänen mielestään? Ikinä? Ei pieniä eikä isoja asioita? Entä sitten jotain suhteeseenne liittymättömiä murheita ja ongelmia?
On olemassa tunteistaan ja tarpeistaan kommunikaatiokyvyttömiä ihmisiä. Vaikka niistä kysyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärrä, miten tuo tilanne ja puhumisen yritys eskaloitui molempien puolelta nopesti ja akuutisti eron partaalle ja nopeaan toimintaan - muutto ja ero - sen enempiä harkitsematta. (Vai jäikö tuosta jokin olennainen kohta kertomatta?)
Sanoisin, että jäitä hattuun nyt molemmille. Itse en tuolla lyhyellä kuvauksella nyt kyllä hahmota, mistä eniten olisi kyse. Ei yhteisestä perheestä ja liitosta mielestäni noin vain yhtäkkiä pitäisi myrskytä suinpäin minnekään. Jos ei ole mitään isoa tapahtunut.
Koitahan ap jonkinlaista asian liennytystä ja tilanteen vakauttamista. Mikä kiire sinullakaan on tehdä isoja lopullisia päätöksiä hätäisesti? Pari kuukautta sinne tai tänne näin isoissa elämänmuutoksissa ei ole yhtään mitään.
Menkää pariterapiaan purkanmaan tilannetta. Ja ylpeydet molemmilta nyt sivuun.
Sellainen vaihtoehto nyt tulee vähän kuitenkin mieleen, en tiedä osuuko ollenkaan oikeaan suuntaan, että vaimolla todella on ollut jotain enemmänkin hampaan kolossa, mutta on lasten ja perheen takia päättänyt elää asian kanssa. Tämä on ehkä aiheuttanut etääntymistä, mutta vaimo on jo tavallaan käsistellyt asian keskenään ja on tehnyt itsenä kanssa jonkin kompromissin ja tällä tavoin hyväksynyt asian ja jättänyt sivuun/haudannut. Nyt kun sitten ap otti puheeksi, että jotain on vialla, niin se syvempi ongelma ryöpsähti kuitenkin esiin ja ulos.
Nämä asioiden hautojat ovat vaarallisia niin puolisolle kuin lapsille.
Ehkä ap:kin voisi miettiä, mistä asioista vaimo on koittanut aiemmin puhua, ehkä usemminkin, joihin ei ole joustoa, ymmärrystä tai muutosta mahdollisesti sitten löytynyt? Jos siis olisi kyseessä tällainen tilanne.
En nyt ihan ymmärrä, mitä tarkoitat vaarallisella. Jos jokin asia ei ratkea tai siihen ei tule muutosta, niin sitten sen kanssa pitää oppia elämään tai lähteä eri teille. Jos yhteisessä perhe-elämässä on kuitenin paljon hyvää ja plussapuolia, niin voi ihan hyvin valita jäädä perustellustikin suhteeseen. En näe tuollaisissa valinnoissa sinällään mitään niin kovin eriskummallista. Ei mikään ihannetilanne, mutta elämä nyt on usein muutakin kuin vain ihannetilanteita.
Asia ja kriisi voi olla mahdollisesti selvitettävissä, jos molemmilta löytyy tahtoa ja joustoa, sekä lähtökohtaista halua myös koittaa ymmärtää sitä toistakin. Riippuu tietenkin siitäkin, millaisista asioista siellä pohjalla on kyse, kun se nyt ensin selviäisi.
Vissiin luulet että en olisi antanut mahdollisuutta puhua . Säännöllisen epäsäännöllisesti kysellyt rauhallisessa tilanteessa että onko kaikki hyvin. Eipä ole valittanut. Tosi vaikea korjata jotain käyttäytymismallia jos ei tiedä mikä ja miten on toiminut huonosti.
Mulla on monia eronneita ystäviä jotka ovat kertoneet syitä eroamisella ja olen yrittänyt oppia heidän kantapäihin kautta.
Eikä vaimo ole kertonut siis koskaan aiemminkaan, mikä häntä harmittaa tai missä on vikaa tai ongelmaa hänen mielestään? Ikinä? Ei pieniä eikä isoja asioita? Entä sitten jotain suhteeseenne liittymättömiä murheita ja ongelmia?
Juu on vissiin niitä sai jossain kohtaa yskästyä että ei uskalla kun pelkää että suutun. Kun tähän vastaan hiukan tuskaisena että kokeilisit josku. Niin sitten huusi kato nyt sä suutuit jo nyt. Eli kaikki tunteet jotka eivät ole puhdasta iloa on suuttumista.
Vierailija kirjoitti:
Tätä on nyt haudottu hieman toista viikkoa kotona . Vaihdettu vain tarpeelliset sanat ja sillee. Eilen kuitenkin otti minua kiinni kädestä johon vastasin lempeästi , katsoin häntä ja hymyilin. Parinkymmenen sekunnin kuluttua veti nopeasti käden pois ja muuttui taas jääksi. Kun kysyin että mitä nyt niin murahti vain että ei olisi pitänyt.
Henkistä väkivaltaa oikein kunnolla siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärrä, miten tuo tilanne ja puhumisen yritys eskaloitui molempien puolelta nopesti ja akuutisti eron partaalle ja nopeaan toimintaan - muutto ja ero - sen enempiä harkitsematta. (Vai jäikö tuosta jokin olennainen kohta kertomatta?)
Sanoisin, että jäitä hattuun nyt molemmille. Itse en tuolla lyhyellä kuvauksella nyt kyllä hahmota, mistä eniten olisi kyse. Ei yhteisestä perheestä ja liitosta mielestäni noin vain yhtäkkiä pitäisi myrskytä suinpäin minnekään. Jos ei ole mitään isoa tapahtunut.
Koitahan ap jonkinlaista asian liennytystä ja tilanteen vakauttamista. Mikä kiire sinullakaan on tehdä isoja lopullisia päätöksiä hätäisesti? Pari kuukautta sinne tai tänne näin isoissa elämänmuutoksissa ei ole yhtään mitään.
Menkää pariterapiaan purkanmaan tilannetta. Ja ylpeydet molemmilta nyt sivuun.
Sellainen vaihtoehto nyt tulee vähän kuitenkin mieleen, en tiedä osuuko ollenkaan oikeaan suuntaan, että vaimolla todella on ollut jotain enemmänkin hampaan kolossa, mutta on lasten ja perheen takia päättänyt elää asian kanssa. Tämä on ehkä aiheuttanut etääntymistä, mutta vaimo on jo tavallaan käsistellyt asian keskenään ja on tehnyt itsenä kanssa jonkin kompromissin ja tällä tavoin hyväksynyt asian ja jättänyt sivuun/haudannut. Nyt kun sitten ap otti puheeksi, että jotain on vialla, niin se syvempi ongelma ryöpsähti kuitenkin esiin ja ulos.
Nämä asioiden hautojat ovat vaarallisia niin puolisolle kuin lapsille.
Ehkä ap:kin voisi miettiä, mistä asioista vaimo on koittanut aiemmin puhua, ehkä usemminkin, joihin ei ole joustoa, ymmärrystä tai muutosta mahdollisesti sitten löytynyt? Jos siis olisi kyseessä tällainen tilanne.
En nyt ihan ymmärrä, mitä tarkoitat vaarallisella. Jos jokin asia ei ratkea tai siihen ei tule muutosta, niin sitten sen kanssa pitää oppia elämään tai lähteä eri teille. Jos yhteisessä perhe-elämässä on kuitenin paljon hyvää ja plussapuolia, niin voi ihan hyvin valita jäädä perustellustikin suhteeseen. En näe tuollaisissa valinnoissa sinällään mitään niin kovin eriskummallista. Ei mikään ihannetilanne, mutta elämä nyt on usein muutakin kuin vain ihannetilanteita.
Asia ja kriisi voi olla mahdollisesti selvitettävissä, jos molemmilta löytyy tahtoa ja joustoa, sekä lähtökohtaista halua myös koittaa ymmärtää sitä toistakin. Riippuu tietenkin siitäkin, millaisista asioista siellä pohjalla on kyse, kun se nyt ensin selviäisi.
Vissiin luulet että en olisi antanut mahdollisuutta puhua . Säännöllisen epäsäännöllisesti kysellyt rauhallisessa tilanteessa että onko kaikki hyvin. Eipä ole valittanut. Tosi vaikea korjata jotain käyttäytymismallia jos ei tiedä mikä ja miten on toiminut huonosti.
Mulla on monia eronneita ystäviä jotka ovat kertoneet syitä eroamisella ja olen yrittänyt oppia heidän kantapäihin kautta.
Eikä vaimo ole kertonut siis koskaan aiemminkaan, mikä häntä harmittaa tai missä on vikaa tai ongelmaa hänen mielestään? Ikinä? Ei pieniä eikä isoja asioita? Entä sitten jotain suhteeseenne liittymättömiä murheita ja ongelmia?
Juu on vissiin niitä sai jossain kohtaa yskästyä että ei uskalla kun pelkää että suutun. Kun tähän vastaan hiukan tuskaisena että kokeilisit josku. Niin sitten huusi kato nyt sä suutuit jo nyt. Eli kaikki tunteet jotka eivät ole puhdasta iloa on suuttumista.
Välttelevän kiintymyssuhdetyylin nainen narsistilla piirteillä
Apn pitäisi tehdä ainoa oikea ratkaisu ja todeta vaimolle että se on ero ja lapset jäävät asumaan hänen luokseen.
Tuollaista henkistä väkivaltaa ei pidä sietää. Se antaa väärän mallin parisuhteesta lapsille.
Lapset ovat onnellisia kun Ap ottaa eron ja heittää naisen ulos talosta.
Kyllä lapset sopeutuu. Lapsethan ovat jo pitkään toivoneet vanhempiensa eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Olemme emotionaalisesti etääntymässä toisistamme". Mä nään mielessäni miehen joka on pukeutunut kuin Andrew Tate pidätyshetkellään. Mitä vetoa että käytät seksiä halutessa naisellesi fraasia "kulta, rakastellaanko?". Mitä jos vaan rohkeasti meet sinne Grinderiin ja etit jonkun jo ja kanssa sovitella emotionaalisia osia yhteen.
Kuules räkänokka. Joita nyt keskittyä oikein hyvin että jaksat lukea loppuun. Seuraava teksti on vähän pidempi kuin ne tiktokit joihin olet tottunut. Muutin omilleni 18 vuotiaana. Omaisuus oli 2 vaatekertaa ja tilillä 270 markkaa ( oni ennenvanhaan Suomen virallinen valuutta, arvoltaan menee aikalailla päikseen euron kanssa). Työskentelin raksalla , kolmen vuoden jälkeen ostin ekan oman rivari osakkeen, opiskelin samalla korkeakoulututkinnon, en saanut penniäkään kelan tukia. Olen rakentanut perheelleni 2 omakotitaloa jossa toisessa asutaan nyt. Olen ollut ottamassa sektiolla syntynyttä esikoistamme ensimmäisenä vastaan, muissakin synnytyksissä katkaisemassa napanuoraa ja tukemassa puolisoani. Olemme saaneet kasvatettua 3 hienoa ihmistä jotka näyttävät pärjäävän omillaan. Harrastan jääkiekkoa, nuorempana myös motocrossia. Mites sinä? Arvaan että sulla on tribaalitatska, ajelet pääsi kaljuksi koska itse ruskettavan kanssa näytät vähän The Rockilta. Käyt salilla , et kyllä tee sielä mitään. No ehkä vähän penkkiä mutta ainakin ryystää sheikkeristä protskua ja vikittelet teinityttöjä sun pätkäbemarin kyytiin vähä ajelee. Töissä käyt vähän sillointällöin jollain tapahtuma järjestäjällä tai vastaavalla kun 7-16 ei oo ihan sun juttu. Keräät kaikki mahdolliset tuet. Pösyttelet, se on mielestäsi hallinnassa. Teet vähän lisätuloa diilamalla pilvee ja roinaa. Niillä ansioilla keräät feikkikelloja, sellaisia tosi isoja ja paksuja. Ne ranteessa ollaan sitten niin MIESTÄ. Jos suomalaiset olisivat olleet sinun kaltaisia miehiä me olisimme nyt ryssiä. Meillä on selvästi eri käsitys mitä on olla MIES. Mut ei midi bro me voidaan olla eri mieltä. Ei meistä kuitenkaan kavereiksi olisi.
Tarinan nainen vaikuttaa henkisesti sairaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan mahdollista että kyseessä olisi jonkilainen esivaihdevuosi juttu. Vähän kurjaa jos tuhoaa kaiken jonkun hormonipommin varjolla. En taida ainakaan itse sitä tohtia ottaa puheeksi. Saattaisi käydä käsiksi.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan mahdollista että kyseessä olisi jonkilainen esivaihdevuosi juttu. Vähän kurjaa jos tuhoaa kaiken jonkun hormonipommin varjolla. En taida ainakaan itse sitä tohtia ottaa puheeksi. Saattaisi käydä käsiksi.
Hyvinkin mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nähtävästi suullinen kommunikointi ei oikein pelaa. Mitä jos vaimon hellä kosketus olikin yritys kertoa, että haluaa avioeron, mutta ei saanut sanottua ja jäätyi?
Mitä jos ap pyytäisi vaimoa kirjoittamaan kirjeen, jossa kertoo tuntemuksiaan. Sitten ap voi luvata vastata kirjeellä, niin homma ei heti karkaa älämölöksi. Sen jälkeen voitte koittaa keskustella, kun olette ensin ajatelleet toisten tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nähtävästi suullinen kommunikointi ei oikein pelaa. Mitä jos vaimon hellä kosketus olikin yritys kertoa, että haluaa avioeron, mutta ei saanut sanottua ja jäätyi?
Mitä jos ap pyytäisi vaimoa kirjoittamaan kirjeen, jossa kertoo tuntemuksiaan. Sitten ap voi luvata vastata kirjeellä, niin homma ei heti karkaa älämölöksi. Sen jälkeen voitte koittaa keskustella, kun olette ensin ajatelleet toisten tunteita.
Näinhän se menee. Ero ja lennosta vaihto. Salasuhde ollut käynnissä koko ajan.
Todella sairas nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nähtävästi suullinen kommunikointi ei oikein pelaa. Mitä jos vaimon hellä kosketus olikin yritys kertoa, että haluaa avioeron, mutta ei saanut sanottua ja jäätyi?
Mitä jos ap pyytäisi vaimoa kirjoittamaan kirjeen, jossa kertoo tuntemuksiaan. Sitten ap voi luvata vastata kirjeellä, niin homma ei heti karkaa älämölöksi. Sen jälkeen voitte koittaa keskustella, kun olette ensin ajatelleet toisten tunteita.
Näinhän se menee. Ero ja lennosta vaihto. Salasuhde ollut käynnissä koko ajan.
Todella sairas nainen.
Narsistista käytöstä ei kenenkään pidä sietää. Valheita ja kaasuvalotusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla myös, että vaimo ei uskalla kertoa ap:lle ajatuksiaan, jos ap käy heti puolustukseen. Se saattaa turhauttaa. Tosin parin kuukauden ero tuskin sekään auttaa kommunikaatio-ongelmiin.
Luulisin, että asiat pitäisi pystyä käymään läpi kuumnellen toista, puuttumatta puheeseen, vaikka mieli tekisi.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla myös, että vaimo ei uskalla kertoa ap:lle ajatuksiaan, jos ap käy heti puolustukseen. Se saattaa turhauttaa. Tosin parin kuukauden ero tuskin sekään auttaa kommunikaatio-ongelmiin.
Luulisin, että asiat pitäisi pystyä käymään läpi kuumnellen toista, puuttumatta puheeseen, vaikka mieli tekisi.
Ei siis uskalla kertoa totuutta. Silloin kun joutuisi kohtaamaan itsensä.
Aloittaja tässä moi.
Kiitos ajatuksista. Tilanne on edennyt . Olemme olleet saman katon alla mutta emme juuri kohtaa muuta kuin pakollisten asioiden hoidossa. Päivän tai kahden välein olen yrittänyt saada jotain keskustelua aikaan. Keskustelut usein alkavatkin hyvin mutta kun pyydän vaimoa avaamaan hänen tunteitaan niin tilanne menee vaikeaksi ja riitaantuu. Itse olen ollut yhteydessä parisuhde terapeutin kanssa ja lukenut aiheen kirjallisuutta. Sitten koittanut toimia sen mukaan . Ei mikään tunnu toimivan.
Eilen sitten törmäsin termiin ” aleksityyninen” . Googlailin asiaa ja sehän oli just se mitä vaimoni on . Onko jollain kokemuksia?
Alue: Aihe vapaa
Entä jos ei ole?