Miksi sellaista taidetta tuetaan julkisilla apurahoilla, joka ei menesty markkinoilla tai kiinnosta suurta yleisöä?
Miksi julkisia apurahoja ja muita tukia myönnetään taiteelle, joka ei myy, kerää yleisöä tai tunnu kiinnostavan katsojia. Jos jokin taidemuoto ei löydä ostajia tai yleisöä, mikä on peruste sille, että sitä rahoitetaan verovaroilla?
Toisaalta taiteen tarkoitus ei välttämättä ole kaupallinen menestys, vaan kulttuurin kehittäminen, uusien ilmaisumuotojen etsiminen tai yhteiskunnallisen keskustelun herättäminen. Missä pitäisi kulkea raja taiteen tukemisen ja markkinoiden päätettäväksi jättämisen välillä?
Kommentit (15)
Siinäpä sinulla onkin miettimistä. Listaa ihmeessä kaikki ne valtiot, jotka eivät tue millään tavalla taidetta.
Olin jonkin aikaa työtön ja eräs antoi neuvon: ryhdy taiteilijaksi ja hae apurahoja niin saat voita leivän päälle.
Taide ei aina ole kaupallista, eli jos taide myy hyvin, se ei ehkä varsinaista taidetta olekaan. Kestävimmät taiteen saavutukset eivät ole välttämättä lainkaan aikalaisten mieleen. Toisaalta jos taide myy hyvin, se ei tukea tarvitsekaan.
Suomessa on esim. vain muutama kirjailija joka elää pelkästään kirjojensa myynnillä ja lainauskorvauksilla. Jopa Jari Tervo ja Kjell Westö hakevat ja saavat työskentelyapurahoja.
Suurin osa taiteilijoista jää ilman apurahoja (joita myöntävät myös yksityiset säätiöt ja rahastot) ja joutuu hakemaan elantonsa muualta: siivoamisesta, opettamisesta, toimittajan työstä.
Jos mietit maailmanhistorian merkittäviä taiteilijoita, niin hyvin yleistä on ettei taiteilija kiinnostanut omana elinaikanaan. Taide on usein aikaansa edellä. Markkinapainotteinen taide on enemmän viihdettä kuin taidetta.
Vierailija kirjoitti:
Olin jonkin aikaa työtön ja eräs antoi neuvon: ryhdy taiteilijaksi ja hae apurahoja niin saat voita leivän päälle.
Apurahoja hakemalla ei saa voita leivän päälle. Vain 8 % hakijoista sai nytkin valtion taiteilija-apurahan - joka on niin pieni että se kattaa hädin tuskin elinkustannukset.
Vierailija kirjoitti:
Olin jonkin aikaa työtön ja eräs antoi neuvon: ryhdy taiteilijaksi ja hae apurahoja niin saat voita leivän päälle.
Ihanan naiivi neuvo :)
Vierailija kirjoitti:
Jos mietit maailmanhistorian merkittäviä taiteilijoita, niin hyvin yleistä on ettei taiteilija kiinnostanut omana elinaikanaan. Taide on usein aikaansa edellä. Markkinapainotteinen taide on enemmän viihdettä kuin taidetta.
Mozartillakin oli mesenaatti.
Ap luulee keksineensä pyörän uudestaan pieraisemalla näin innovatiivisen aloituksen.
Vierailija kirjoitti:
Olin jonkin aikaa työtön ja eräs antoi neuvon: ryhdy taiteilijaksi ja hae apurahoja niin saat voita leivän päälle.
Vuoden 2027 taiteilija-apurahoja myönnettiin n. 300 hakijalle. Hakijoita oli kaikenkaikkiaan lähes 3000.
Luonnonvalintaa on uhmattava. Se ei saa toteutua!
Ostakaa sitten kuvaidetta (sitä saa taidelainaamoista korottomalla osamaksulla) ja kirjallisuutta. Käykää konserteissa älkääkä kuvitelko että kaiken taiteen on oltava maksutonta.
Taiteilu on harrastus, voit maalailla, kirjoitella, soitella tai väsäillä puu-ukkoja, mutta se on vain harrastus, hyvin harvalle siitä tulee oikea ammatti. Sitten jos sattuman kautta menestyt ja saat jatkuvaa tuloa harrastuksestasi olet oikea taiteilija, esimerkkeinä vaikkapa Väinö Linna ja Kalle Päätalo, molemmat olivat oikeissa töissä kunnes kirjoittelusta tuli tarpeeksi tuloa elämiseen. Mutta nykyään on näitä elämäntapataiteilijoita jotka eivät ole ikinä tehneet oikeita töitä mutta rahaa kerjätään valtiolta antamatta mitään vastinetta.
Ns. Taitelijoita on vain liian paljon. Olisihan se hauskaa viettää taitelijaelämää ja tehdä kaikenlaista taidetta, mutta sen oheen pitäisi järjestää ansiotyö. Toki moni näin tekee.
Suomessa on huomattava määrä säätiöitä ja yhdistyksiä jotka tukee taitelijoita, valtio on vain yksi osa. Muistaakseni Koneensäätiö jakoi tukea 42 milj. euroa.
Varmaankin juuri siksi tarvitsee tukea kun ei ole mainstreamia.