Lue keskustelun säännöt.
Kesäloma lapsiperheessä uuvuttaa, kun tukiverkkoja ei ole
17.07.2026 |
Aina tulee joku kommentoimaan, että mitäs olet perustanut perheen ja niin sitä on ennenkin pitänyt pärjätä itse. Omassa lapsuudessani ysärillä aika pienetkin lapset saatettiin laittaa keskenään ulos, jotta vanhemmat saivat omaa aikaa. Nykyisin tulisi lasu, jos 5 v vahtisi 2 v ikäistä pihalla ja aikuisia ei olisi läsnä. Omassa lapsuudessani vanhempani kävivät meidän lasten kanssa mummoloissa kolmen viikon välein, vaikka matkaa mummolaan oli 200 km. Isovanhemmat leikkivät meidän lasten kanssa, puuhastelivat ulkona, laittoivat ruokaa ja vanhemmat saivat levätä. Omasta lapsuudestani muistan, miten vierailtiin sukulaisten luona ja sukulaiset leikittivät meitä lapsia tai veivät katsomaan paikallisia nähtävyyksiä. Mieheni on muistellut, miten ysärillä hänen vanhempansa veivät miehen parivuotiaana muutamaksi viikoksi mummolaan ja lähtivät sitten takaisin Helsinkiin töiden ja lapsivapaan pariin.
Meillä kesälomien (ja ihan sen arjenkin) todellisuus on jotain toista. Lapsilla ei ole tätejä, setiä eikä enoja, jotka olisivat elämässä läsnä. Isovanhemmat eivät todellakaan ole ottaneet samanlaista vastuuta omista lapsenlapsistaan, kuin mitä itse omilta vanhemmiltaan ysärillä saivat omien lastensa kanssa. Pahimmillaan meillekin on hämmästelty, miksi olemme väsyneitä. Meillä isovanhempien luona vierailut eivät ole sitä, että saisimme vaikka parisuhdeaikaa tai kunnolla lepoa. Isovanhemmat jaksavat korkeintaan hetken olla lasten kanssa, mutta kaikki arjen vastuu jää meille vanhemmille. Kaikki lasten ruokailuista, iltarutiineista ja muista jää meille. Ei puhettakaan, että voitaisiin vaikka jättää lapset illaksi mummolaan ja lähteä miehen kanssa kesäteatteriin/syömään/iltakävelylle ilman lapsia.
Muitakaan tukiverkkoja ei ole. Lapsettomia velakavereita ei lasten seura kiinnosta tippaakaan, lasten kummit eivät ole koskaan ehdottaneetkaan lastenhoitoapua ja perheelliset kaverit ovat itsekin uupuneita. Ylipäätään lomat pikkulapsiperheessä ovat raskaita, kun arjen pyörityksestä ei tule yhtään taukoa. Aamusta iltaan on lasten asiat hoidettavana ja jossain välissä pitäisi palautuakin työvuoden rasituksesta. Näin kesäloman loppuessa huokaisen, että pääsee "töihin lepäämään", vaikka sielläkin on paljon hommaa. Töissä sentään saa muutaman tauon päivän aikana.
Kaipaisin täältä vertaistukea, enkä kuittailua. On oikeasti raskasta elää viikkotolkulla niin, että on aina vastuussa kaikesta. Ja puolison kanssa vuorottelukin turhauttaa välillä, kun yhteistä aikaa ei juuri ole. Jos toinen tarvitsee lepoa, on toiset otettava koppia lapsista.
Kommentit (1043)
Älkää perheelliset aina valittako,itse olette elämäntyylinne valinneet. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olisit mennyt hotelliin.
- Eli todellakaan ei voi lähisukulaisen luo mennä nukkumaan, kun on unenpuutteessa sen lähisukulaisen lapsenlapsen vakavan sairauden takia?
Missä se itsenäisyys aikuisilla?
- Millä lailla tuossa on epäitsenäinen?
Univaikeudet on läärien hommia.
- Mitä se lääkäri voisi tuossa tehdä? Kun astmalapsen hengitystä pitää seurata ja lääkitys hoitaa kahden tunnin välein? Menenkö sen lääkärin vastaanotolle nukkumaan?
Terve ihminen nukkuu kun väsyttää jos ei ole vastuussa silloin.
- Unenpuutteinen ei ole terve, kun se on uupunut unenpuutteesta. Ja vanhempi harvemmin saa nukkua oman väsymystilansa mukaan muutenkaan.
Olisithan päässyt nukkumaankin anopille, kai se isä tai joku huolehti lapsesta.
Uupumukseen pitää hakea apua lääkäriltä.
Varmaan voi taakaksi käyneen lapsen antaa pois. Vie paikalliseen sossuun ja jättää sinne tädin huoneeseen.
Olisithan päässyt nukkumaankin anopille, kai se isä tai joku huolehti lapsesta.
EN PÄÄSSYT. EI KÄYNYT.
Uupumukseen pitää hakea apua lääkäriltä.
MILLÄ LAILLA LÄÄKÄRI AUTTAA TILANTEESSA, JOSSA LAPSEN SAIRAUS VALVOTTAA JA KUORMITTAA? EI YHTÄÄN MITENKÄÄN.
Meillä oli onneksi lapsilla sairauskuluvakuutukset, että ei tarvinnut jatkuvasti sairaalassa lattialla valvoa, mutta kotona joutui silti.
Hotellit on keksitty. Miksi just pahalle anopille ois pitänyt päästä?
Missä Suomessa on hotelli, jossa voi käydä päivällä nukkumassa? Tyypillisesti se vapautuminen on kello 16 ja lähtö kello 11.
Ei yhdenkään hotellin käyttöaste ole 100%, vaan vapaita hotellihuoneita löytyy mihin tahansa aikaan. Voi pitää samaa huonetta vaikka viikon putkeen.
Ja se on siis mahdotonta, että työssäkäyvä kilsan päässä asuva anoppi antaisi niiden uupuneiden vanhempien käydä hänen töissä ollessaan nukkumassa muutaman tunnin siellä anopin luona? Miksi se on itsestäänselvää, että tällaistakaan apua ei vaan voi millään saada. Tiedätkö mitä maksaa sairauskuluvakuutukset, poissaolot töistä ja muu lapsen sairasteluun iiittyvä jo valmiiksi?
Miksi he eivät kotonaan nuku, jos kerran lapset on hoidossa ja vanhempi voi piipahtaa nukkumassa?
Miten niin lapset on hoidossa???? Lapset olisi olleet isän kanssa kotona ja vice versa. Ei meillä ikinä lapset olleet hoidossa, jos jompikumpi vanhempi ei tehnyt töitä.
Miksi et voi kotonasi nukkua? Silmät kiinni ja unta kuulaan. Ne lapset on sun perhe. Ne on sun kodissa seuraavat 18 vuotta, joten kannattaa opetella nukkumaan lasten ollessa samassa talossa.
Isä voi mennä sillä aikaa lasten kanssa vaikka ulos, jos se niidien olemassa olo sua häiritsee. Keksi nyt selitys, miksi ei voi.
On selvää, miksi anoppi ei jaksa teitä, tai ehkä eniten sinua, enää.
Vierailija kirjoitti:
Meidän vanhempien makkari on keittiön vieressä ja toisella puolella on vessa. Mahdoton nukkua päivällä keskeytyksettä niin että lapset on kotona.
Eli ongelmasi ei tule poistumaan, vaan joudut menemään seuraavat parikymmentä vuotta muualle nukkumaan .
Olet kai se jankkaaja jonka pitää saada katsoa kauhuleffojs ja 3 vuotias hoitoon siksi aikaa.
Miksi se väsynyt äiti ei voi nukkua omassa makkarissa ja isä menee sillä välin lasten kanssa muutamaksi tunniksi mummolaan ja leikkipuistoon tms?
Mites, autoitko lapsellisia kavereita ja sukulaisia silloin, kun sulla itselläsi ei vielä ollut lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koettu toi ja oli vaan pärjättävä. Meillä kun toinen ei ollut edes terve. Oli muutama sukulainen mutta apua ei saatu. Onneksi oli edes päiväkoti. En ymmärrä miksi ollaan niin itsekkäitä. Nyt meillä on lemmikit ja sama juttu ettei voida hoitaa niitä viikkoa että päästäisiin lomalle. Kuulemma ei voi laatikkoa tyhjentää niin eihän se sitten käy.
Vai lemmikitkin pitäisi tuttujen/sukulaisten hoitaa jotta pääsisitte lomalle. Lemmikeille on hoitoloita johon jättää loman ajaksi ja on myöskin lomapaikkoja joihin voi lemmikin ottaa mukaan. Niin hoitolat maksaa, pitäisi tieten saada ilmainen hoitaja.
Helpompaa lapsille on löytää hoitopaikka kuin lemmikeille. Hoitoloita on vain koirille ja kissoille, ei muille lemmikeille.
Ainakin pupuille ja muille jyrsijöille on hoitoloita, Helsingissä esimerkiksi Kissanpäivät hoitaa myös niitä.
On paljon muitakin lemmikkejä kuin "pupuja" tai jyrsijöitä. Kaikki eivät myöskään asu Helsingissä.
Ennen lemmikin hankintaa selvitetään, minne se saadaan hoitoon. Jos ottaa jotain eksoottisia lemmikkejä tai hevosia tai possuja, niin ei voi olettaa, että niitä hoitaa kuka hyvänsä. Helsinkiläiset hoitolat muuten hoitavat paljon muualta Suomesta tulevia lemmikkejä, jotka viedään niihin matkalla lentokentälle tai satamaan. Mutta tietenkin kämppä on täynnä toinen toistaan erikoisempia lemmikkejä eikä ole autoa, jolla niitä kuljettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut, että lemmikinomistajat olisivat valittaneet miksi sedät, tädit, mummut, papat, anopit eikä apet ota vastuuta minun lemmikeistäni. Teenhän vaativaa asiantuntijatyötä, ja MINÄ tarvitsen nollaantumiseen lomani. Arki on yhtä kakattamista, agilitya, hiekkalaatikon siivoamista, eläinlääkäriä, kengitystä. Ei auta vaikka vuorottelisin puolisoni kanssa kissan/koiran/hevosen hoidon kanssa.
Ihanko oikeastiko se oma lapsi tuntuu niin rasitteelta, josta pitää saada lomaa?
Kyllä olisi kiva nukkua joskus esimerkiks niin että herää itsekseen, kiva käydä ostamassa itselleen vaatteita rauhassa, kiva vaikka vaan maata yksi päivä ja levätä.
Itse kuljin vuosia vain musta-harmaa-valkovaatetuksessa, kun ei ollut aikaa miettiä omia vaatteita, yhtään kirjaa en lukenut 15 vuoteen jne.
Monta kesää mun ainoa mahdollisuus vähän levätä oli mennä kasvihuoneeseen jakkaralle istumaan hetkeksi YKSIN.
Itsensä rakastaminen auttaa rakastamaan muita.
Mulla on kolme lasta. Lukemisesta en koskaan tinkinyt eikä tarvinnut. Kirjasto ahkerasti käyrössä ja lapsille pienestä tuttu paikka.
Vaatteisiin en ehkä niin panostanut.
Montako lasta ja millä ikäeroilla sinulla on? En kysy mitenkään kriittisesti, vaan siksi, että kaikki vanhemmat aina hokevat, että lastenteon jälkeen ei ollut vuosikymmeniin aikaa lukea.
Kaikki vanhemmat? Tuskinpa vaan. En tajua ollenkaan miksi lukeminen ei onnistuisi lasten saannin jälkeen. Sehän on yksi helpoimmista asioista järjestää. Lapset lukee omia kirjojaan ja äiti/isä omaansa. Kirjastoja on joka paikassa ja maailma kirjoja täysi.
Niinpä. Ongelmahan on se että kaikki se aika kun voisi lukea tai vain olla, menee ruudulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi se väsynyt äiti ei voi nukkua omassa makkarissa ja isä menee sillä välin lasten kanssa muutamaksi tunniksi mummolaan ja leikkipuistoon tms?
Näin meillä tehtiin. Lasten isä saattoi haahuilla lasten kanssa puistoissa, kaupoilla, nähtävyyksiä ja näköalapaikkoja katsomassa. Saattoi olla poissa vaikka 4-5 tuntiakin. Minä ehdin nukkua ihan hyvin väsymystä pois ja tehdä kotitöitä tai vaikka leipoa ja tehdä ruokaa. Sama toisinpäin. Mahdollistin miehelle omaa vapaata. Vuorotellen.
Miksi se on toisille niin vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se väsynyt äiti ei voi nukkua omassa makkarissa ja isä menee sillä välin lasten kanssa muutamaksi tunniksi mummolaan ja leikkipuistoon tms?
Näin meillä tehtiin. Lasten isä saattoi haahuilla lasten kanssa puistoissa, kaupoilla, nähtävyyksiä ja näköalapaikkoja katsomassa. Saattoi olla poissa vaikka 4-5 tuntiakin. Minä ehdin nukkua ihan hyvin väsymystä pois ja tehdä kotitöitä tai vaikka leipoa ja tehdä ruokaa. Sama toisinpäin. Mahdollistin miehelle omaa vapaata. Vuorotellen.
Miksi se on toisille niin vaikeaa?
Eikä toisen tarvitse edes mennä pois. Lasten täytyy oppia että jos joku nukkuu, ollaan hiljempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut, että lemmikinomistajat olisivat valittaneet miksi sedät, tädit, mummut, papat, anopit eikä apet ota vastuuta minun lemmikeistäni. Teenhän vaativaa asiantuntijatyötä, ja MINÄ tarvitsen nollaantumiseen lomani. Arki on yhtä kakattamista, agilitya, hiekkalaatikon siivoamista, eläinlääkäriä, kengitystä. Ei auta vaikka vuorottelisin puolisoni kanssa kissan/koiran/hevosen hoidon kanssa.
Ihanko oikeastiko se oma lapsi tuntuu niin rasitteelta, josta pitää saada lomaa?
Kyllä olisi kiva nukkua joskus esimerkiks niin että herää itsekseen, kiva käydä ostamassa itselleen vaatteita rauhassa, kiva vaikka vaan maata yksi päivä ja levätä.
Itse kuljin vuosia vain musta-harmaa-valkovaatetuksessa, kun ei ollut aikaa miettiä omia vaatteita, yhtään kirjaa en lukenut 15 vuoteen jne.
Monta kesää mun ainoa mahdollisuus vähän levätä oli mennä kasvihuoneeseen jakkaralle istumaan hetkeksi YKSIN.
Itsensä rakastaminen auttaa rakastamaan muita.
Mulla on kolme lasta. Lukemisesta en koskaan tinkinyt eikä tarvinnut. Kirjasto ahkerasti käyrössä ja lapsille pienestä tuttu paikka.
Vaatteisiin en ehkä niin panostanut.
Montako lasta ja millä ikäeroilla sinulla on? En kysy mitenkään kriittisesti, vaan siksi, että kaikki vanhemmat aina hokevat, että lastenteon jälkeen ei ollut vuosikymmeniin aikaa lukea.
En ole hän, keneltä kysyit, mutta mulla on neljä lasta, ikäeroa aina alle 2 vuotta edelliseen. Kyllä mä kerkesin lukea tai ommella tai kutoa, mitä nyt milloinkin. Lapset on jo nuorinkin yläkoulussa. Mies oli reissutyössä eli paljon pois kotoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käy kyllä valtavasti sääli työpaikan nuoria äitejä. Työtahti on ihan ruokoton. En itse ikinä jaksaisi tuota jos kotona olisi vielä toinen työmaa.
Mutta tuollaistahan se on aina ollut.
Ei ole. Kyllä kiire ja paine on nykyään ihan erilaista.
Ei,vaan some, älypuhelimet ym vie huomattavan osan siitä vapaa-ajasta. Puhelin pois, niin alkaa löytyä aikaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun nuoremmilla lapsilla on kolme vuota ikäeroa. Vanhin on kahdeksan kun kuopus syntyi.
Ihan normaalisti ompelin, neuloin, vauva viltillä ja isompi sopotti leluineen. Äiti katso, nyt tää ajaa näin ja toi täti tulee kylään yms.
Illalla kirja käteen kun asunto hiljeni. Ja päiväunien aikaan kun isoin koulussa.
Sitten lähdin töihin. Ja illalla oli aikaa nukahtaa kirjaan. En voisi elää ilman päivittäistä lukemista.
Minä yksinhuoltajana kun olin väsynyt tai kipeä, laitoin lapsille lastenohjelmaa ja torkuin itse sohvalla. Tämäkään ei tietenkään kelpaa neuvoksi. Sellaisena päivänä muutenkin tehtiin jotain helppoa herkkuruokaa, kun nakkeja ja ranskalaisia.
Ei ne lapset siihen kuole, jos aina ei mennä suositusten mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin kotiäitinä kun lapset oli pieniä. Oli helppoa kun sai keskittyä lapsiin ja kotiin päivisin niin illat ja viikonloput oli vapaat kotitöistä. Toki lapsilla oli harrastuksia mutta mies hoiti ne kuskaukset. Yksi ilta viikossa oli miehen harrastus ja yksi ilta minulle. Hyvin jäi parisuhdeaikaa ja yhteistä perheaikaa. Lapset nukkui 21-22. Ja me vanhemmat menimme nukkumaan puolenyön maissa niin ehti katsoa vaikka yhdessä leffaa tai sex. Mies oli keskituloinen. Mutta hyvin pärjättiin koska oma valinta. Asunto oli iso kolmio ja vanha auto. Asunto ja opintolainatkin saatiin maksettua ja jopa matkusteltiin mutta vain Suomessa. Me vanhemmat emme vaan ostaneet itselle mitään turhaa. Tosin olemme erittäin hyviä talousihmisiä molemmat ja kaikki hommat hoituu ruuanlaitosta remonttiin. Jos vaan uskaltaa ja pystyy valita toisin niin pääsee helpommalla.
Ysärillä mä luukutin esim. muumeja videokaseteilta. Parivuotias istua tapitti niiden äärellä herkeämättä. Yleensä ehdin levähtää jo yhden muumijakson aikana. Jos olin tosi uupunut, sai puolestani katsella määräämättömästi vaikka kuinka kauan.
Sama lastenlasten kotona nykyisin. Katselevat Netflixistä jotain niin kauan, että uupunut vanhempi vihdoin tokenee koomaamasta.
Oppineita ja täyspäisiä kaikista lapsistani tuli ja ihan välkkyä on lapsenlapsenikin.
Ja miehen kanssa vuoroteltiin antamalla lapsi vapaata aikaa toisillemma kuten viestissä nro 1029 jo kerroin.
Ap, olet itse valinnut tehdä ne lapset, turha ulista.
Ai vastaus JA ? Lukeminen lapsille kannattaa aina. Ihan tykkäsin niistä kirjoista itsekkin varsinkin Ainon oli niin normi lapsiperheen elämää. Aikuiset lapset muistaa ne kirjat vieläkin Oli jokaisella omia lemppareita. Kaikille todella jäi innostus lukemiseen. Koulussa pienetkin kirjan lukeminen oli aivan joillekin aivan kauheaa. Elettiin 90- luvun alkua. Miten vaikeaa nyt kun on puhelin on tärkein. Ei toki kaikille. Meidän lapsenlapset kyllä lukevat paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me tehtiin kerran kuussa hotelliretki. Lapset mukana mutta päästiin pois arjesta, lapsille seikkailua ja aamiainen huoneessa. Jo yksi yö erossa siitä arkirumbasta auttoi valtavasti.
Tällainen maksaa helposti 200-300 e.
Vähävaraiset voivat hakea tuettuja lomia ja ne ovat pidempiä kuin yksi yö. Usein jossain kylpylässä.
Ei ole enää sellaisia.
Tuettujen lomien järjestäjiä on linkattu sivulle 49.
Vierailija kirjoitti:
Mites, autoitko lapsellisia kavereita ja sukulaisia silloin, kun sulla itselläsi ei vielä ollut lapsia?
No siis itsellä ei ole lapsia vieläkään, eikä tule ja lapsista tykkään ja useamman ystävän lapsia olen hoitanut, mutta en säännöllisesti, pikemmin kertaluontoisia juttuja, mutta samalle voi tulle niitä kertoja useampi. Vastavuoroisesti yksi ystävä on auttanut minua ollessani sairas. Muut eivät.
Sitä voi miettiä, miksi se anoppi ei anna käydä nukkumassa. Miksi ne välit on niin huonoksi menneet? Ehkäpä anoppi koitti aikansa auttaa, mutta kun mikään ei riitä.
Kenenkään ei tarvitse antaa kotiaan toisen käyttöön,on itsekästä vaatia niin.