Listataas tähän asioita, joita nykylapset ei tiedä/muista

Putkiradio

Vierailija kirjoitti:

Shekkien käyttö maksamiseen esim ruokakaupassa

Minä olen maksanut noilla jokusenkin ravintolareissun ennen kuin pankkiautomaatit tulivat käyttöön.

Olen. Saatavina oli eri makuja kahden pussin pakkauksissa. Yhdestä pussista sai litran juomaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulujen aamuhartaudet. Ihan kuin niistä voisi olla kenellekään nykyisinkään haittaa. Sen verran yleistä länsimaalaista maailmankatsomusta.

Nojaa, meillä aina joku pyörtyi juhlasalissa kesken pastori-rehtorin pitkäveteistä puhetta. Mutta sinne marssiessa pitkin käytäviä luokittain oli hyvä tilaisuus vilkuilla yhtä pitkätukkaista lukiolaishippiä, johon olin ihastunut. Olin 13. :)

Meillä pönötettiin seisoen, kunnes minä kerran muksahdin pyörtyneenä lattialle ja havahduin vasta, kun sali oli melkein tyhjä. Sen jälkeen meillä istuttiin aamunavauksen ajan lattialla, mikä oli tervetullut uudistus.

Tuosta alkup. kirjoittajan haittapuheesta sen verran, että en nyt tiedä tarvitseeko asioista olla suoranaista haittaa ennen kuin kannattaa miettiä kannattaako jotain traditiota muuttaa vai ei. Aamunavaus sinällään on ihan kiva asia, mutta en ymmärrä mitä tekemistä uskonnollisella sisällöllä on sekulaarisen valtion julkisessa koulussa. Ei siltä kristinuskolta ja sen vaikutuksilta meidän yhteiskuntaan oikein voi välttyä (ei toki tarvitsekaan), vaikka jotain aamuhartauksia ei kouluissa pidettäisikään. Itse koin ne varsinkin yläasteella vanhanaikaisiksi ja ajoittain ahdistaviksikin, ja jos silloin olisi ollut mahdollisuus poistua salista vakaumuksensa takia, olisin niin tehnyt. En koe kärsineeni varsinaista haittaa, mutta en myöskään ymmärrä miksi minun täytyisi kuunnella tunnustuksellista uskonnonharjoitusta, jos en itse tunnusta kyseistä uskontoa ja ole vapaaehtoisesti valinnut mennä kyseiseen tilaisuuteen. Näin aikuisena olen käynyt ev.lutin lisäksi mm. helluntai- ja ortodoksiseurakunnan jumalanpalveluksessa ihan vain mielenkiinnosta. Avarakatseinen kannattaa olla, mutta ei pakkotuputtaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät tiedä mikä kuva oli koululuokan aakkostuluissa N-kirjaimen kohdalla vielä 90-luvulla monissa kouluissa.

No ei ollut kuin ehkä joidenkin tosi erityisten oppilaiden omassa luokassa. Aloitin koulun 1991 ja muuttojen takia kävin peruskoulun kuudessa eri koulussa, ja 9.luokan lopetin vuonna 2000. Tuona aikana missään koulussa ei ollut kolonialismin ihailua. Jenkkiroska on mädättänyt aivosi.

Miksi ilkeilet, vaikka tuo edellinen kommentoija on oikeassa? Muistan nuo n-aakkostaulut erittäin hyvin. Terv. opettaja

Ai 90-luvulla?? 50-luvulla ehkä. Tai sitten meidän tuppukylässä 80-luvulla oltiin edistyksellisiä tai hankittu uudet taulut.

Toki arkikielessä sanaa käytettiin ilman mitään haukkumista. 

Ainakin Savossa oli kyllä jo 90-luvulla ihan selkeä haukkumasana. Sain valistaa omaa 40-luvulla syntynyttä isääni toistuvasti, ettei tuota sanaa enää sovi käyttää. Hän ei todellakaan ole rasisti ja tuo sana on tosiaan ollut neutraalissa käytössä suomen kielessä, mutta ei kyllä enää 90-luvulla. Ei sitä sensuroitu n-sanaksi, mutta kyllä se ihan mediassa ja tavallisessa elämässäkin miellettiin haukkumasanaksi. Riippuu varmaan myös paikkakunnasta, mutta vaikka meidän kaupungissa oli tyyliin ainoastaan kaksi tummaihoista, niin hyvin ymmärrettiin korrekti puhetapa.

Goosheja en muista, Kooshit kylläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raappahousut ja laamapaita.

70-luvulla laamapaita oli muotivaate. Se oli myös päällä Rauli Baddingilla, kun esitti Syksyn Sävelessä Ja rokki soi -biisinsä. Se biisi on muuten Ruohosen veljesten säveltämä ja kitarat soittaa Albert Järvinen.

Joo, laamapaitoja  pidin ensin lapsena 1950-luvulla. Sitten 1960-luvun lopulla ne tuli nuorisomuotiin minihameen ja leveälahkeisten housujen kanssa. Hippityyliä. Värjättiin kotona. Minulla oli vaaleansiniharmaa laamapaita puserona. 

Raappahousut oli kivat. Pehmeät ja lämpimät. Villahousuista en tykänny. 

Vierailija kirjoitti:

Tukkapölly ja sillä uhkailu!

Sekä vitsa ja remmi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rymd, veteen sekoitettava lisäainejauhe, jota myytiin mehuna.

Siitä sisällöstä huolimatta se oli hyvää. Lienetkö edes maistanut tuon ajan appelsiinimehutiivisteitä? Niihin verrattuna Rymd oli herkkua.

Paras oli vihreä Tartsan-Rymd, liekö ollut jokin päärynään vivahtava maku.

Päällyslskana, ennenkuin pussilakanat tulivat. Päällyslakana oli yleensä valkoinen, yli 2m pitkä, toisessa päässä kaunista pitsiä ja juuri siitä päästä taitettiin pedatessa peiton päälle 25-30 cm. 
 

Vierailija kirjoitti:

Päällyslskana, ennenkuin pussilakanat tulivat. Päällyslakana oli yleensä valkoinen, yli 2m pitkä, toisessa päässä kaunista pitsiä ja juuri siitä päästä taitettiin pedatessa peiton päälle 25-30 cm. 
 

30-luvulla syntynyt isäni ei huolinut pussilakanaa ollenkaan muutaman epäonnisen kokeilun jälkeen. Lopun ikäänsä hän käytti vain päällyslakanaa täkin alla. Hän oli levoton nukkuja ja kaikenlaiset krempat laittoivat pyörimään nukkuessa yhä enemmän. Pussilakanaa käyttäessä se täkki karkasi lähestulkoon heti pussin jalkopäähän tai jopa ulos pussista.

Vierailija kirjoitti:

Kaalimaan kakarat, kiiltokuvat, tvisti, teinikalenteri, Nykyposti, jossa oli kaikenmaailman rappioalkkareita jatkokertomuksina samaan tapaan kuin nykyään somealustoilla. ja jotain omituisia maailmauutisia jotka oli kusetusta.

Joo ei meille tuollaisia roskalehtiä tullut, mutta joskus sain jonkin käsiini. 

Niissä oli niin uskomattomia tarinoita ja tietenkin kaikki alle 10 v. ainakin uskoivat niihin.

Joku Nykyposti tai Hymy, missä oli kertomus mm. suomalaisesta naisesta. joka jotenkin harhautui autiomaahan oliko Meksikossa? 
Siellä  oli joku 2 kk ja laihtui 30 kg. 
Kerrottiin uskomattomana selviytymistarinana. 
 

Matilda-robotti

Vierailija kirjoitti:

Sitä kun kaupoissa oli pornolehtiä lehtihyllyssä, ja Alibissa ja Hymyssä oli täysin sensuroimattomia kuvia väkivaltarikoksista. Muistan traumatisoivat kuvat Reijo Hammarin tappaman sellikaverin maatuneesta ruumiista, ja "videoviihteen sekoittaman äidin" pikkulapsi, jolta oli leikattu sydän irti. 

Muistan, miten sanomalehdessä oli valokuva tiibettiläisestä munkista, joka oli sytyttänyt itsensä tuleen keskellä katua.

Lapsena oli aikamoinen herätys maailman todellisuuteen.

Kaukopuhelun tilaaminen keskuksesta. Sähkösanomat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät tiedä mikä kuva oli koululuokan aakkostuluissa N-kirjaimen kohdalla vielä 90-luvulla monissa kouluissa.

No ei ollut kuin ehkä joidenkin tosi erityisten oppilaiden omassa luokassa. Aloitin koulun 1991 ja muuttojen takia kävin peruskoulun kuudessa eri koulussa, ja 9.luokan lopetin vuonna 2000. Tuona aikana missään koulussa ei ollut kolonialismin ihailua. Jenkkiroska on mädättänyt aivosi.

Miksi ilkeilet, vaikka tuo edellinen kommentoija on oikeassa? Muistan nuo n-aakkostaulut erittäin hyvin. Terv. opettaja

Ai 90-luvulla?? 50-luvulla ehkä. Tai sitten meidän tuppukylässä 80-luvulla oltiin edistyksellisiä tai hankittu uudet taulut.

Toki arkikielessä sanaa käytettiin ilman mitään haukkumista. 

N-sana-aakkostaulu oli luokan katonrajassa ainakin omalla ala-asteellani vähintäänkin vuoteen 1989 saakka, jolloin vaihdoin yläasteen puolelle. Taulun kuva esitti yleisurheilija-juoksijahahmoa, jolla oli yllään punainen paita ja valkoiset punaraidalliset shortsit. Löytyy tälläkin hetkellä Googlen kuvahaulla hakusanoin riemurasia n-aakkostaulu.

Hakusanojen järjestyksen toisin päin kääntämällä löytyy myös toisenlainen versio, jossa kuvituksena on paksuhko, iloinen alkuasukashahmo jonkinlaisessa ruokohameessa. Näyttää tyyliltään samalta taulusarjalta. Ehkä jokin aikaisempi versio, joka koettiin epämoderniksi ja korvattiin sitten juoksijalla. Alkuasukasversiota en ole koskaan omin silmin nähnyt.

Ala-asteopettajistani kukaan ei ollut minkään sortin syrjijä. Opettajatädit olisivat kauhistuneet ja loukkaantuneet moisesta ajatuksestakin ja varmaankin pitäneet sitä käsittämättömänä: ehkä pitäneet topakan puhuttelun tällaisen esittäjälle. Sanaa ajateltiin tuolloin neutraalina nimityksenä ja täsmällisempänä etnisenä terminä kuin "tummaihoinen", joka voi tarkoittaa laajemminkin monenlaisia etnisyyksiä ja piirteitä. Amerikkalaiseen n-sanaan rinnastuvien (Yhdysvaltain historian tapahtumiin ja vaiheisiin liittyvien) merkitysten, käsitysten ja näkemysten kopiointi ja lataaminen suomalaiselle n-sanalle alkoi vasta jonkin verran myöhemmin: paremminkin vasta vuosituhannen vaihteeseen saakka edettäessä ja siitä eteenpäin, kun täytyi alkaa jo muistutella vanhempia sukulaisia siitä, että sanan merkitys ja arvotus on kielenkäytössä verrattain nopeasti muuttunut (tai aktiivisesti muutettu). Sana itsessäänhän juontuu latinan ja espanjan kielen värin nimityksestä ”musta” ja on espanjan kielessä tässä yleismerkityksessä käytössä edelleen (Chileläistä ”Musta kissa” -viiniä myydään Alkossa edelleen espanjalaisella nimellään jne.).

Tiettyä vieraannutusta ja stereotyyppisiä käsityksiä tai ennakkoluuloja oli toki kaikkia ei-pohjoismaisia etnisyyksiä kohtaan — ja taisipa olla niitä pohjoismaisiakin kohtaan. Suomessa oli niin vähän ulkomaalaissyntyisiä asukkaana tai turisteinakaan vielä 1980-luvulla tai 1990-luvullakaan, etenkään vähäpätöisten ja -väkisten "isojen kaupunkien" ulkopuolella, että kun puhuttiin vaikka kiinalaisesta tai vaikka espanjalaisesta, oli melkein sama kuin olisi puhuttu tontusta tai maahisesta: sellaisia näki vain televisiossa tai kuvakirjoissa, tai ehkä jollain Keihäsmatkoilla. Osa omaa arkielämää eivät olleet.

Lys-karkit. Koululaisetkin saivat ostaa karkkeja, joissa oli oikeata alkoholia sisältönä.

Myrkky-lehti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät tiedä mikä kuva oli koululuokan aakkostuluissa N-kirjaimen kohdalla vielä 90-luvulla monissa kouluissa.

No ei ollut kuin ehkä joidenkin tosi erityisten oppilaiden omassa luokassa. Aloitin koulun 1991 ja muuttojen takia kävin peruskoulun kuudessa eri koulussa, ja 9.luokan lopetin vuonna 2000. Tuona aikana missään koulussa ei ollut kolonialismin ihailua. Jenkkiroska on mädättänyt aivosi.

Miksi ilkeilet, vaikka tuo edellinen kommentoija on oikeassa? Muistan nuo n-aakkostaulut erittäin hyvin. Terv. opettaja

Ai 90-luvulla?? 50-luvulla ehkä. Tai sitten meidän tuppukylässä 80-luvulla oltiin edistyksellisiä tai hankittu uudet taulut.

Toki arkikielessä sanaa käytettiin ilman mitään haukkumista. 

N-sana-aakkostaulu oli luokan katonrajassa ainakin omalla ala-asteellani vähintäänkin vuoteen 1989 saakka, jolloin vaihdoin yläasteen puolelle. Taulun kuva esitti yleisurheilija-juoksijahahmoa, jolla oli yllään punainen paita ja valkoiset punaraidalliset shortsit. Löytyy tälläkin hetkellä Googlen kuvahaulla hakusanoin riemurasia n-aakkostaulu.

 

Hakusanojen järjestyksen toisin päin kääntämällä löytyy myös toisenlainen versio, jossa kuvituksena on paksuhko, iloinen alkuasukashahmo jonkinlaisessa ruokohameessa. Näyttää tyyliltään samalta taulusarjalta. Ehkä jokin aikaisempi versio, joka koettiin epämoderniksi ja korvattiin sitten juoksijalla. Alkuasukasversiota en ole koskaan omin silmin nähnyt.

 

Ala-asteopettajistani kukaan ei ollut minkään sortin syrjijä. Opettajatädit olisivat kauhistuneet ja loukkaantuneet moisesta ajatuksestakin ja varmaankin pitäneet sitä käsittämättömänä: ehkä pitäneet topakan puhuttelun tällaisen esittäjälle. Sanaa ajateltiin tuolloin neutraalina nimityksenä ja täsmällisempänä etnisenä terminä kuin "tummaihoinen", joka voi tarkoittaa laajemminkin monenlaisia etnisyyksiä ja piirteitä. Amerikkalaiseen n-sanaan rinnastuvien (Yhdysvaltain historian tapahtumiin ja vaiheisiin liittyvien) merkitysten, käsitysten ja näkemysten kopiointi ja lataaminen suomalaiselle n-sanalle alkoi vasta jonkin verran myöhemmin: paremminkin vasta vuosituhannen vaihteeseen saakka edettäessä ja siitä eteenpäin, kun täytyi alkaa jo muistutella vanhempia sukulaisia siitä, että sanan merkitys ja arvotus on kielenkäytössä verrattain nopeasti muuttunut (tai aktiivisesti muutettu). Sana itsessäänhän juontuu latinan ja espanjan kielen värin nimityksestä ”musta” ja on espanjan kielessä tässä yleismerkityksessä käytössä edelleen (Chileläistä ”Musta kissa” -viiniä myydään Alkossa edelleen espanjalaisella nimellään jne.).

 

Tiettyä vieraannutusta ja stereotyyppisiä käsityksiä tai ennakkoluuloja oli toki kaikkia ei-pohjoismaisia etnisyyksiä kohtaan — ja taisipa olla niitä pohjoismaisiakin kohtaan. Suomessa oli niin vähän ulkomaalaissyntyisiä asukkaana tai turisteinakaan vielä 1980-luvulla tai 1990-luvullakaan, etenkään vähäpätöisten ja -väkisten "isojen kaupunkien" ulkopuolella, että kun puhuttiin vaikka kiinalaisesta tai vaikka espanjalaisesta, oli melkein sama kuin olisi puhuttu tontusta tai maahisesta: sellaisia näki vain televisiossa tai kuvakirjoissa, tai ehkä jollain Keihäsmatkoilla. Osa omaa arkielämää eivät olleet.

Kuka mielenpahoittaja sai aikaan n-sanan boikotoimisen. Ihan neutraali sana oli 50 vuotta sitten, ja joku on paukapää saanut sen boikottiin.

Jekyll ja Hyde.