Onneksi saa elää itsekseen tämän elämän. Ei lapsia, ei puolisoa, ei juuri mitään. Rauha on ihanaa.

olen 65 mies minua ei kiinnosta sukulaisten testamentien pyynnöt. miksi pitäisi olla sosiaalinen kun paskan jauhanta ei kiinnosta. kunnat palkanneet huu haa paskan jauhajia  kuvittelevat muuttavansa vanhuksen ajatusmailmaa. vaikka kieltää aina on joku oven takana pimputtamassa ja taivaan neisyitä tarjoomassa

Ensinnäkin, minusta on hienoa että ap ja jotkut muut ovat pystyneet valitsemaan elämän, josta oikeasti nauttivat. Älkää välittäkö kritiikistä, minusta on ihan selvää, että ihmisissä on paljon eroja sosiaalisuuden ja yksinolon tarpeen suhteen ja jotkut ovat siellä ääripäissäkin.

Minua kuitenkin kiinnostaisi, jos haluatte vastata, että onko teillä kuitenkin ystäviä? Näettekö heitä kuinka usein? Käyttekö joskus esim. juhlissa? Ja mitä konkreettisesti teette vapaa-ajallanne, onko teillä mitään sosiaalisia harrastuksia (esim joukkuelaji) tai voisitteko kuvitella itsellenne sellaisia? Haluaisitko aloittaja vielä muuttaa jonnekin syrjäseudulle ja/tai tehdä täysin ei-sosiaalista työtä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moi Ap.

Jatka samaan malliin, sulle tulee onnellinen keski-ikä ja onnellinen vanhuus. :) Tunnut osaavan kuunnella itseäsi ja omia tarpeitasi, ja se onkin tärkeintä, ei muiden seuraaminen. 
Muutin itse jossakin vaiheessa työelämässä rämpimistä tänne maalle joen rantaan. Aluksi oli etätyö, sitten löytyi muuta. Täältä ovat asvalttitiet kaukana, ja onnelliset eläimetkin kirmaavat vapaana. Rakastan tätä vanhaa taloa ja omantahtista elämääni, käyn toki töissä. Rakastan puuhastella puutarhassa ja olla elukoitteni kanssa. 
Kun näin otsikkosi, tajusin, että olisin voinut itse kirjoittaa tämän aloituksen. Olen korpimuijaakin paljon vanhempi ja suosittelen tätä elämäntapaa, jos kaupunkien pintaliito, raha, materia ja ulkonäkökeskeinen maailma ei sulle mitään anna. Monet kontaktit, joita pidin tasavertaisena parisuhteena tai - ystävyytenä, eivät sitä lopulta olleet. Lapsia en koskaan halunnut, ja olin sukupolveni "erikoinen". Minun ikäpolveni naisilta sitä vielä odotettiin. Kuten myös miesten katsomista ylöspäin.

Tulin juuri puusaunasta ja rupean huhuilemaan kissoja sisään. Jatka samaan rohkeaan malliin. Älä kuuntele, jos joku yrittää puuttua oman elämäsi polkuun. Älä anna kenenkään tuhota tuota löytynyttä voimaa sinussa.

Onnellinen vela melkein eläkeiässä :) 

Ja silti notkut vauvapalstalla pätemässä?

Miten meinasit pärjätä jos eläkeiässä sairastut?

Mistä moinen ilkeys? Tahdotko varastaa minun voimani vai ap:n ;) ? Ei onnistu. Keskity sinäkin vain omaan elämääsi, ja tekemisiisi - jopa tänne Vauva-palstalle tuloon - niin tuotat onnellisempaa elämää muillekin, kun kiusaaminen ja ilkeily jää välistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihminen joitain kontakteja tarvitsee.

No turvallisin ja läheisin kontakti on itseeni. Hyvin harvoja on kyllä sellaiset ihmiset, joita päästän elämääni. En vain jaksa oikein ihmisiä ja kaikkea sitä mitä mieli janoaa/haluaa. Sitä vain on väsynyt ja usein on sellainen olo, että en vain kykene tällaisessa yhteiskunnassa ja ympäristössä elämään. Ei vain ole minua varten. Ap

Vaikutat masentuneelta.

Sinä yrität masentaa ja lyödä maahan apn, miksi?

ihana oma rauha hamaan hautaan asti... hyvä ehkä sulle, ei käy mulle...

Hienoa jos aiot muuttaa maalle. Moni olisi paljon onnellisempi luonnon keskellä. Minä tosin uumoilen että sinulle saattaa tulla vielä vastaan rakkaus, mies ja perhe. Mutta olitpa sitten perheellinen tai yksinelävä niin ei sillä ole merkitystä. Kaikki ollaan yhtä tärkeitä ja pääasia että löytää itsensä kanssa rauhan.

jehova naiset parahtelevat voi jeesus kun kunnolla saavat....... milloikohan taas tammelaan tulevat.. takaan että saavat molemmatkin.

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin, minusta on hienoa että ap ja jotkut muut ovat pystyneet valitsemaan elämän, josta oikeasti nauttivat. Älkää välittäkö kritiikistä, minusta on ihan selvää, että ihmisissä on paljon eroja sosiaalisuuden ja yksinolon tarpeen suhteen ja jotkut ovat siellä ääripäissäkin.

Minua kuitenkin kiinnostaisi, jos haluatte vastata, että onko teillä kuitenkin ystäviä? Näettekö heitä kuinka usein? Käyttekö joskus esim. juhlissa? Ja mitä konkreettisesti teette vapaa-ajallanne, onko teillä mitään sosiaalisia harrastuksia (esim joukkuelaji) tai voisitteko kuvitella itsellenne sellaisia? Haluaisitko aloittaja vielä muuttaa jonnekin syrjäseudulle ja/tai tehdä täysin ei-sosiaalista työtä?

Olen se viisikymppinen pusikkonainen. Minulla on ystäviä, joista osa käy kyläilemässä täällä puskassa, ja osan luokse ajelen toisinaan. Harrastuksina on tanssi pari kertaa viikossa, ja lisäksi harrastan luovia harrastuksia ja puutarhanhoitoa, sekä remonttihommia, joita aina riittää. Koen, että minulla on tarpeeksi sosiaalisia kontakteja.

Tosin, kun olen oikein, oikein vanha ja raihnainen, haluan varmaan enemmän kontakteja. Mulla on jo pari naisystävää, joiden kanssa tulen muuttamaan samaan taloon ja elämään kommuunissa. 

On ihan totta, että välillä tunnen yksinäisyyttä, mutta "valitse kurjuutesi". Eli asutpa perheessä tai yksin, ongelmia on aina. Olen valinnut sen reitin, jolla saan olla rauhassa, mutta toisaalta minulla ei ole ketään, kenen olkaan nojata. 

Mikä kellekin sopii.

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin, minusta on hienoa että ap ja jotkut muut ovat pystyneet valitsemaan elämän, josta oikeasti nauttivat. Älkää välittäkö kritiikistä, minusta on ihan selvää, että ihmisissä on paljon eroja sosiaalisuuden ja yksinolon tarpeen suhteen ja jotkut ovat siellä ääripäissäkin.

Minua kuitenkin kiinnostaisi, jos haluatte vastata, että onko teillä kuitenkin ystäviä? Näettekö heitä kuinka usein? Käyttekö joskus esim. juhlissa? Ja mitä konkreettisesti teette vapaa-ajallanne, onko teillä mitään sosiaalisia harrastuksia (esim joukkuelaji) tai voisitteko kuvitella itsellenne sellaisia? Haluaisitko aloittaja vielä muuttaa jonnekin syrjäseudulle ja/tai tehdä täysin ei-sosiaalista työtä?

No ei minulla nyt sinällään ole mitenkään todella läheisiä ystäviä. On ihmisiä polun varrelta jäänyt joiden kanssa saatamme nähdä kerran parissa vuodessa ja välillä kyselemme viestein kuulumisia. Sitten on sisarukset, joita näen kerran pari vuodessa. Vanhempia ei ole. Työkaverit ovat hauskoja mutta en minä välitä vapaa-ajalla oikein ketään nähdä. Minulla on ihan normaalit sosiaaliset taidot, olen helposti lähestyttävä ja yleensä ihmiset kertovatkin minulle sellaisia asioita, joita eivät muille kerro. Varmaan sellainen aitous ja hyväntahtoisuus huokuu, niin ihmiset kyllä luottavat minuun varmaan jollain tasolla. Ei siis kyse ole oikeastaan siitä että olisi varsinaisesti hankala tutustua mutta en vain siis jaksa sosiaalista elämää. Harrastan vaellusta ja joskus tulee kivoja ihmisiä siellä vastaan joiden kanssa jakaa ajatuksia nuotion äärellä mutta onneksi siitä jatkamme matkaa itseksemme. En oikein tiedä tuosta työstä. Ehkä tahtoisin kuitenkin pitää jonkinlaisen sosiaalisuuden työn kautta sitten vielä kun muutan luonnon läheisyyteen. Kaikki on vielä aika auki. Ap

Vierailija kirjoitti:

Hienoa jos aiot muuttaa maalle. Moni olisi paljon onnellisempi luonnon keskellä. Minä tosin uumoilen että sinulle saattaa tulla vielä vastaan rakkaus, mies ja perhe. Mutta olitpa sitten perheellinen tai yksinelävä niin ei sillä ole merkitystä. Kaikki ollaan yhtä tärkeitä ja pääasia että löytää itsensä kanssa rauhan.

Mistä sinä sellaista uumoilet? Tässä taannoin oli yksi ihminen joka uumoili, että minä olen parisuhteessa tässä lähikuukausina-/vuosina mutta en tiedä mistä se hänelle tuli. Siksi uteliaisuudesta kysyn. Ap 

🔥 Ei voitu vastustaa kiusausta.. Kolmistaan miehen ja sen parhaan kaverin kanssa livenä juuri nyt! Ihan älyttömän noloa, mut jumalauta että panettaa kun tietää et jengi tuijottaa. Kato striimi täältä: https://itapipo.ca/extremesite

Kiitos vastauksista, ap ja pusikkonainen!

T. 22

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei sulla hyvin mene, kun olet täällä muulle roskasakille ylpeilemässä tylsääkin tylsemmällä elämälläsi. Tuossa iässä pitäisi vielä kokea, eikä rummoutua.

En ylpeile, en varsinaisesti koe, että elämässäni olisi ylpeilemisen aihetta sinällään. Tietysti se, että hengissä tässä ollaan niin on aika iso juttu. Minusta kuitenkin on ihanaa, että olen valinnut olla yksin koska tämä tuntuu oikealta. Ap 

Taisi muut ihmiset valita sinun puolestasi että voit olla yksin. Tietenkin jos saat tuolla asenteella paremmin nukuttua, niin mikäs siinä.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista, ap ja pusikkonainen!

T. 22

Kaikin mokomin.

t. pusikkonainen

Mä oon vähä samanlainen mutta tarvitsen kyllä joitain ihmissuhteita, esim kumppani on tärkeä ja äiti.  Minulla on ollut aina estynyt persoonallisuus niin ihmisten kanssa oleminen on vaikeaa ja itselleni uuvuttavaa. 

Oma rauhallinen ja turvallinen koti ja elämä on korvaamatonta. Jos oikein ihanan ihmisen kohtaisi, kumppanin kyllä haluaisin. Lapsia ei missään nimessä rauhaani rikkomaan.