Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhde kriisi
24.07.2026 |
Olemme kait keskiluokkainen 4 kymppinen aviopari , kolme lasta joista nuorin 13. Kaikki näennäisesti ok. Yhtenä kesä aamuna menimme takapihalle aamiaiselle ja siinä pusujen ja halien jälkeen aloin varovasti juttelemaan. -Rakas kuule kun musta tuntuu että olemme emotionaalisesti etääntymässä toisistamme. Emme juurikaan juttele muista kuin lapsista ja ostoslistoista. Johon vaimo vastasi hieman naureskelle. - Jaa meillähän on kaikki hyvin, miksi korjata jotain mikä ei ole rikki. No siihen vastasin. - Eikö kuitenkin olisi kiva jos voitais jupista joskus syvällisiä, itse kaipaan sitä. Siitä kimpaantui ja alkoi syyttely.- Itse olet kohdellut minua niin huonosti että en pysty puhumaan tunteista sinulle. WHAT Äsken sanoit että kaikki on hyvin. Sanottakoon että seksiä on kyllä ollut melko usein mutta itselleni myös niistä jäänyt vähän tyhjä jälkimaku. Nyt ollaan tilanteessa jossa vaimo haluaa tuumaustaukoa suhteeseen. Sanoi että pari kuukautta ei riitä. Meinaa että osallistun kustannuksiin ja odotan +2 kuukautta että haluaako jatkaa vai ei. En luvannut odotella. Nyt melkoinen pattitilanne. Asiallisia mielipiteitä kiitos.
Kommentit (145)
Tätä on nyt haudottu hieman toista viikkoa kotona . Vaihdettu vain tarpeelliset sanat ja sillee. Eilen kuitenkin otti minua kiinni kädestä johon vastasin lempeästi , katsoin häntä ja hymyilin. Parinkymmenen sekunnin kuluttua veti nopeasti käden pois ja muuttui taas jääksi. Kun kysyin että mitä nyt niin murahti vain että ei olisi pitänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä on nyt haudottu hieman toista viikkoa kotona . Vaihdettu vain tarpeelliset sanat ja sillee. Eilen kuitenkin otti minua kiinni kädestä johon vastasin lempeästi , katsoin häntä ja hymyilin. Parinkymmenen sekunnin kuluttua veti nopeasti käden pois ja muuttui taas jääksi. Kun kysyin että mitä nyt niin murahti vain että ei olisi pitänyt.
Eroa. Ennen kuin rikot itsesi.
Onko tuon "tauon" aikana lupa tapailla muita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärrä, miten tuo tilanne ja puhumisen yritys eskaloitui molempien puolelta nopesti ja akuutisti eron partaalle ja nopeaan toimintaan - muutto ja ero - sen enempiä harkitsematta. (Vai jäikö tuosta jokin olennainen kohta kertomatta?)
Sanoisin, että jäitä hattuun nyt molemmille. Itse en tuolla lyhyellä kuvauksella nyt kyllä hahmota, mistä eniten olisi kyse. Ei yhteisestä perheestä ja liitosta mielestäni noin vain yhtäkkiä pitäisi myrskytä suinpäin minnekään. Jos ei ole mitään isoa tapahtunut.
Koitahan ap jonkinlaista asian liennytystä ja tilanteen vakauttamista. Mikä kiire sinullakaan on tehdä isoja lopullisia päätöksiä hätäisesti? Pari kuukautta sinne tai tänne näin isoissa elämänmuutoksissa ei ole yhtään mitään.
Menkää pariterapiaan purkanmaan tilannetta. Ja ylpeydet molemmilta nyt sivuun.
Sellainen vaihtoehto nyt tulee vähän kuitenkin mieleen, en tiedä osuuko ollenkaan oikeaan suuntaan, että vaimolla todella on ollut jotain enemmänkin hampaan kolossa, mutta on lasten ja perheen takia päättänyt elää asian kanssa. Tämä on ehkä aiheuttanut etääntymistä, mutta vaimo on jo tavallaan käsistellyt asian keskenään ja on tehnyt itsenä kanssa jonkin kompromissin ja tällä tavoin hyväksynyt asian ja jättänyt sivuun/haudannut. Nyt kun sitten ap otti puheeksi, että jotain on vialla, niin se syvempi ongelma ryöpsähti kuitenkin esiin ja ulos.
Nämä asioiden hautojat ovat vaarallisia niin puolisolle kuin lapsille.
Ehkä ap:kin voisi miettiä, mistä asioista vaimo on koittanut aiemmin puhua, ehkä usemminkin, joihin ei ole joustoa, ymmärrystä tai muutosta mahdollisesti sitten löytynyt? Jos siis olisi kyseessä tällainen tilanne.
En nyt ihan ymmärrä, mitä tarkoitat vaarallisella. Jos jokin asia ei ratkea tai siihen ei tule muutosta, niin sitten sen kanssa pitää oppia elämään tai lähteä eri teille. Jos yhteisessä perhe-elämässä on kuitenin paljon hyvää ja plussapuolia, niin voi ihan hyvin valita jäädä perustellustikin suhteeseen. En näe tuollaisissa valinnoissa sinällään mitään niin kovin eriskummallista. Ei mikään ihannetilanne, mutta elämä nyt on usein muutakin kuin vain ihannetilanteita.
Asia ja kriisi voi olla mahdollisesti selvitettävissä, jos molemmilta löytyy tahtoa ja joustoa, sekä lähtökohtaista halua myös koittaa ymmärtää sitä toistakin. Riippuu tietenkin siitäkin, millaisista asioista siellä pohjalla on kyse, kun se nyt ensin selviäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärrä, miten tuo tilanne ja puhumisen yritys eskaloitui molempien puolelta nopesti ja akuutisti eron partaalle ja nopeaan toimintaan - muutto ja ero - sen enempiä harkitsematta. (Vai jäikö tuosta jokin olennainen kohta kertomatta?)
Sanoisin, että jäitä hattuun nyt molemmille. Itse en tuolla lyhyellä kuvauksella nyt kyllä hahmota, mistä eniten olisi kyse. Ei yhteisestä perheestä ja liitosta mielestäni noin vain yhtäkkiä pitäisi myrskytä suinpäin minnekään. Jos ei ole mitään isoa tapahtunut.
Koitahan ap jonkinlaista asian liennytystä ja tilanteen vakauttamista. Mikä kiire sinullakaan on tehdä isoja lopullisia päätöksiä hätäisesti? Pari kuukautta sinne tai tänne näin isoissa elämänmuutoksissa ei ole yhtään mitään.
Menkää pariterapiaan purkanmaan tilannetta. Ja ylpeydet molemmilta nyt sivuun.
Sellainen vaihtoehto nyt tulee vähän kuitenkin mieleen, en tiedä osuuko ollenkaan oikeaan suuntaan, että vaimolla todella on ollut jotain enemmänkin hampaan kolossa, mutta on lasten ja perheen takia päättänyt elää asian kanssa. Tämä on ehkä aiheuttanut etääntymistä, mutta vaimo on jo tavallaan käsistellyt asian keskenään ja on tehnyt itsenä kanssa jonkin kompromissin ja tällä tavoin hyväksynyt asian ja jättänyt sivuun/haudannut. Nyt kun sitten ap otti puheeksi, että jotain on vialla, niin se syvempi ongelma ryöpsähti kuitenkin esiin ja ulos.
Nämä asioiden hautojat ovat vaarallisia niin puolisolle kuin lapsille.
Ehkä ap:kin voisi miettiä, mistä asioista vaimo on koittanut aiemmin puhua, ehkä usemminkin, joihin ei ole joustoa, ymmärrystä tai muutosta mahdollisesti sitten löytynyt? Jos siis olisi kyseessä tällainen tilanne.
En nyt ihan ymmärrä, mitä tarkoitat vaarallisella. Jos jokin asia ei ratkea tai siihen ei tule muutosta, niin sitten sen kanssa pitää oppia elämään tai lähteä eri teille. Jos yhteisessä perhe-elämässä on kuitenin paljon hyvää ja plussapuolia, niin voi ihan hyvin valita jäädä perustellustikin suhteeseen. En näe tuollaisissa valinnoissa sinällään mitään niin kovin eriskummallista. Ei mikään ihannetilanne, mutta elämä nyt on usein muutakin kuin vain ihannetilanteita.
Asia ja kriisi voi olla mahdollisesti selvitettävissä, jos molemmilta löytyy tahtoa ja joustoa, sekä lähtökohtaista halua myös koittaa ymmärtää sitä toistakin. Riippuu tietenkin siitäkin, millaisista asioista siellä pohjalla on kyse, kun se nyt ensin selviäisi.
Entäpä jos ei ole puhuttu. Vaan kaikki oksennetaan kerralla ulos. Asiat joista ei olla sanottu vaan jääty hautomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärrä, miten tuo tilanne ja puhumisen yritys eskaloitui molempien puolelta nopesti ja akuutisti eron partaalle ja nopeaan toimintaan - muutto ja ero - sen enempiä harkitsematta. (Vai jäikö tuosta jokin olennainen kohta kertomatta?)
Sanoisin, että jäitä hattuun nyt molemmille. Itse en tuolla lyhyellä kuvauksella nyt kyllä hahmota, mistä eniten olisi kyse. Ei yhteisestä perheestä ja liitosta mielestäni noin vain yhtäkkiä pitäisi myrskytä suinpäin minnekään. Jos ei ole mitään isoa tapahtunut.
Koitahan ap jonkinlaista asian liennytystä ja tilanteen vakauttamista. Mikä kiire sinullakaan on tehdä isoja lopullisia päätöksiä hätäisesti? Pari kuukautta sinne tai tänne näin isoissa elämänmuutoksissa ei ole yhtään mitään.
Menkää pariterapiaan purkanmaan tilannetta. Ja ylpeydet molemmilta nyt sivuun.
Sellainen vaihtoehto nyt tulee vähän kuitenkin mieleen, en tiedä osuuko ollenkaan oikeaan suuntaan, että vaimolla todella on ollut jotain enemmänkin hampaan kolossa, mutta on lasten ja perheen takia päättänyt elää asian kanssa. Tämä on ehkä aiheuttanut etääntymistä, mutta vaimo on jo tavallaan käsistellyt asian keskenään ja on tehnyt itsenä kanssa jonkin kompromissin ja tällä tavoin hyväksynyt asian ja jättänyt sivuun/haudannut. Nyt kun sitten ap otti puheeksi, että jotain on vialla, niin se syvempi ongelma ryöpsähti kuitenkin esiin ja ulos.
Nämä asioiden hautojat ovat vaarallisia niin puolisolle kuin lapsille.
Ehkä ap:kin voisi miettiä, mistä asioista vaimo on koittanut aiemmin puhua, ehkä usemminkin, joihin ei ole joustoa, ymmärrystä tai muutosta mahdollisesti sitten löytynyt? Jos siis olisi kyseessä tällainen tilanne.
En nyt ihan ymmärrä, mitä tarkoitat vaarallisella. Jos jokin asia ei ratkea tai siihen ei tule muutosta, niin sitten sen kanssa pitää oppia elämään tai lähteä eri teille. Jos yhteisessä perhe-elämässä on kuitenin paljon hyvää ja plussapuolia, niin voi ihan hyvin valita jäädä perustellustikin suhteeseen. En näe tuollaisissa valinnoissa sinällään mitään niin kovin eriskummallista. Ei mikään ihannetilanne, mutta elämä nyt on usein muutakin kuin vain ihannetilanteita.
Asia ja kriisi voi olla mahdollisesti selvitettävissä, jos molemmilta löytyy tahtoa ja joustoa, sekä lähtökohtaista halua myös koittaa ymmärtää sitä toistakin. Riippuu tietenkin siitäkin, millaisista asioista siellä pohjalla on kyse, kun se nyt ensin selviäisi.
Vissiin luulet että en olisi antanut mahdollisuutta puhua . Säännöllisen epäsäännöllisesti kysellyt rauhallisessa tilanteessa että onko kaikki hyvin. Eipä ole valittanut. Tosi vaikea korjata jotain käyttäytymismallia jos ei tiedä mikä ja miten on toiminut huonosti.
Mulla on monia eronneita ystäviä jotka ovat kertoneet syitä eroamisella ja olen yrittänyt oppia heidän kantapäihin kautta.
Vierailija kirjoitti:
Onko tuon "tauon" aikana lupa tapailla muita?
Ainakin Apn vaimo niin ajatellee. Vaikka ei sitä ääneen sano,
Selvä tapaus.
Ihminen joka pakenee vastuutaan. Syyttäen Apta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tuon "tauon" aikana lupa tapailla muita?
Ei ole otettu puheeksi. Mulle se ei käy.
Mikä on vaimon pohjimmainen syy lähteä noin pitkäksi aikaa pois? Onko vaimo kertonut, mikä suhteessa kanittaa? Miksi tilanne muuttuisi eroajan jälkeen, jos syitä ei edes sen aikana käsitellä?
Haisee sivusuhteelle, mutta voi olla olemattakin. Sitten tuo olisi vain irtiotto, jossa testataan, olisiko kiva olla itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olemme emotionaalisesti etääntymässä toisistamme". Mä nään mielessäni miehen joka on pukeutunut kuin Andrew Tate pidätyshetkellään. Mitä vetoa että käytät seksiä halutessa naisellesi fraasia "kulta, rakastellaanko?". Mitä jos vaan rohkeasti meet sinne Grinderiin ja etit jonkun jo ja kanssa sovitella emotionaalisia osia yhteen.
Oot oikeilla jäljillä. Mut tää on hauska ketju.
Laittaa vähän stereotypioita toiseen asentoon.
Ja osoittaa tietyt narratiivit äärimmäisen sukupuolittuneiksi. Vaikka niiden kirjoittaja olisi äärifeministinen tyyppi.
Niin siis onko täällä nyt ollut samakaltainen ketju sukupuolet toisinpäin vai?
Itse en pitänyt aloitusta mitenkään kummallisena tällä tavoin. Olisiko pitänyt pitää?
Vierailija kirjoitti:
Mikä on vaimon pohjimmainen syy lähteä noin pitkäksi aikaa pois? Onko vaimo kertonut, mikä suhteessa kanittaa? Miksi tilanne muuttuisi eroajan jälkeen, jos syitä ei edes sen aikana käsitellä?
Haisee sivusuhteelle, mutta voi olla olemattakin. Sitten tuo olisi vain irtiotto, jossa testataan, olisiko kiva olla itsekseen.
Sivusuhde todenäköisesti.
Naiset varsinkaan eivät suostu sellaista myöntämään. Miehet yleensä jäävät kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisi vaimoni,.niin antaisiin toki luvan lähteä (omilla kustannuksilla), mutta sanoisin myös etten välttämättä tuon ajan jälkeen itsekään halua käntä enää takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on vaimon pohjimmainen syy lähteä noin pitkäksi aikaa pois? Onko vaimo kertonut, mikä suhteessa kanittaa? Miksi tilanne muuttuisi eroajan jälkeen, jos syitä ei edes sen aikana käsitellä?
Haisee sivusuhteelle, mutta voi olla olemattakin. Sitten tuo olisi vain irtiotto, jossa testataan, olisiko kiva olla itsekseen.
Ei muuta syytä kuin että tarvii aikaa.
Ei kuulosta tollai pahalta mutta mistä kummasta tieto että kaksi kuukautta ei tule riittämään.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on vaimon pohjimmainen syy lähteä noin pitkäksi aikaa pois? Onko vaimo kertonut, mikä suhteessa kanittaa? Miksi tilanne muuttuisi eroajan jälkeen, jos syitä ei edes sen aikana käsitellä?
Haisee sivusuhteelle, mutta voi olla olemattakin. Sitten tuo olisi vain irtiotto, jossa testataan, olisiko kiva olla itsekseen.
Kumpi tahansa niin AP pitäisi ottaa ero. Tuollainen käytös ei kuulu parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on vaimon pohjimmainen syy lähteä noin pitkäksi aikaa pois? Onko vaimo kertonut, mikä suhteessa kanittaa? Miksi tilanne muuttuisi eroajan jälkeen, jos syitä ei edes sen aikana käsitellä?
Haisee sivusuhteelle, mutta voi olla olemattakin. Sitten tuo olisi vain irtiotto, jossa testataan, olisiko kiva olla itsekseen.
Ei muuta syytä kuin että tarvii aikaa.
Ei kuulosta tollai pahalta mutta mistä kummasta tieto että kaksi kuukautta ei tule riittämään.
Tila ja aika.
Pettäjien tunnuslause,
Vierailija kirjoitti:
Tätä on nyt haudottu hieman toista viikkoa kotona . Vaihdettu vain tarpeelliset sanat ja sillee. Eilen kuitenkin otti minua kiinni kädestä johon vastasin lempeästi , katsoin häntä ja hymyilin. Parinkymmenen sekunnin kuluttua veti nopeasti käden pois ja muuttui taas jääksi. Kun kysyin että mitä nyt niin murahti vain että ei olisi pitänyt.
Pitäishän se saada selvyys, mistä on oikein edes kyse.
Onko ap valmis kuuntelemaan, jos vaimo alkaa puhua ja kertoa? Kannattaa valmistautua siihen hetkeen ja silloin oikeasti kuunnella, jotta saa tietää, mikä on ongelma.
SItten voi sulatella, prosessoida ja miettiä, mitä asian kanssa kannattaa tehdä.
Koita ap luoda osaltasi sellainen ilmapiiri, että puhuminen olisi mahdollista. Onko puhuminen ja kuuntelu varsinkin hankalammista asioista ollut suhteessanne aina ongelmallista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä on nyt haudottu hieman toista viikkoa kotona . Vaihdettu vain tarpeelliset sanat ja sillee. Eilen kuitenkin otti minua kiinni kädestä johon vastasin lempeästi , katsoin häntä ja hymyilin. Parinkymmenen sekunnin kuluttua veti nopeasti käden pois ja muuttui taas jääksi. Kun kysyin että mitä nyt niin murahti vain että ei olisi pitänyt.
Pitäishän se saada selvyys, mistä on oikein edes kyse.
Onko ap valmis kuuntelemaan, jos vaimo alkaa puhua ja kertoa? Kannattaa valmistautua siihen hetkeen ja silloin oikeasti kuunnella, jotta saa tietää, mikä on ongelma.
SItten voi sulatella, prosessoida ja miettiä, mitä asian kanssa kannattaa tehdä.
Koita ap luoda osaltasi sellainen ilmapiiri, että puhuminen olisi mahdollista. Onko puhuminen ja kuuntelu varsinkin hankalammista asioista ollut suhteessanne aina ongelmallista?
Tilanne on APn vaimon vastuulla. Joskus on vain niin.
Toisaalta Apn vaimon erolla uhkailu on jo yksinään sellainen asia minkä takia APn on oman ja varsinkin lastensa hyvinvoinnin takia syytä erota.
Nainen menkööt terapiaan jos edes siihen kykenee. Kun on Aplle jo todennut ettei mene:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärrä, miten tuo tilanne ja puhumisen yritys eskaloitui molempien puolelta nopesti ja akuutisti eron partaalle ja nopeaan toimintaan - muutto ja ero - sen enempiä harkitsematta. (Vai jäikö tuosta jokin olennainen kohta kertomatta?)
Sanoisin, että jäitä hattuun nyt molemmille. Itse en tuolla lyhyellä kuvauksella nyt kyllä hahmota, mistä eniten olisi kyse. Ei yhteisestä perheestä ja liitosta mielestäni noin vain yhtäkkiä pitäisi myrskytä suinpäin minnekään. Jos ei ole mitään isoa tapahtunut.
Koitahan ap jonkinlaista asian liennytystä ja tilanteen vakauttamista. Mikä kiire sinullakaan on tehdä isoja lopullisia päätöksiä hätäisesti? Pari kuukautta sinne tai tänne näin isoissa elämänmuutoksissa ei ole yhtään mitään.
Menkää pariterapiaan purkanmaan tilannetta. Ja ylpeydet molemmilta nyt sivuun.
Sellainen vaihtoehto nyt tulee vähän kuitenkin mieleen, en tiedä osuuko ollenkaan oikeaan suuntaan, että vaimolla todella on ollut jotain enemmänkin hampaan kolossa, mutta on lasten ja perheen takia päättänyt elää asian kanssa. Tämä on ehkä aiheuttanut etääntymistä, mutta vaimo on jo tavallaan käsistellyt asian keskenään ja on tehnyt itsenä kanssa jonkin kompromissin ja tällä tavoin hyväksynyt asian ja jättänyt sivuun/haudannut. Nyt kun sitten ap otti puheeksi, että jotain on vialla, niin se syvempi ongelma ryöpsähti kuitenkin esiin ja ulos.
Nämä asioiden hautojat ovat vaarallisia niin puolisolle kuin lapsille.
Ehkä ap:kin voisi miettiä, mistä asioista vaimo on koittanut aiemmin puhua, ehkä usemminkin, joihin ei ole joustoa, ymmärrystä tai muutosta mahdollisesti sitten löytynyt? Jos siis olisi kyseessä tällainen tilanne.
En nyt ihan ymmärrä, mitä tarkoitat vaarallisella. Jos jokin asia ei ratkea tai siihen ei tule muutosta, niin sitten sen kanssa pitää oppia elämään tai lähteä eri teille. Jos yhteisessä perhe-elämässä on kuitenin paljon hyvää ja plussapuolia, niin voi ihan hyvin valita jäädä perustellustikin suhteeseen. En näe tuollaisissa valinnoissa sinällään mitään niin kovin eriskummallista. Ei mikään ihannetilanne, mutta elämä nyt on usein muutakin kuin vain ihannetilanteita.
Asia ja kriisi voi olla mahdollisesti selvitettävissä, jos molemmilta löytyy tahtoa ja joustoa, sekä lähtökohtaista halua myös koittaa ymmärtää sitä toistakin. Riippuu tietenkin siitäkin, millaisista asioista siellä pohjalla on kyse, kun se nyt ensin selviäisi.
Vissiin luulet että en olisi antanut mahdollisuutta puhua . Säännöllisen epäsäännöllisesti kysellyt rauhallisessa tilanteessa että onko kaikki hyvin. Eipä ole valittanut. Tosi vaikea korjata jotain käyttäytymismallia jos ei tiedä mikä ja miten on toiminut huonosti.
Mulla on monia eronneita ystäviä jotka ovat kertoneet syitä eroamisella ja olen yrittänyt oppia heidän kantapäihin kautta.
Eikä vaimo ole kertonut siis koskaan aiemminkaan, mikä häntä harmittaa tai missä on vikaa tai ongelmaa hänen mielestään? Ikinä? Ei pieniä eikä isoja asioita? Entä sitten jotain suhteeseenne liittymättömiä murheita ja ongelmia?
Alue: Aihe vapaa
Ei. Vaan se että lasten isä ei saisi tappavaa tautia.