Ärsyttää, kun ihmiset luulee että vuorovanhemmuus on kuin pilvillä tansahtelisi
Kokonainen viikko omaa aikaa, wuhuu!
Todellisuudessa se on sisältänyt ihan hiton vaikeita tunteita. Ensin pitää käsitellä ero, samalla tukea lapsia, vaikka itse olisi ihan hiton rikki. Tottua siihen että olet pois puolet lasten elämästä ja he poissa sinun elämästä. Tähän prosessiin menee vuosia, VUOSIA.
Joka toinen viikko olet totaalisen yksin lasten kanssa. Aamusta iltaan, illasta aamuun. Hoidat kaiken. Apua ei ole. Ai väsyttää? Voi voi. Ai oot kipeä? Voi voi. Ai pitäis olla töissä ja samaan aikaan lasten kanssa? Voi voi. Ai lapset oireilee ja kapinoi, koska toisessa kodissa on ihan eri säännöt ja elämänmeno kuin sulla? Voi voi. Ja ne ikävöi sua ja purkaa sen takas tullessaan joka viikko? Voi voi.
Joka toinen viikko lapset on poissa. Ikävöit niitä. Samalla vedät henkeä syvään, koska olet niin hiton uupunut edellisestä viikosta. Ja tunnet siitä syyllisyyttä, että haluat sen oman ajan noiden viikkojen jälkeen, koska olet niin loppu. Tuntuu että kiipeilet vuorien yli joka viikko, ja silti tuntuu että on vanhempana aivan p*ska.
Talous on koko ajan retuperällä. Maksat kaiken yksin. Lasket jokaisen euron. Asut ahtaasti. Mihinkään ei ole rahaa.
Siinä sitä todellisuutta, vuoroviikkovanhemman upeasta elämästä.
Kommentit (6)
Mielestäni vuorovanhemmat ovat todella itsekkäitä. Huomataan että omaa aikaa ei ole enää lapsen tultua niin erotaan että saisi nauttia vapaudesta ja ei ajatella lasta yhtään.
Tuosta listasta tunnistan vain sen, että eri kodeissa oli eri sääntöjä (joista ex tuli linjoja pitkin).
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni vuorovanhemmat ovat todella itsekkäitä. Huomataan että omaa aikaa ei ole enää lapsen tultua niin erotaan että saisi nauttia vapaudesta ja ei ajatella lasta yhtään.
Ei meillä ollut vuoroviikkoilua vapauden takia, vaan sen takia, että kumpikaan vanhempi ei halunnut luopua lapsista. Vuoroviikkoisuus oli kompromissi.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni vuorovanhemmat ovat todella itsekkäitä. Huomataan että omaa aikaa ei ole enää lapsen tultua niin erotaan että saisi nauttia vapaudesta ja ei ajatella lasta yhtään.
Ajattelet, että kun toinen vanhempi hurvittelee menemään vailla vastuuta lapsista 26 päivää kuussa, se on lapsille jotenkin parempi ja sen hurvittelijan osalta epäitsekkäämpi vaihtoehto?
Vai äidinkö "vapaus" tässä hiertää?
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni vuorovanhemmat ovat todella itsekkäitä. Huomataan että omaa aikaa ei ole enää lapsen tultua niin erotaan että saisi nauttia vapaudesta ja ei ajatella lasta yhtään.
Aika typerä saa olla, jos tämän takia eroaisi hyvästä suhteesta.
Ap
No miksi luulet niin?