Lue keskustelun säännöt.
Lapseni kaveri on nyt kesälomalla lounastanut meillä melkein joka arkipäivä
18.07.2026 |
Myös välipalan syö meillä ja usein aamupalaakin.
Tuntuu kuin olisin perhepäivähoitaja.
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Olen pienituloinen mutta meillä saa aina lasten kaverit syödä. Ruokaa teen kerralla paljon ja edullisesti, nakkikeittoa yms.
Joka päiväkö ruokit kaveritkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se mua haittaa,kerta sä mahdollistat sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin ikionnellinen, jos lapsellani olisi ystäviä. Kyllä ruokkisin ilomielin joka päivä. Ystävyyssuhteet ovat lapsille tärkeitä, vaikuttavat kehitykseen ja jopa tulevaan menestymiseen verkostojen kautta.
Kyllä ÄiTyLin pitää olla aika yksinkertainen, jos tässäkin ajattelee vain omaa napaansa... Voisiko edes joskus laittaa sen lapsen tarpeet edelle?
KAIKILLA EI OLE VARAA RUOKKIA TOISTEN LAPSIA, HYVÄ KUN OMILLE RIITTÄÄ, PÖSILÖ.
Toinen pösilö täällä. On paljon lapsia, joilla ei ole yhtään, siis Ei Yhtään ystävää! Varakkaissa ja varattomissa perheissä. Jos varattoman äidin lapsella olisi ystävä, joka tulisi syömään, äiti olisi itse vaikka viikon syömättä. Varakas äiti kattaisi herkkupöydän. Ymmärsitkö, vai oletko itsekin pösilö?
Mä menin tässä ruokkimisessa jopa niin pitkälle, että keitin lounaaksi soppia pihan tarpeiksi... Eli parille kymmenelle ihmiselle kaikkiaan.
Tyttären kaverin perheestä alkoi kuulua hieman huolestuttavia uutisia, että heillä on elämäntilanne se, ettei rahaa ole.
Ensin tytär 6v järjesti piknikkejä. Siten tarjosi välipalaa oma-aloitteisesti kaverille ja tämän sisaruksille. Sitten perheenäiti tuli itku kurkussa kiittämään ja kertoi olevansa todella häpeissään... mutta ei heillä tänäänkään ole muuta ruokaa kuin keitetyt kanamunat per nuppi. Huomisen ruuasta ei ole tietoa. Avasi asiaa enemmän ja tiesin muutenkin, ettei kyse ole päihteistä, tupakasta tai edes rakennekynsistä...
Päätin keittää linssisosekeittoa seuraavaksi lounaaksi ja peltisämpylöitä. Seuraavalle päivälle makkarasoppaa ja lisää sämppäreitä. Toinen naapuri järkkäs kahvia ja jälkiruokaa. jne. Muutama muukin perhe tuli mukaan. Viikonloppuna pidettiinkin kunnon kestit nyyttärihengessä. Yleensä sitten tuolle perheelle pakattiin ylijäämiä mukaan.
Näin toimittiin pari viikkoinen, että tuo perhe pääsi suostaan vähän kuivemmalle.
Yhteisistä soppalounaista innostuttiin sen verran, että jatkettiin ideaa seuraavanakin kesänä. Kotona yksin olevat koululaiset otettiin paremmin silloin huomioon. Kolmesti arkiviikkona kukin teki vuorollaan keittoa, leivät ja pieni jälkkäri. Silloin kerättiin sitten parin euron maksua, mutta ruokaa sai ilmankin.
Huolehtikaa toisistanne,
T. hyvä ihminen :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin ikionnellinen, jos lapsellani olisi ystäviä. Kyllä ruokkisin ilomielin joka päivä. Ystävyyssuhteet ovat lapsille tärkeitä, vaikuttavat kehitykseen ja jopa tulevaan menestymiseen verkostojen kautta.
Kyllä ÄiTyLin pitää olla aika yksinkertainen, jos tässäkin ajattelee vain omaa napaansa... Voisiko edes joskus laittaa sen lapsen tarpeet edelle?
KAIKILLA EI OLE VARAA RUOKKIA TOISTEN LAPSIA, HYVÄ KUN OMILLE RIITTÄÄ, PÖSILÖ.
No, ei varmaan kaikilla, mutta kyllä töissäkäyvillä vanhemmilla on.
Oletko jotenkin kuplassa elävä? Eihän useimmilla ole edes varaa hankkia 2-3 lasta enempää, koska tällöin ei vaan riitä rahat ruokaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen pösilö täällä. On paljon lapsia, joilla ei ole yhtään, siis Ei Yhtään ystävää! Varakkaissa ja varattomissa perheissä. Jos varattoman äidin lapsella olisi ystävä, joka tulisi syömään, äiti olisi itse vaikka viikon syömättä. Varakas äiti kattaisi herkkupöydän. Ymmärsitkö, vai oletko itsekin pösilö?
Ostatko sinä ne ystävät ruualla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin ikionnellinen, jos lapsellani olisi ystäviä. Kyllä ruokkisin ilomielin joka päivä. Ystävyyssuhteet ovat lapsille tärkeitä, vaikuttavat kehitykseen ja jopa tulevaan menestymiseen verkostojen kautta.
Kyllä ÄiTyLin pitää olla aika yksinkertainen, jos tässäkin ajattelee vain omaa napaansa... Voisiko edes joskus laittaa sen lapsen tarpeet edelle?
Ei. Kersan vanhemmat hoitakoot itse jälkikasvunsa ruokailut. Jos se ei onnistu, niin sitten lasu.
Kolme peukkua lasun tehtailulle? Siis kasvattakaa joko k*vekset tai selkäranka, ja toimikaa kuten aikuiset toimivat: soittakaa sen kaverin vanhemmille ja sanokaa että ette voi lapsia ruokkia. Simple as that.
Älkää nyt s**tanan pellet jumittako lastensuojelua tuollaisella. Teidän takia sitten niitä oikeasti hädässä olevia lapsia k*olee, vtun apinat.
Tämä. Noin yksinkertaista asiaa ei nyky aikuiset osaa keskenään hoitaa keskenään puhumalla. Ihan voi kohteliaasti sanoa, että olisiko mahdollista välillä vaikka toisinpäin, lapset olisi teillä eikä aina meillä.
Sehän vaan siirtää ongelmaa. Parempi, että kaikki söisivät kotonaan, piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin ikionnellinen, jos lapsellani olisi ystäviä. Kyllä ruokkisin ilomielin joka päivä. Ystävyyssuhteet ovat lapsille tärkeitä, vaikuttavat kehitykseen ja jopa tulevaan menestymiseen verkostojen kautta.
Kyllä ÄiTyLin pitää olla aika yksinkertainen, jos tässäkin ajattelee vain omaa napaansa... Voisiko edes joskus laittaa sen lapsen tarpeet edelle?
Ei. Kersan vanhemmat hoitakoot itse jälkikasvunsa ruokailut. Jos se ei onnistu, niin sitten lasu.
Kolme peukkua lasun tehtailulle? Siis kasvattakaa joko k*vekset tai selkäranka, ja toimikaa kuten aikuiset toimivat: soittakaa sen kaverin vanhemmille ja sanokaa että ette voi lapsia ruokkia. Simple as that.
Älkää nyt s**tanan pellet jumittako lastensuojelua tuollaisella. Teidän takia sitten niitä oikeasti hädässä olevia lapsia k*olee, vtun apinat.
Tämä. Noin yksinkertaista asiaa ei nyky aikuiset osaa keskenään hoitaa keskenään puhumalla. Ihan voi kohteliaasti sanoa, että olisiko mahdollista välillä vaikka toisinpäin, lapset olisi teillä eikä aina meillä.
Sehän vaan siirtää ongelmaa. Parempi, että kaikki söisivät kotonaan, piste.
No jos on tuollainen periaate, että haluaa kaikkien syövän kotona niin sen voi viestiä kaverin vanhemmalle että meillä tehdään niin, että jokainen syö omassa kotonaan. Mutta muuten voi kyläillä toistensa luona. Ihmettelen vieläkin tuota, että miksi ne lapset on aina teillä. Ainakin itse odotan, että molemmin puolin kyläillään.
Lähetä lapsi kotiin syömään. Itse olet ongelmasi aiheuttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin ikionnellinen, jos lapsellani olisi ystäviä. Kyllä ruokkisin ilomielin joka päivä. Ystävyyssuhteet ovat lapsille tärkeitä, vaikuttavat kehitykseen ja jopa tulevaan menestymiseen verkostojen kautta.
Kyllä ÄiTyLin pitää olla aika yksinkertainen, jos tässäkin ajattelee vain omaa napaansa... Voisiko edes joskus laittaa sen lapsen tarpeet edelle?
KAIKILLA EI OLE VARAA RUOKKIA TOISTEN LAPSIA, HYVÄ KUN OMILLE RIITTÄÄ, PÖSILÖ.
Toinen pösilö täällä. On paljon lapsia, joilla ei ole yhtään, siis Ei Yhtään ystävää! Varakkaissa ja varattomissa perheissä. Jos varattoman äidin lapsella olisi ystävä, joka tulisi syömään, äiti olisi itse vaikka viikon syömättä. Varakas äiti kattaisi herkkupöydän. Ymmärsitkö, vai oletko itsekin pösilö?
Ei niitä kavereita ruualla osteta. Perheen ruokailut eivät liity millään tavalla ystävyyssuhteisiin. Hyvin kasvatetut lapset menevät sitä paitsi kotiinsa syömään ruoka-aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi annat ruokaa kaverille? Käsket lapsesi syömään "Jani, ruoka on valmis nyt syömään". Lapsesi käy syömässä ja jatkaa sen jälkeen leikkejä/pelejä kaverinsa kanssa.
Mitä kun se vieras kakara tulee norkoilemaan siihen ruokapöydän ääreen ja kyselee koko ajan, että mitä toi on? Mitä toi on? Mille toi maistuu? Onks toi hyvää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä tulee itselle hyvä mieli kun tarjoaa ruoan lapsen kaverillekin. Kannattaa tehdä niin jos vain rahkeet riittää!
Jos olen varannut ruokaa niin, että on sopivasti koko meidän perheelle, esim. yksi pihvi jokaiselle, ja ylimääräisiä pihvejä ei ole, onko OK, että tarjoan pelkkää lisäkettä ja salaattia sille lapsen kaverille, joka tuli yllättäen juuri ennen ruoka-aikaa meille, ja ei ole kotonaan vielä syönyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä ennen kuin ensimmäistä kertaa antaa jäädä ruokailun ajaksi, koska monien vanhemmat eivät tee kotona ruokaa ja ovat vaan tyytyväisiä ,että lapsi on syönyt jossakin.Näistä tulee helposti tapa.
Yh äidin lapsi syö meillä päivittäin. Tiedän, että heillä oli todella puute rahasta ja jopa ruuasta. Sitten tuli pikkusisaruskin mukaan. Ei olisi itselläkään yhtään ylimääräistä. Lasten äiti on pitkällä sairauslomalla, ei juo, polta, eikä kulje kapakoissa. Vaikea on sanoa, että mennäänpä koriin syömään.
Eihän pienet lapset paljoa syö. Vaikea kuvitella että yksi tai kaksi lounas vierasta ajaa ketään konkurssiin. Esimerkiksi keittoja voi edullisesti tehdä isoja annoksia.
Selityksiä riittää. Kenelläkään ei ole velvollisuutta ruokkia sinun lapsiasi, eikä tehdä tiliä omista tuloistaan ja varallisuudestaan.
Onko joku puhunut velvollisuudesta? Aikuinen ihminen osaa sanoa ei, kun ei halua jotain tehdä. Opetella voi ja pyytää apua ein sanomiseen, jos ei muuten onnistu. Jotkut ihmiset vaan on sellaisia, että ajattelevat muitakin ja jopa toisten ihmisten lapsia. Ei se velvoita kaikkia tekemään niin. Ihan saat rauhassa olla ruokkimatta toisten lapsia.
Jatkan tuohon vielä, että meillä kyllä syödään tavallista kotiruokaa, mm keittoja, enkä tarkoittanut, että lapsen kaverin syömiset kaataisivat talouden. Tähän asti on riittänyt sille pikkusisarellekin, eikä hän ole joka päivä mukana. Mutta on todella häpeällistä ja surkeaa, että tässä maassa on perheitä, joilla on liian vähän ruokaa. Velvollisuudesta ei tietenkään ole kysymys, jos antaa ruokaa toisten lapsille, inhimillisyydestä tai lähimmäisenrakkaudesta ehkä, vaikka en uskovainen olekaan.
Siis onko sun lasten kavereiden perheet olleet niin köyhiä, ettei heillä ollut kotona ruokaa? Sinun olisi kuulunut tehdä asiasta ilmoitus, niin nuo perheet olisivat saaneet apua. Ei ole oikein lasta kohtaan, että syöminen on jonkun kaverin vanhemman varassa.
Omien lasteni kaverit olivat normaaleista perheistä ja jokainen meni ruoka-aikaan kotiinsa syömään kuten tekivät omatkin lapseni.
Kysymys on yhden kaverin perheestä, jossa äiti on vakavan sairauden takia sairauslomalla. Saavat ne tuet, joihin ovat oikeutettuja ja sehän ei ole paljon. Ovat kyllä sosiaalitoimen asiakkaita, joten kotonansa on niin paljon ruokaa, kuin avustuksilla saa. En pidä heitä mitenkään epänormaaleina, vaan avioeron, onnettomien tapahtumien ja vakavan sairastumisen vuoksi ahdinkoon joutuneina ihmisinä. Niin voi käydä kenelle tahansa, jopa sekunnin murto-osassa elämä muuttuu aivan toisenlaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin ikionnellinen, jos lapsellani olisi ystäviä. Kyllä ruokkisin ilomielin joka päivä. Ystävyyssuhteet ovat lapsille tärkeitä, vaikuttavat kehitykseen ja jopa tulevaan menestymiseen verkostojen kautta.
Kyllä ÄiTyLin pitää olla aika yksinkertainen, jos tässäkin ajattelee vain omaa napaansa... Voisiko edes joskus laittaa sen lapsen tarpeet edelle?
KAIKILLA EI OLE VARAA RUOKKIA TOISTEN LAPSIA, HYVÄ KUN OMILLE RIITTÄÄ, PÖSILÖ.
Toinen pösilö täällä. On paljon lapsia, joilla ei ole yhtään, siis Ei Yhtään ystävää! Varakkaissa ja varattomissa perheissä. Jos varattoman äidin lapsella olisi ystävä, joka tulisi syömään, äiti olisi itse vaikka viikon syömättä. Varakas äiti kattaisi herkkupöydän. Ymmärsitkö, vai oletko itsekin pösilö?
Määritteletkö ystävyyden pelkästään sen petusteella, kuka tulee syömään? Kyllä useimmilla lapsilla on kavereita, joiden kanssa leikitään ulkona, koulussa tai päiväkodissa. Mielestäni sellainen ystävyys joutaa menemään, jos toinen lapsi ei ymmärrä, että toisen luokse ei voi mennä syömään, vaan ruoka-aikana mennään omaan kotiin syömään. Ei kukaan vanhempi iloitse siitä, että jää itse ilman ruokaa, kun lapsen kaveri tulee syömään hänen ruokansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi annat ruokaa kaverille? Käsket lapsesi syömään "Jani, ruoka on valmis nyt syömään". Lapsesi käy syömässä ja jatkaa sen jälkeen leikkejä/pelejä kaverinsa kanssa.
Mitä kun se vieras kakara tulee norkoilemaan siihen ruokapöydän ääreen ja kyselee koko ajan, että mitä toi on? Mitä toi on? Mille toi maistuu? Onks toi hyvää?
Häntä pyydetään siirtymään välittömästi takas leikkipaikalle tai sitten lähtee kotiinsa. Ruokarauha.
Muistan omasta lapsuudesta, kun yksi kaveri tuli myös siihen pöydän viereen norkolemaan. Mitä toi.. miltä se maistuu... onko hyvää... mullakin on nälkä... Sattu olemaan eilisen tähteitä, ettei ruokaa ollut kuin yhden lapsen verran, ei äitikään aina syönyt lounaalla kahvia kummosta. Sitten nälkäisen kaverin äiti ohjas kotiin, pahoitellen, ettei ruokaa ollut enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tuo ei olisi mikään ongelma kun lapset syökin niin vähän. Meillä asuu tämän kesän vanhin tytär poikakavereineen. Nuori mies syö paljon mutta teemme tämän ilolla kun voimme auttaa opiskelijoita. Molemmilla loppuvat kesätyöt elokuun lopussa niin sitten he lähtevät takaisin opiskelupaikkakunnalle.
Siis asuvat ja syövät teillä ilmaiseksi koko kesän, vaikka käyvät töissä?
Minä en kehtaisi.He ovat muuttaneet viime syksynä opiskelupaikkakunnalle ja opiskelevat vain opinto- ja asumistuen turvin. Tällaisena aikana kun saa kesätyöpaikan niin se otetaan sieltä mistä saadaan. Kesätöistä ei kovin suurta palkkaa saa ja asuntoon opiskelupaikkakunnalla ei saa kesällä asumistukea. Jos alkaisimme heiltä pyytämään ruokarahaa ja vuokraa niin he lähtisivät opiskelemaan yhtä köyhinä kuin tulivatkin. Meillä on hyvä rahatilanne niin ainoa missä tämä järjestely tuntuu on siinä että säästöön jää kesällä vähän vähemmän. Kun meillä on mahdollisuus niin miksi emme auttaisi.
Niin, te teette omat ratkaisunne. Itse haluan, että rahaa on aina säästössä pahan päivän varalle tai yllättäviin hankintoihin. En tuhlaile itsekään ja tiedän hyvin, että ruokaan saa menemään paljon rahaa. Ystävälle voin tarjota joskus ruokaa tai kahvit kun tulee käymään luonani, mutta ei tulisi mieleenkään elättää aikuisia ihmisiä kotonani monta kuukautta.
Meilläkin tilanne olisi tietysti eri jos meidän säästöt olisivat pienemmät. Meillä säästössä on kuusinumeroinen summa niin siinä ei pari kuukautta tunnu missään. Muuten emme opiskelijaamme elätä vaan hän saa opetella itse tarkkaa taloudenpitoa kuten mekin opiskeluaikana teimme. Se on yksi tärkeimmistä tekijöistä jotka ovat mahdollistaneet tämän tilanteen jossa nyt olemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä ennen kuin ensimmäistä kertaa antaa jäädä ruokailun ajaksi, koska monien vanhemmat eivät tee kotona ruokaa ja ovat vaan tyytyväisiä ,että lapsi on syönyt jossakin.Näistä tulee helposti tapa.
Yh äidin lapsi syö meillä päivittäin. Tiedän, että heillä oli todella puute rahasta ja jopa ruuasta. Sitten tuli pikkusisaruskin mukaan. Ei olisi itselläkään yhtään ylimääräistä. Lasten äiti on pitkällä sairauslomalla, ei juo, polta, eikä kulje kapakoissa. Vaikea on sanoa, että mennäänpä koriin syömään.
Eihän pienet lapset paljoa syö. Vaikea kuvitella että yksi tai kaksi lounas vierasta ajaa ketään konkurssiin. Esimerkiksi keittoja voi edullisesti tehdä isoja annoksia.
Selityksiä riittää. Kenelläkään ei ole velvollisuutta ruokkia sinun lapsiasi, eikä tehdä tiliä omista tuloistaan ja varallisuudestaan.
Onko joku puhunut velvollisuudesta? Aikuinen ihminen osaa sanoa ei, kun ei halua jotain tehdä. Opetella voi ja pyytää apua ein sanomiseen, jos ei muuten onnistu. Jotkut ihmiset vaan on sellaisia, että ajattelevat muitakin ja jopa toisten ihmisten lapsia. Ei se velvoita kaikkia tekemään niin. Ihan saat rauhassa olla ruokkimatta toisten lapsia.
Jatkan tuohon vielä, että meillä kyllä syödään tavallista kotiruokaa, mm keittoja, enkä tarkoittanut, että lapsen kaverin syömiset kaataisivat talouden. Tähän asti on riittänyt sille pikkusisarellekin, eikä hän ole joka päivä mukana. Mutta on todella häpeällistä ja surkeaa, että tässä maassa on perheitä, joilla on liian vähän ruokaa. Velvollisuudesta ei tietenkään ole kysymys, jos antaa ruokaa toisten lapsille, inhimillisyydestä tai lähimmäisenrakkaudesta ehkä, vaikka en uskovainen olekaan.
Siis onko sun lasten kavereiden perheet olleet niin köyhiä, ettei heillä ollut kotona ruokaa? Sinun olisi kuulunut tehdä asiasta ilmoitus, niin nuo perheet olisivat saaneet apua. Ei ole oikein lasta kohtaan, että syöminen on jonkun kaverin vanhemman varassa.
Omien lasteni kaverit olivat normaaleista perheistä ja jokainen meni ruoka-aikaan kotiinsa syömään kuten tekivät omatkin lapseni.
Kysymys on yhden kaverin perheestä, jossa äiti on vakavan sairauden takia sairauslomalla. Saavat ne tuet, joihin ovat oikeutettuja ja sehän ei ole paljon. Ovat kyllä sosiaalitoimen asiakkaita, joten kotonansa on niin paljon ruokaa, kuin avustuksilla saa. En pidä heitä mitenkään epänormaaleina, vaan avioeron, onnettomien tapahtumien ja vakavan sairastumisen vuoksi ahdinkoon joutuneina ihmisinä. Niin voi käydä kenelle tahansa, jopa sekunnin murto-osassa elämä muuttuu aivan toisenlaiseksi.
Kun on lapsia täytyy sen elämän kuitenkin järjestyä. Puhutaan elämänhallinnasta. Lapsen henkiselle ja fyysiselle kasvulle on vahingollista, jos hänen ruokailussa on kaverien vanhempien varassa. Ruoka on perustarve ja se kuuluu lapsen oikeuksiin.
Olen tosiaan itse ollut sekä työtön, että opiskeleva yksinhuoltaja ja huolehdin aina, että lapsilla oli ruokaa. Se oli tärkein asia.
Tämä. Noin yksinkertaista asiaa ei nyky aikuiset osaa keskenään hoitaa keskenään puhumalla. Ihan voi kohteliaasti sanoa, että olisiko mahdollista välillä vaikka toisinpäin, lapset olisi teillä eikä aina meillä.