Lue keskustelun säännöt.
Ystävä unohti syntymäpäiväni, vaikka olin juuri muistanut hänen syntymäpäivänsä
21.07.2026 |
Minulla ja ystävällä oli nyt kesällä syntymäpäivät ihan muutaman päivän välein. Kun ystäväni täytti vuosia, annoin hänelle lahjaksi herkkukassin täynnä ystävän suosikkiherkkuja ja onnittelukortin. Ystävä kiitti lahjasta, mutta ei vaikuttanut ilahtuneelta. Ystävällä ei siis ollut mitään juhlia, vaan tavattiin syntymäpäivän aikaan muuten. Kun minä täytin vuosia pari päivää myöhemmin, ystävä ei muistanut koko asiaa mitenkään. Kun olin illalla laittanut someen julkaisun syntymäpäivääni liittyen ja ystävä oli nähnyt julkaisun, oli ystävältä tullut sen jälkeen viesti "ainiin, sulla on tänään synttärit, onnea!". Kiitin onnitteluista. Kun mainitsin syntymäpäivästäni myöhemmin kasvokkain nähdessämme, niin ystävä totesi "En mä muistanut, että sullakin oli silloin synttärit. Muistin vaan kahden muun ystäväni syntymäpäivän, kun niillä on synttärit tuona päivänä. Eikä mulla ole tapana mitenkään muistaa syntymäpäiväänsä viettäviä."
Tuli kurja olo tuosta kommentista ja siitä, että ystävä oli unohtanut syntymäpäiväni. Olisitko sinä loukkaantunut, jos ystäväsi unohtaisi syntymäpäiväsi? Miksi/miksi et?
Kommentit (26)
Siis aikuinen ihminen viettää synttäreitä. Minä kun täytin 40v. ja menin noutamaan lapset exältä, pyysin että ei sinä päivänä just käyttäisi henkistä väkivaltaa, niin totesi vain että "häntä ei kiinnosta vìttuakaan joku syntymäpäivä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikille syntymäpäivät ei ole iso juttu. Mutta minusta on kohteliasta muistaa vastavuoroisesti takaisin. Ei välttämättä tismalleen samalla tavalla, mutta ei joku suklaapatukka ja kortti ole mikään kohtuuttoman iso vaiva.
Oliko muuten hyvät 10wee synttärit? kun tuon huomio himon ja käytöksen perusteella et todellakaan ole aikuinen
Olisin loukkaantunut. Jonkun kaverin kohdalla en, mutta hyvän ystävän kohdalla kyllä. Tekopyhää myös sanoa, ettei muistaisi muiden syntymäpäiviä. Juurihan sanoi, että muisti muiden syntymäpäivät, muttei sinun?
Älä ens vuonna osta hänelle yhtään mitään jos kerran ei osta myös sinulle. Se on raskasta jos muistaminen on vain yksipuolista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikille syntymäpäivät ei ole iso juttu. Mutta minusta on kohteliasta muistaa vastavuoroisesti takaisin. Ei välttämättä tismalleen samalla tavalla, mutta ei joku suklaapatukka ja kortti ole mikään kohtuuttoman iso vaiva.
Joillekin syntymäpäivään voi liittyä suoranaisia traumoja, ja koko asian vain haluaa unohtaa. Myös lahjojen saanti voi olla kiusallista.
Minä en oikeasti muista ystävieni syntymäpäiviä. Hyvä kun muistan omani, joita en juhli. Kiireinen työelämä selitys, muuten muistissa ei vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli ennen ystävä, jonka käytös oli tuollaista kuin ystävälläsi. Hän saattoi näpäyttää unohtamalla synttärit/muun tärkeän päivän. Muisti kyllä, mutta näpäyttääkseen muka unohti ja kuittaili asiasta jälkikäteen.
Sinulle ei ole riittänyt saamasi onnittelut, vaan sinun on pitänyt vielä myöhemminkin ottaa ne puheeksi.
Ei oikein aikuismaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis aikuinen ihminen viettää synttäreitä. Minä kun täytin 40v. ja menin noutamaan lapset exältä, pyysin että ei sinä päivänä just käyttäisi henkistä väkivaltaa, niin totesi vain että "häntä ei kiinnosta vìttuakaan joku syntymäpäivä".
Miksi naisten syntymäpäivästä pitäisi välittää kun eihön naisetkaan vökitä tippaakaan vaikka olisi miehen syntymäpäivät kun samanlailla te jatkatte sitä henkistä väkivaltaa nalkuttamalla ja valittamalla kaikesta sekä käytätte miestä hyväksi teettämällä asioita mitä itse halutte tapahtuvan mutta ette itse halua sitä tehdä ja käyttämällä miestä taloudellisesti hyväksi maksattamalla miehelle teidän omia kustannuksia?
Musta on noloa, jos toinen ei muista mitenkään tuossa tilanteessa. Unohtaminen on inhimillistä, mutta olisi voinut hyvin hankkia lahjan tai muistaa jotenkin sitten, kun seuraavan kerran näitte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin loukkaantunut. Jonkun kaverin kohdalla en, mutta hyvän ystävän kohdalla kyllä. Tekopyhää myös sanoa, ettei muistaisi muiden syntymäpäiviä. Juurihan sanoi, että muisti muiden syntymäpäivät, muttei sinun?
Tekosyy tai puhdasta veetuilua tuo, että on muistanut muiden synttärit ja unohtanut ap:n. (Kuka urpo edes tuossa tilanteessa sanoo, että muistin muiden synttärit mutten sun?!)
Meinaan unohtaa omatkin synttärini. Vaimon on onneksi kalenterissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin tiedät ettet jatkossa tule huomioimaan kyseisen henkilön kohdalla mitään merkkipylväitä tai tapahtumia. Tiedät jo mitä vastaat jos ihmettelee.
Se mikä tässä nyt ei mätsää on että sanot kyseessä olevan ystävän muttet tiedä millanen mulqqu tyyppi on. Mitä sä menet järkkäämään mulqulle mitään kivaa ylläriä, ei sellaset tyypit arvosta. Jätät vasn huomioimatta. On siinä sekin että toisilla ei ole mielikuvitusta tai yksinkertaisesti rahaa järkätä jotain vastavuoroisesti. Ota muut paremmin huomioon tässä mielessä, voit asettaa jonkun todella epämukavaan tilanteeseen. Ja ei, et voi päätellä ulkoisista seikoista kenenkään taloudellista tilannetta. Hauskaa synttäriä kuitenkin.
Ehkä ihmisillä on niin huono olo itsensä ja elämänsä kanssa, että haluaa sen toisellekin? Tämä on mulle aina ollut mysteeri, mutta en minä ala siitä vankilaa itselleni luomaan tahi suremaan toisten mokia.
Parempo kun ette kumpikaan huomioi toistenne synttäreitä, niin säästyy paineilta ja pettymyksiltä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikille syntymäpäivät ei ole iso juttu. Mutta minusta on kohteliasta muistaa vastavuoroisesti takaisin. Ei välttämättä tismalleen samalla tavalla, mutta ei joku suklaapatukka ja kortti ole mikään kohtuuttoman iso vaiva.
Jos joku ostaa lahjan vaikka sen suklaapatukan, niin voiko vaatia että myös lahjan saaja sitten muistaa ostaa jotain ? Meitäkin on joilla menee omakin syntymäpäivä ohi.
En loukkaantuisi. Minusta aikuisten ihmisten väliset onnen toivotukset on vähän sellaisia turhakkeita, jos muuten kuitenkin pitää ystävyyttä yllä.
Toki jotkut pyöreät vuodet on hyvä huomioida. Itse nyt satun muistamaan läheisempien ystävieni syntymäpäivät, koska mulla on hyvä muisti, joten tulee toivoteltua, mutta koskaan en ole loukkaantunut, jos joku ei minun syntymäpäivääni muista.
Omat vanhempanikin joskus ovat unohtaneet synytmäpäiväni ja mieheni joskus hääpäivämme, mutta en siitä stressiä ole ottanut. Lähinnä vaan naurettu asialle, kun on tajunnut asian myöhässä.
Eli todennäköisesti ystäväsi on sen tyyppinen ihminen, jolle tuollaiset päivämäärät ei ole tärkeitä vaan mahdolllisesti se yhteydenpito ja arjen läsnäolo muuten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille syntymäpäivät ei ole iso juttu. Mutta minusta on kohteliasta muistaa vastavuoroisesti takaisin. Ei välttämättä tismalleen samalla tavalla, mutta ei joku suklaapatukka ja kortti ole mikään kohtuuttoman iso vaiva.
Joillekin syntymäpäivään voi liittyä suoranaisia traumoja, ja koko asian vain haluaa unohtaa. Myös lahjojen saanti voi olla kiusallista.
Tämä juuri. Ap itse kirjoitti ettei ystävä vaikuttanut ilahtuneelta lahjasta. Voi olla kiusallista ottaa lahjaa vastaan. Lisäksi se ei sitten ollutkaan lahja, vaan oletit ja odotit vastavuoroisuutta ja vielä olet hyvin vaativa.
Päättele alapeukuista.