Tulen aikanaan jättämään perintöä vain niille lapsille
jotka eivät ole menestyneet elämässään hyvin. Jos jollain menee elämässä paremmin, hän ei saa mitään.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Mitä tekisitte näiden sisaren lasten kanssa?
1 vanhin (poika) ollut todella inhottava ja vähintään epäystävällinen, vaikka olen häntä auttanut monta kertaa
2 (tyttö) ei ole saanut vanhemmiltaan mitään, äitinsä kohdellut huonosti
3 (poika) saanut jo eräältä sukulaiselta ison perinnön
Mietin siis omaa testamenttiani. Kallistun kakkoseen päin että hän saa minulta kaiken jäämistöni.
Meillä testamentin laatiminen keskeytyi kun piti vielä miettiä sekin minne omaisuutemme menisi jos ainoa lapsemme kuolisi ennen.
Jo ajatus on kauhea, mutta kun omaisuutta on kertynyt jonkin verran, täytynee sekin vaihtoehto ottaa huomioon.
Mieheni mielestä minun pitäis jättää omaisuuteni veljeni lapsille. Ongelma on etten ole veljeni kanssa puheväleissä hänen tekemän petosyrityksen ja häneltä saamieni tappouhkausten vuoksi. Veljeni lapset ovat em syystä jääneet hyvin etäisiksi. He eivät pidä minuun mitään yhteyttä. En halua jättää omaisuuttani heille.
Haluaisin jakaa omaisuuteni ystävieni ja ystävieni lapsille ja sellaisille sukulaisille joiden kanssa pidän yhteyttä. Haluaisin että rahani menisivät ihmisille jotka ovat tuottaneet minulle iloa ja ja tukeneet kun oma ahne ja ilkeä sukuni on kohdellut minua isäni kuoleman jälkeen huonosti (vain perinnönjakoon liittyvistä kiistoista johtuen, aiemmin ei ollut mitään ongelmia) .
AP. Haluat siis opettaa jälkeläisille että ei kannata olla ahkera, vastuuntuntoinen ja yrittelijäs ?
Ihan uskomattoman huono opetus ja perintö jälkeläisille.
Vanhempien pitäisi nimenomaan kannustaa lapsia selviytymään ja yrittämään, jotta heidän omatkin lapsensa tällaisen käytösmallin oppisivat.
Ainoa fiksu tapa jättää perintöä on jakaa se tasan lapsien kesken. Poikkeuksena tietysti jos joku on sortunut huumeisiin tms eikä pysty omaisuudesta täyspäisesti huolehtimaan tai käyttämään sitä järkevästi oman tai lastensa elämänsä parantamiseen.
Ajattelin tuhlata rahani itse, niin ei jää perinnöstä tapeltavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tekisitte näiden sisaren lasten kanssa?
1 vanhin (poika) ollut todella inhottava ja vähintään epäystävällinen, vaikka olen häntä auttanut monta kertaa
2 (tyttö) ei ole saanut vanhemmiltaan mitään, äitinsä kohdellut huonosti
3 (poika) saanut jo eräältä sukulaiselta ison perinnön
Mietin siis omaa testamenttiani. Kallistun kakkoseen päin että hän saa minulta kaiken jäämistöni.
Meillä testamentin laatiminen keskeytyi kun piti vielä miettiä sekin minne omaisuutemme menisi jos ainoa lapsemme kuolisi ennen.
Jo ajatus on kauhea, mutta kun omaisuutta on kertynyt jonkin verran, täytynee sekin vaihtoehto ottaa huomioon.
Mieheni mielestä minun pitäis jättää omaisuuteni veljeni lapsille. Ongelma on etten ole veljeni kanssa puheväleissä hänen tekemän petosyrityksen ja häneltä saamieni tappouhkausten vuoksi. Veljeni lapset ovat em syystä jääneet hyvin etäisiksi. He eivät pidä minuun mitään yhteyttä. En halua jättää omaisuuttani heille.
Haluaisin jakaa omaisuuteni ystävieni ja ystävieni lapsille ja sellaisille sukulaisille joiden kanssa pidän yhteyttä. Haluaisin että rahani menisivät ihmisille jotka ovat tuottaneet minulle iloa ja ja tukeneet kun oma ahne ja ilkeä sukuni on kohdellut minua isäni kuoleman jälkeen huonosti (vain perinnönjakoon liittyvistä kiistoista johtuen, aiemmin ei ollut mitään ongelmia) .
Miksi mies päättää siitä kenelle tai mille taholle sinun pitää jättää perintö?
Vierailija kirjoitti:
Eli palkitset laiskimmat
Se, että elämässä on mennyt huonosti ei tarkoita sitä, että on laiska. Taustalla voi olla vaikka mitä. Useita vakavia sairastumisia, onnettomuus, jne.
Vierailija kirjoitti:
AP. Haluat siis opettaa jälkeläisille että ei kannata olla ahkera, vastuuntuntoinen ja yrittelijäs ?
Ihan uskomattoman huono opetus ja perintö jälkeläisille.
Vanhempien pitäisi nimenomaan kannustaa lapsia selviytymään ja yrittämään, jotta heidän omatkin lapsensa tällaisen käytösmallin oppisivat.
Ainoa fiksu tapa jättää perintöä on jakaa se tasan lapsien kesken. Poikkeuksena tietysti jos joku on sortunut huumeisiin tms eikä pysty omaisuudesta täyspäisesti huolehtimaan tai käyttämään sitä järkevästi oman tai lastensa elämänsä parantamiseen.
Ai meillä se huumeisiin sortunut sai kaiken. Äitin mielestä tarvi eniten. Minun mielestä käytti nekin rahat huumeisiin. Rahoja en ois itselleni halunnut, mutta en huumekauppiaskaan niitä tarvinnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli palkitset laiskimmat
Se, että elämässä on mennyt huonosti ei tarkoita sitä, että on laiska. Taustalla voi olla vaikka mitä. Useita vakavia sairastumisia, onnettomuus, jne.
Ja ne on sitten syy sortaa lasta?
Jos haluaa että lapsillaan on aikuisina välit keskenään, on aina oikeudenmukainen ja tasapuolinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tekisitte näiden sisaren lasten kanssa?
1 vanhin (poika) ollut todella inhottava ja vähintään epäystävällinen, vaikka olen häntä auttanut monta kertaa
2 (tyttö) ei ole saanut vanhemmiltaan mitään, äitinsä kohdellut huonosti
3 (poika) saanut jo eräältä sukulaiselta ison perinnön
Mietin siis omaa testamenttiani. Kallistun kakkoseen päin että hän saa minulta kaiken jäämistöni.
Meillä testamentin laatiminen keskeytyi kun piti vielä miettiä sekin minne omaisuutemme menisi jos ainoa lapsemme kuolisi ennen.
Jo ajatus on kauhea, mutta kun omaisuutta on kertynyt jonkin verran, täytynee sekin vaihtoehto ottaa huomioon.
Mieheni mielestä minun pitäis jättää omaisuuteni veljeni lapsille. Ongelma on etten ole veljeni kanssa puheväleissä hänen tekemän petosyrityksen ja häneltä saamieni tappouhkausten vuoksi. Veljeni lapset ovat em syystä jääneet hyvin etäisiksi. He eivät pidä minuun mitään yhteyttä. En halua jättää omaisuuttani heille.
Haluaisin jakaa omaisuuteni ystävieni ja ystävieni lapsille ja sellaisille sukulaisille joiden kanssa pidän yhteyttä. Haluaisin että rahani menisivät ihmisille jotka ovat tuottaneet minulle iloa ja ja tukeneet kun oma ahne ja ilkeä sukuni on kohdellut minua isäni kuoleman jälkeen huonosti (vain perinnönjakoon liittyvistä kiistoista johtuen, aiemmin ei ollut mitään ongelmia) .
Miksi mies päättää siitä kenelle tai mille taholle sinun pitää jättää perintö?
Ei mies päätäkään mitä testamenttiini laitan. Mutta olemme asiasta keskustelleet ja olen jäänyt tätä pohtimaan.
Mieheni sai hyvänä asiakkaana pankista ilmaista juridista neuvontaa ja olisimme saaneet molemmat testamenttimme tehtyä samalla. En vain osannut päättää.
Ihan vakavissani haluaisin huomioida testamentissa ystäviäni ja heidän lapsensa ennemmin kuin vihamielisen ja rötöstelevän veljeni lapset.
En vain tunne näitä veljeni lapsia enää lainkaan. En tiedä heidän elämästään mitään. He eivät itse halua pitää mitään yhteyttä. Koko heidän lapsuutensa muistin joululahjat ja valmistujaislahjat ja yritin ihan tosissani olla se kiva auttava täti kun surkea veljeni jätti heidän äitinsä eikä suostunut maksamaan edes elatusmaksuja.
Nyt minulla on näiden lasten suhteen lähinnä hyväksikäytetty olo. Toisaalta ymmärrän että heidän lapsuutensa oli veljeni vastuuttoman käytöksen vuoksi traumaattinen.
Mieheni mielestä on epäreilua jättää veljeni lapset huomioimatta testamentissa, koska he eivät ole vastuussa tyhmän isänsä rötöstelystä. Mies ajattelee asiaa omien kokemustensa pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli palkitset laiskimmat
Se, että elämässä on mennyt huonosti ei tarkoita sitä, että on laiska. Taustalla voi olla vaikka mitä. Useita vakavia sairastumisia, onnettomuus, jne.
Mutta se että elämässä on mennyt hyvin tarkoittaa että on ollut ahkera, vastuuntunoinen ja ahkera. Ei sellaisesta ole mitään syytä rangaista, vaikka toisella lapsella joku ongelma olisikin.
Ainoa oikea tapa on jättää perintö lapsille tasan. Ei ole mitään muuta vaihtoehtoa.
Tyhmä persu ja käänteispsykologinen denialismi 😂
Ei sulla ole lapsia ja sut hautaa aikanaan sossu.
Nämä ovat vaikeita asioita. Minulla ei ole lapsia ja miehellänikään ei ole lapsia. Emme tiedä, voimmeko saada enää yhdessäkään lapsia. Olen miettinyt paljon testamenttiasiaa. Minulla on kummilapsia ja on myös sisareni aikuisia lapsia. Minulle on ollut valtava pettymys, kun siskon aikuiset lapset eivät käy isovanhempaan auttamassa tai edes kylässä. Asuvat kaikki pienellä paikkakunnalla, joten ei ole pitkät välimatkatkaan. Olen pitänyt tämän jotenkin tylynä käytöksenä. Siskoni lapset eivät pidä minuunkaan yhteyttä. Muistin sisaren lapsia säännöllisesti, kun he olivat lapsia ja nuoria.
Jotkut kummilapseni ovat jo aikuisia. Muistin heitäkin säännöllisesti, kun he olivat lapsia ja nuoria. He eivät pidä minuun yhteyttä. Tuskin tulen jättämään mitään kummilapsillekaan.
Miehelläni on aikuinen sisaren poika, mutta hän ei pidä mitään yhteyttä mieheeni, vaikka mieheni oli hänen elämässään mukana kun hän oli lapsi ja nuori.
Olemme jo alkaneet elämään siten, että emme elä nuukaillen. Käytämme rahaa terveyteemme, asumiseen, hyvään ravintoon ja matkusteluun.
Ehkä meiltä ei jääkään edes mitään perittävää. Riippuu siitä, miten vanhoiksi elämme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli palkitset laiskimmat
Se, että elämässä on mennyt huonosti ei tarkoita sitä, että on laiska. Taustalla voi olla vaikka mitä. Useita vakavia sairastumisia, onnettomuus, jne.
Ja ne on sitten syy sortaa lasta?
Kirjoitinko niin? Huomautin vain tuosta, että ei kyse aina ole laiskuudesta. Opetelkaa lukemaan.
Perimme tätimme, kaikki serkukset saimme samanverran, olemme samanarvoiset
Vierailija kirjoitti:
Isä taas ilmoitti, että aikoo jättää velipuolella kaiken, koska se on mies. Ei tykännyt kun sanoin, että hyvä idea, mutta kannattas ensin hankkia jotain perittävää, koska se velipuolikaan tuskin hänen homeista taloaan/ velkojaan haluaa. Tuntuu, että ne köyhimmät eniten vääntää perinnöistä.
Lapsi kulta kun velat eivät periydy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli palkitset laiskimmat
Se, että elämässä on mennyt huonosti ei tarkoita sitä, että on laiska. Taustalla voi olla vaikka mitä. Useita vakavia sairastumisia, onnettomuus, jne.
Ja ne on sitten syy sortaa lasta?
Kirjoitinko niin? Huomautin vain tuosta, että ei kyse aina ole laiskuudesta. Opetelkaa lukemaan.
Se ei edelleenkään ole syy sortaa toista lasta.
Kaikki lapset saavat vähintään lakiosan, et voi sille mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli palkitset laiskimmat
Se, että elämässä on mennyt huonosti ei tarkoita sitä, että on laiska. Taustalla voi olla vaikka mitä. Useita vakavia sairastumisia, onnettomuus, jne.
Ja ne on sitten syy sortaa lasta?
Kirjoitinko niin? Huomautin vain tuosta, että ei kyse aina ole laiskuudesta. Opetelkaa lukemaan.
Se ei edelleenkään ole syy sortaa toista lasta.
Ei niin enkä sellaista väittänytkään!!!! Opettele nyt oikeasti ymmärtämään mihin kommentoin.
En minä ainakaan halua omilta huöttipvanhemmiltani mitään. Mieluiten unohtaisin heidän olemassaolonsa kokonaan. Suomessa perinnöstä kieltäytyminenkinnon tehty jotenkin kauhean vaikeaksi. Jos itse kieltäytyy, niin asia siirtyy omien lasten vaivoiksi.
Ei auta kuin toivo, ettei noilta mitään jää, mikä on onneksi myös hyvin todennäköinen vaihtoehto. Toinen ryypännyt itsensä henkilökohtaiseen konkurssiin ja toinen ei osaa pitää vähäisestä omaisuudestaan mitään huolta, joten senkin arvo on varmasti nolla.
En jättäisi heistä kenellekään perintöä.