Muita, jotka vielä keski-ikäisinä auttamattomia haaveilijoita?

Minä olen daydreamer, mutta olen kyllä saanut asioita aikaan. Tosin tottakai olisin voinut saada enemmän aikaan, mutta en siitä haaveilujani syytä.

Itselläni monet haaveet ovat myös toteutuneet. Omalla kohdallani uskon, että haaveet ovat taustalla ja ohjaavat elämää tiettyyn suuntaan. On minulla myös sellaisia enemmän viihdyttäviä haaveita, joiden ei ole tarkoituskaan toteutua. Iltaisin nukkumaan mennessä mietin yhtä tyyppiä, johon olen jollain tasolla ihastunut. Käyn päässäni läpi elokuvamaisen kohtauksen hänen kanssaan. Se on enemmän sellainen jännitteinen kohtaus eli siimä on kiinnostusta ilmassa puolin ja toisin. Tämä mies ei ole millään lailla oikeassa elämässäni vaan täyttä haaveilua koko juttu.

Haaveilen/näen mielessäni asioita, jotka liittyy teinin muuttoon opiskelukämppään. Ja pääsen kaupunkikämppään viikonlopun viettoon. 

Mutta haaveilu on haaveilua oikeassa elämässä tapaan ystäviä, harrastan, käyn töissä ja elän arkea perheen kanssa.

Täällä yksi haaveilija, mutta onneksi olen puskenut itseäni eteenpäin ihan oikeassakin elämässä. Ura on edistynyt mukavasti ja nuoruuden opiskeluvastaisuudesta huolimatta olen nykyään akateeminen.

Edelleen tarvitsen itselleni aikaa päävähaaveksia. Saatan vain makoilla sängyssä ja elää omissa maailmoissani. Lapsesta saakka minulla on ollut vilkas mielikuvitus. Minua kiusattiin myös ala-asteella sen takia. Siitä on kuitenkin ollut hyötyä työelämässä ja siksi koitan ottaa tuota haaveiluaikaa. Luovuus ja ideat ei tule kiireen keskellä.

Kärsivällisyys ei meinaa aina riittää tosimaailman aikaa vieviin projekteihin, mutta olen iän myötä oppinut olemaan luovuttamatta projekteissani. Moniin asioihin tarvitaan sitkeyttä.

Minusta haaveilussa ei ole mitään pahaa, kunhan ei unohdu kokonaan sinne mielikuvitusmaailmaan vaan muistaa elää myös sitä oikeaa elämää