Listataas tähän asioita, joita nykylapset ei tiedä/muista

Kaksitahtiset automoottorit, kuten IFA:lla (Itä-Saksa) ja DKW:llä (Länsi-Saksa).

Kinkerit

puhelinkopit

markka

autoverotarra

Turvavyötä ei ollut pakko käyttää.

Puhelinkoppi mistä pystyi soittamaan hakaneulalla ja senssilinjat.

Vierailija kirjoitti:

Palasaippua. 

Oletko kulkenut kauppojen hygieniaosastoilla silmät suljettuina? Siellä on melkoinen rivi palasaippuoitakin, ollut jo vuosikymmeniä näin. Vai peseydytkö sinä pelkällä vedellä?

Minisukset, kiiltokuvat.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla ei ollut olemassa mikroaaltouuneja tai vedenkeittimiä. Kaikki ruoka ja juoma tehtiin ja lämmitettiin joko hellalla paistinpannulla tai kattilassa, tai sitten uunissa. Kerran jäähtynyttä ruokaa ei lämmitetty uudestaan vaan jos oli hidas syömään sai syödä loput annoksestaan kylmänä. 

Kylläpä oli mikroja. Tosin näitä ostaneita varoiteltiin huolella säteilyn vaaroista. Meille se ostettiin verraten myöhään eli keväällä 1990, kun hinnat alkoivat jo vähän putoamaan. Oli iso ja hyvä, kesti yli 30 vuotta korjailematta.

Vierailija kirjoitti:

Kasettinauhurit.

Minidisc. 

Vierailija kirjoitti:

SaaAnan listaushullu!

Kiinnostipa tämä sinua kumminkin sen verran, että piti nämä lukea ja vieläpä kommentoida kaupan päälle. Hohhoijaa, parasta olisi ollut kun vaan olisit vaiennut.

Vierailija kirjoitti:

Käsirikastin autoissa.

Minä tykkäsin tuosta eli ryypystä. Ammattikuskien mukaan taiten käytetyllä ryypyllä säästi bensaakin.

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli C kasetteja.

Onhan niitä vieläkin myynnissä, hyvänen aika. 

Vierailija kirjoitti:

Irroitettavat tupakansytyttimet autojen kojelaudoissa. Toisessa päässä oli hehkuva spiraali.

Meidän tämän vuosituhannen Avensiksessakin se on. Sitä käytetään meillä yleisimmin puhelimen lataukseen.

Vierailija kirjoitti:

Mun yks nuori kesätyöntekijä kaveri ei tiennyt mikä on nappiverkkarit. 

Et sitten hokannut sanoa neppariverkkarit, olisikohan kenties älynnyt siitä? Itse en ole koko ikänäni nähnyt nappikiinnitteisiä verkkareita, vaikka olen jo yli kuusikymppinen.

Vierailija kirjoitti:

Kun karkkia, limpparia, sipsejä, jätskiä ym. herkkuja sai oikeasti vain kerran viikossa tai muutaman kerran kuukaudessa. Kotona oli jotain makeaa vain, jos äiti leipoi. Meillä ei leiponut kuin ani harvoin. Joskus oli lettuja sokerilla. Tämä 70-luvulla.

Jaa, meillä ei ollut mitään karkkipäiviä, makeisen saattoi mummolassa käydessä saada, yhden tai kaksi, fazerin parhaita tai pihlajakarkkeja. Kouluikäisenä sitten joskus ostettiin kappaleittain merkkareita. Äitini leipoi lauantaisin pullaa, kahvi- eli kuivakakkuja tai kääretorttua, sillä sunnuntaisin kävi usein vieraita. Eikä niistä sovittu mitenkään etukäteen.

Nykyään enää vain harva lapsi tietää hankiaiset, kun maaseutu tyhjenee.

Kiiltokuvia,  tamagotcheja, kalkkeripaperia ja ompelukuvia on myytävänä edelleen.

Rukki on monessa kodissa koristeena; Kansalaisopistoissa on kehruukursseja, kunnostin vähän aikaa sitten isomummoni rukin, pitäisiköhän ilmoittautua. Taito on katoavaa kansanperinnettä.

Myrkky

Hampaiden fluoraus kerran viikossa koulussa. Opettaja laittoi fluorinestepullosta jokaisen hammasmukiin mitatun määrän ainetta, ja kun kaikki olivat saaneet annoksensa niin yhtäaikaa se siemaistiin suuhun ja purskuteltiin. Opettaja mittasi aikaa 2 minuuttia ja sitten sai käydä sylkäisemässä sen pois. Ei se hyvälle kyllä maistunut jos ei tolkuttoman pahallekasn mutta muistaskseni kukaan ei luokassa oksentanut koskaan.