Onneksi saa elää itsekseen tämän elämän. Ei lapsia, ei puolisoa, ei juuri mitään. Rauha on ihanaa.
Saan tehdä mitä tahdon ja milloin tahdon. Elän aika normaalia elämää. Käyn töissä, käyn ulkoilemassa, ihmettelen elämää. Minusta on ihanaa kun saan olla itsekseni ihmettelemässä ja havannoimassa tätä kaikkea. Ihmisistä koituu yleensä draamaa tai jotain mikä lopulta satuttaa tai uuvuttaa. Yksin on vain niin paljon helpompaa ja hengitys kulkee paremmin. Olen jopa miettinyt, että muuttaisin vielä vähintäänkin luonnon keskelle asumaan sitten kun se on mahdollista. Ehkä vähän samaan tyyliin kuin korpimuija.
Olen kolmekymppinen nainen.
Kommentit (48)
Maalla oli ihana rauha asua yksin, mutta se vaatii auton ja terveyttä. Nyt vanhana muutin takaisin kaupunkiin. Koirani kuolivat vanhuuteen ja auto hajosi, oli helppo päätös lähteä.
Kaupungin laidalta löysin kivan kodin jossa pihaakin eikä liikenne melua. Voi täälläkin viettää rauhallista yksinäistä elämää. Bussilla pääsee metsään.
En koskaan halunnut perhettä. Miehiä oli ja meni, samoin ystäviä. Olen itse itseni paras ystävä. Käyn töissä ja teen taidetta.
Juuri tuo maailman hämmästely ja havainnointi on kiinnostavaa sivusta seuraten.
Voi Sinua onnellista. Haluaisin niin itsekin...
Vierailija kirjoitti:
Voi Sinua onnellista. Haluaisin niin itsekin...
Sinäkin olet vapaa valitsemaan elämäsi suunnan.
Ja silti notkut vauvapalstalla pätemässä?
Miten meinasit pärjätä jos eläkeiässä sairastut?
Kadehdit onnellista omakotitalossa eläjää joka saa olla omassa rauhassaan. Kun sinä olet vanha, kotihoitaja Abdi tulee luoksesi, Ruotsista uutisoidun perusteella oma koti on silloin kaupunkivanhukselle todellakin turvattomin paikka. Jossakin Soinin peräkylillä saa kotiinsa tutun Sirpan kirkonkylältä. Mietipä sitä. eri
Vierailija kirjoitti:
Ja silti notkut vauvapalstalla pätemässä?
Miten meinasit pärjätä jos eläkeiässä sairastut?
Kadehdit onnellista omakotitalossa eläjää joka saa olla omassa rauhassaan. Kun sinä olet vanha, kotihoitaja Abdi tulee luoksesi, Ruotsista uutisoidun perusteella oma koti on silloin kaupunkivanhukselle todellakin turvattomin paikka. Jossakin Soinin peräkylillä saa kotiinsa tutun Sirpan kirkonkylältä. Mietipä sitä. eri
Miksei yksinelosta nauttiva voisi olla keskustelupalstalla?
T. Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja silti notkut vauvapalstalla pätemässä?
Miten meinasit pärjätä jos eläkeiässä sairastut?
Kadehdit onnellista omakotitalossa eläjää joka saa olla omassa rauhassaan. Kun sinä olet vanha, kotihoitaja Abdi tulee luoksesi, Ruotsista uutisoidun perusteella oma koti on silloin kaupunkivanhukselle todellakin turvattomin paikka. Jossakin Soinin peräkylillä saa kotiinsa tutun Sirpan kirkonkylältä. Mietipä sitä. eri
Miksei yksinelosta nauttiva voisi olla keskustelupalstalla?
T. Eri
Niin. On aika eri asia silloin tällöin käydä netin keskustelufoorumilla kuin se, että tapaisi ihmisiä todellisuudessa. Täällä kun voi vain kertoa ajatuksiaan yleisesti ja aihe pystyy yleensä siinä tietyssä aiheessa. Sitten kun tapaa ihmisiä niin siinä on vaikka minkälaisia väsyttäviä sosiaalisia sääntöjä ja sääntelyjä ja aiheet lentelee, energia kuluu ja sitten on kiintiö täyttyy nopeasti. Joskus ihan mukavaa sekin mutta ei sitä usein jaksa. Ei kyllä täälläkään enää kovin usein jaksa kun aika harvassa on ne keskustelut mitkä kiinnostavat.
Parasta on elämä, jos pystyy elämään yksin. Mutta se vaatii rohkeutta monen asian suhteen. Varsinkin jos muuttaa maalle ja yrittää elää asteen verran omavaraisemmin. Pitää olla vahva luonnon ja luonnoneläinten ja -ilmiöiden, sääilmiöiden, vuodenaikojien kanssa. Pimeyden pelot marraskuussa tms. pitää kaikki kohdata yksin. Tänään maalasin pitkillä tikkailla katonrajassa. Mutta tilanne oli huolellisesti valmisteltu. Varovaiseksikin maalla yksin asuminen opettaa. En esim. lähde mihinkään epätasaisiin rinteisiin metsätöihin moottorisahan kanssa ilman kunnon turvavarustusta, suojalaseja. Rautasaappaat on estäneet jo monta nivelsiteiden venähdystä. Ja nuorena olin niin villi :) Lempeys itseään kohtaan lisää sitä terveyttä myös.
t. velanainen 56 v.