Lue keskustelun säännöt.
Kesäloma lapsiperheessä uuvuttaa, kun tukiverkkoja ei ole
17.07.2026 |
Aina tulee joku kommentoimaan, että mitäs olet perustanut perheen ja niin sitä on ennenkin pitänyt pärjätä itse. Omassa lapsuudessani ysärillä aika pienetkin lapset saatettiin laittaa keskenään ulos, jotta vanhemmat saivat omaa aikaa. Nykyisin tulisi lasu, jos 5 v vahtisi 2 v ikäistä pihalla ja aikuisia ei olisi läsnä. Omassa lapsuudessani vanhempani kävivät meidän lasten kanssa mummoloissa kolmen viikon välein, vaikka matkaa mummolaan oli 200 km. Isovanhemmat leikkivät meidän lasten kanssa, puuhastelivat ulkona, laittoivat ruokaa ja vanhemmat saivat levätä. Omasta lapsuudestani muistan, miten vierailtiin sukulaisten luona ja sukulaiset leikittivät meitä lapsia tai veivät katsomaan paikallisia nähtävyyksiä. Mieheni on muistellut, miten ysärillä hänen vanhempansa veivät miehen parivuotiaana muutamaksi viikoksi mummolaan ja lähtivät sitten takaisin Helsinkiin töiden ja lapsivapaan pariin.
Meillä kesälomien (ja ihan sen arjenkin) todellisuus on jotain toista. Lapsilla ei ole tätejä, setiä eikä enoja, jotka olisivat elämässä läsnä. Isovanhemmat eivät todellakaan ole ottaneet samanlaista vastuuta omista lapsenlapsistaan, kuin mitä itse omilta vanhemmiltaan ysärillä saivat omien lastensa kanssa. Pahimmillaan meillekin on hämmästelty, miksi olemme väsyneitä. Meillä isovanhempien luona vierailut eivät ole sitä, että saisimme vaikka parisuhdeaikaa tai kunnolla lepoa. Isovanhemmat jaksavat korkeintaan hetken olla lasten kanssa, mutta kaikki arjen vastuu jää meille vanhemmille. Kaikki lasten ruokailuista, iltarutiineista ja muista jää meille. Ei puhettakaan, että voitaisiin vaikka jättää lapset illaksi mummolaan ja lähteä miehen kanssa kesäteatteriin/syömään/iltakävelylle ilman lapsia.
Muitakaan tukiverkkoja ei ole. Lapsettomia velakavereita ei lasten seura kiinnosta tippaakaan, lasten kummit eivät ole koskaan ehdottaneetkaan lastenhoitoapua ja perheelliset kaverit ovat itsekin uupuneita. Ylipäätään lomat pikkulapsiperheessä ovat raskaita, kun arjen pyörityksestä ei tule yhtään taukoa. Aamusta iltaan on lasten asiat hoidettavana ja jossain välissä pitäisi palautuakin työvuoden rasituksesta. Näin kesäloman loppuessa huokaisen, että pääsee "töihin lepäämään", vaikka sielläkin on paljon hommaa. Töissä sentään saa muutaman tauon päivän aikana.
Kaipaisin täältä vertaistukea, enkä kuittailua. On oikeasti raskasta elää viikkotolkulla niin, että on aina vastuussa kaikesta. Ja puolison kanssa vuorottelukin turhauttaa välillä, kun yhteistä aikaa ei juuri ole. Jos toinen tarvitsee lepoa, on toiset otettava koppia lapsista.
Kommentit (1043)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on että ei voi muiden perheellisten kanssa verkostoitua vaan aina syytellään isovanhempia ja lähipiirin veloja?
Sopikaa perheelliset keskenänne niin että lapset viettää aikaa yksien vanhempien kanssa jolloin muut saavat vapaata. Vai onko se siitä kiinni että pitäisi sitten omalla vuorollaan vahtia myös niitä muiden lapsia?
Itse en halua ainakaan kuormittaa pikkulapsiarjen keskellä eläviä perheitä vielä omilla lapsillani. Jos on vaikka 2- ja 5-vuotiaat lapset, niin toiset saman ikäiset vieraat lapset siihen päälle on aika paljon :D
Useimmat vanhemmat kyllä itse sanovat, että helposti siinä meni muiden lapset omien joukossa, mutta sitten kun omat lapset ovat isoja tai aikuisia, vieraat lapset ovat rasittavia, ja niiden hoito paljon raskaampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut, että lemmikinomistajat olisivat valittaneet miksi sedät, tädit, mummut, papat, anopit eikä apet ota vastuuta minun lemmikeistäni. Teenhän vaativaa asiantuntijatyötä, ja MINÄ tarvitsen nollaantumiseen lomani. Arki on yhtä kakattamista, agilitya, hiekkalaatikon siivoamista, eläinlääkäriä, kengitystä. Ei auta vaikka vuorottelisin puolisoni kanssa kissan/koiran/hevosen hoidon kanssa.
Ihanko oikeastiko se oma lapsi tuntuu niin rasitteelta, josta pitää saada lomaa?
Kyllä olisi kiva nukkua joskus esimerkiks niin että herää itsekseen, kiva käydä ostamassa itselleen vaatteita rauhassa, kiva vaikka vaan maata yksi päivä ja levätä.
Itse kuljin vuosia vain musta-harmaa-valkovaatetuksessa, kun ei ollut aikaa miettiä omia vaatteita, yhtään kirjaa en lukenut 15 vuoteen jne.
Monta kesää mun ainoa mahdollisuus vähän levätä oli mennä kasvihuoneeseen jakkaralle istumaan hetkeksi YKSIN.
Itsensä rakastaminen auttaa rakastamaan muita.
Mulla on kolme lasta. Lukemisesta en koskaan tinkinyt eikä tarvinnut. Kirjasto ahkerasti käyrössä ja lapsille pienestä tuttu paikka.
Vaatteisiin en ehkä niin panostanut.
Montako lasta ja millä ikäeroilla sinulla on? En kysy mitenkään kriittisesti, vaan siksi, että kaikki vanhemmat aina hokevat, että lastenteon jälkeen ei ollut vuosikymmeniin aikaa lukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut, että lemmikinomistajat olisivat valittaneet miksi sedät, tädit, mummut, papat, anopit eikä apet ota vastuuta minun lemmikeistäni. Teenhän vaativaa asiantuntijatyötä, ja MINÄ tarvitsen nollaantumiseen lomani. Arki on yhtä kakattamista, agilitya, hiekkalaatikon siivoamista, eläinlääkäriä, kengitystä. Ei auta vaikka vuorottelisin puolisoni kanssa kissan/koiran/hevosen hoidon kanssa.
Ihanko oikeastiko se oma lapsi tuntuu niin rasitteelta, josta pitää saada lomaa?
Kyllä olisi kiva nukkua joskus esimerkiks niin että herää itsekseen, kiva käydä ostamassa itselleen vaatteita rauhassa, kiva vaikka vaan maata yksi päivä ja levätä.
Itse kuljin vuosia vain musta-harmaa-valkovaatetuksessa, kun ei ollut aikaa miettiä omia vaatteita, yhtään kirjaa en lukenut 15 vuoteen jne.
Monta kesää mun ainoa mahdollisuus vähän levätä oli mennä kasvihuoneeseen jakkaralle istumaan hetkeksi YKSIN.
Itsensä rakastaminen auttaa rakastamaan muita.
Mulla on kolme lasta. Lukemisesta en koskaan tinkinyt eikä tarvinnut. Kirjasto ahkerasti käyrössä ja lapsille pienestä tuttu paikka.
Vaatteisiin en ehkä niin panostanut.
Montako lasta ja millä ikäeroilla sinulla on? En kysy mitenkään kriittisesti, vaan siksi, että kaikki vanhemmat aina hokevat, että lastenteon jälkeen ei ollut vuosikymmeniin aikaa lukea.
Kaikki vanhemmat? Tuskinpa vaan. En tajua ollenkaan miksi lukeminen ei onnistuisi lasten saannin jälkeen. Sehän on yksi helpoimmista asioista järjestää. Lapset lukee omia kirjojaan ja äiti/isä omaansa. Kirjastoja on joka paikassa ja maailma kirjoja täysi.
Vierailija kirjoitti:
Mun käy kyllä valtavasti sääli työpaikan nuoria äitejä. Työtahti on ihan ruokoton. En itse ikinä jaksaisi tuota jos kotona olisi vielä toinen työmaa.
Mutta tuollaistahan se on aina ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käy kyllä valtavasti sääli työpaikan nuoria äitejä. Työtahti on ihan ruokoton. En itse ikinä jaksaisi tuota jos kotona olisi vielä toinen työmaa.
Mutta tuollaistahan se on aina ollut.
Ei ole. Kyllä kiire ja paine on nykyään ihan erilaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut, että lemmikinomistajat olisivat valittaneet miksi sedät, tädit, mummut, papat, anopit eikä apet ota vastuuta minun lemmikeistäni. Teenhän vaativaa asiantuntijatyötä, ja MINÄ tarvitsen nollaantumiseen lomani. Arki on yhtä kakattamista, agilitya, hiekkalaatikon siivoamista, eläinlääkäriä, kengitystä. Ei auta vaikka vuorottelisin puolisoni kanssa kissan/koiran/hevosen hoidon kanssa.
Ihanko oikeastiko se oma lapsi tuntuu niin rasitteelta, josta pitää saada lomaa?
Kyllä olisi kiva nukkua joskus esimerkiks niin että herää itsekseen, kiva käydä ostamassa itselleen vaatteita rauhassa, kiva vaikka vaan maata yksi päivä ja levätä.
Itse kuljin vuosia vain musta-harmaa-valkovaatetuksessa, kun ei ollut aikaa miettiä omia vaatteita, yhtään kirjaa en lukenut 15 vuoteen jne.
Monta kesää mun ainoa mahdollisuus vähän levätä oli mennä kasvihuoneeseen jakkaralle istumaan hetkeksi YKSIN.
Itsensä rakastaminen auttaa rakastamaan muita.
Mulla on kolme lasta. Lukemisesta en koskaan tinkinyt eikä tarvinnut. Kirjasto ahkerasti käyrössä ja lapsille pienestä tuttu paikka.
Vaatteisiin en ehkä niin panostanut.
Montako lasta ja millä ikäeroilla sinulla on? En kysy mitenkään kriittisesti, vaan siksi, että kaikki vanhemmat aina hokevat, että lastenteon jälkeen ei ollut vuosikymmeniin aikaa lukea.
Kaikki vanhemmat? Tuskinpa vaan. En tajua ollenkaan miksi lukeminen ei onnistuisi lasten saannin jälkeen. Sehän on yksi helpoimmista asioista järjestää. Lapset lukee omia kirjojaan ja äiti/isä omaansa. Kirjastoja on joka paikassa ja maailma kirjoja täysi.
Kun lapset luki, minä tein kotitöitä tai töitä. Kirjastossa kyllä selailin ja tutkin keitto- ja puutarhakirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis joku kaipaa sääliä kun on löytänyt puilison ja saanut lapset. ( sekään ei ole itsestäänselvyys.) Sit pitäis kysellä kuin sairaalta kuinka voitte ja jaksatte. Voi jysäys.
Vielä ymmärrän jos leskeytyneeltä tai kuurri eronneelta kysytään miten voit ja jaksat.
Mutta että semmoisen onnettomuuden uhrilta että on puoliso löytynyt ja lapset syntyneet
No ei kai se keltään ole pois olla ihminen ihmiselle? Keneltä vaan lähimmäiseltä, oli elämän tilanne tai status mitä vaan, niin voisi lähimmäinen joskus kysäistä että hei mitä kuuluu.
Kirjoittaja vaati syvällistä jaksamisen ja voinnin kysymistä. Ei mitään hei mitä kuuluu.
En pysty tajuamaan miten lasten , yhden tai kahden, olemassaolo on nykyisin tuommoinen tragedia että koko suku tarvittaisiin avuksi.
Elämässä voi olla samaan aikaan muutakin kuin yhden tai kahden lapsen olemassaolo ilman tukiverkkoja.
Isot ikäluokat eivät kykene hahmottamaan, miten yksinäistä se on, kun sukulaisverkosto on kutistunut olemattomiin verrattuna heidän omiinsa aikoinaan.
Ison ikäluokan sisaruksina hajosimme ympäri suomea. Vieraannuttiin. Lapsemme eivät kaikki tunne serkkujaan ees. Serkuksillakin yhden sukupolven ero keskenään. Vanhemmat jäi sinne kotikuntaan. Ja monen puolison vanhemmat myös ihan eri puolilla suomwa kuin lapsensa aikoinaan.
On teillä ihme käsityksiä tosiaan. Kyllä "isot ikäluokat" hoitivat itse lapsensa. Täällä tosin jotkut kertovat vanhemmistaan jotka eivät jaksaneet vaan lapset oli "mummolassa" eli tilan lunastanut veli joutui mummon puolesta ruokkimaan kesät hulttiosisarusten lapsia
Minut laitettiin 2 kuukauden iässä kokopäivähoitoon. Voi sen toki hyvällä mielikuvituksella laskea hoitamiseksi senkin, kun ei jätetty yksin kotiin kuin vasta muutamaa vuotta myöhemmin.
Ei ollut äitiys- ja vanhempainvapaat niin pitkiä kuin ne nykyisin ovat. Naisethan ovat aina tehneet väärin. Jos olivat kotona, niin lällätetään, että miksi et käynyt töissä ja nyt eläkkeesi on pieni. Jos yritti sen ajan systeemien mukaan pysyä työelämässä, niin sitten itketään, kuinka laitoit lapset vieraalle hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä aloittaja valitat? Lomallahan on vihdoinkin aikaa olla lapsen kanssa ilman kiirettä. Voi tehdä metsäretkiä ja tutkia luontoa, kasveja ja lintuja, voi käydä uimassa ja pyöräilemässä. Vaikka mitä. Tehdä pikku matkoja, laivalla vaikka Viroon edestakaisin, ei maksa paljon.
Joo, mutta kesäloma on 6 viikkoa. Kyllä sitä kaikki muutaman päivän jaksaa mutta ei joka päivää. Ja tosiaan päiväkoti-ikäiset ovat meidän vanhempien kanssa tuon 6 viikkoa, eivät ole tuntiakaan siitä ajasta missään hoidossa (isovanhemmat, tädit, siskot, kummit).
Kato kun niitä lapsia pitää jaksaa 52 viikkoa.
No arkipäivät menee töissä, illat ja viikonloput on kiva olla lasten kanssa. Töissä painotetaan että levätkää ja rentoutukaa lomalla. Lomien jälkeen kysytään ja hehkutetaan miten loma meni. Totean vaan että ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koettu toi ja oli vaan pärjättävä. Meillä kun toinen ei ollut edes terve. Oli muutama sukulainen mutta apua ei saatu. Onneksi oli edes päiväkoti. En ymmärrä miksi ollaan niin itsekkäitä. Nyt meillä on lemmikit ja sama juttu ettei voida hoitaa niitä viikkoa että päästäisiin lomalle. Kuulemma ei voi laatikkoa tyhjentää niin eihän se sitten käy.
Vai lemmikitkin pitäisi tuttujen/sukulaisten hoitaa jotta pääsisitte lomalle. Lemmikeille on hoitoloita johon jättää loman ajaksi ja on myöskin lomapaikkoja joihin voi lemmikin ottaa mukaan. Niin hoitolat maksaa, pitäisi tieten saada ilmainen hoitaja.
Helpompaa lapsille on löytää hoitopaikka kuin lemmikeille. Hoitoloita on vain koirille ja kissoille, ei muille lemmikeille.
Ainakin pupuille ja muille jyrsijöille on hoitoloita, Helsingissä esimerkiksi Kissanpäivät hoitaa myös niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kuvitella, että missään muualla kuin Suomessa lauottaisiin näin vihamielisiä kommentteja, kun lapsiperheen äiti toivoo isovanhempia avuksi jotta saisi välillä hengähtää. Muualla pidetään itsestäänselvänä, että omaa perhettä autetaan, mutta Suomessa ollaan asenteella "minähän en muuten auta, minä olen lapseni jo hoitanut". Järkyttävää.
Itsehän te lastenhyysääjät hoette jatkuvasti, että lasten ei kuulu hoitaa iäkkäitä vanhempiaan. Vaikea kuvitella, että missään muualla kuin Suomessa lauottaisiin näin vihamielisiä kommentteja, kun iäkäs isoäiti toivoo lapsiperheitä avuksi. Muualla pidetään itsestäänselvänä, että omaa perhettä autetaan, mutta Suomessa ollaan asenteella "minähän en muuten auta, ei ole lasten tehtävä auttaa isovanhempia". Järkyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koettu toi ja oli vaan pärjättävä. Meillä kun toinen ei ollut edes terve. Oli muutama sukulainen mutta apua ei saatu. Onneksi oli edes päiväkoti. En ymmärrä miksi ollaan niin itsekkäitä. Nyt meillä on lemmikit ja sama juttu ettei voida hoitaa niitä viikkoa että päästäisiin lomalle. Kuulemma ei voi laatikkoa tyhjentää niin eihän se sitten käy.
Vai lemmikitkin pitäisi tuttujen/sukulaisten hoitaa jotta pääsisitte lomalle. Lemmikeille on hoitoloita johon jättää loman ajaksi ja on myöskin lomapaikkoja joihin voi lemmikin ottaa mukaan. Niin hoitolat maksaa, pitäisi tieten saada ilmainen hoitaja.
Helpompaa lapsille on löytää hoitopaikka kuin lemmikeille. Hoitoloita on vain koirille ja kissoille, ei muille lemmikeille.
Ainakin pupuille ja muille jyrsijöille on hoitoloita, Helsingissä esimerkiksi Kissanpäivät hoitaa myös niitä.
On paljon muitakin lemmikkejä kuin "pupuja" tai jyrsijöitä. Kaikki eivät myöskään asu Helsingissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut, että lemmikinomistajat olisivat valittaneet miksi sedät, tädit, mummut, papat, anopit eikä apet ota vastuuta minun lemmikeistäni. Teenhän vaativaa asiantuntijatyötä, ja MINÄ tarvitsen nollaantumiseen lomani. Arki on yhtä kakattamista, agilitya, hiekkalaatikon siivoamista, eläinlääkäriä, kengitystä. Ei auta vaikka vuorottelisin puolisoni kanssa kissan/koiran/hevosen hoidon kanssa.
Ihanko oikeastiko se oma lapsi tuntuu niin rasitteelta, josta pitää saada lomaa?
Kyllä olisi kiva nukkua joskus esimerkiks niin että herää itsekseen, kiva käydä ostamassa itselleen vaatteita rauhassa, kiva vaikka vaan maata yksi päivä ja levätä.
Itse kuljin vuosia vain musta-harmaa-valkovaatetuksessa, kun ei ollut aikaa miettiä omia vaatteita, yhtään kirjaa en lukenut 15 vuoteen jne.
Monta kesää mun ainoa mahdollisuus vähän levätä oli mennä kasvihuoneeseen jakkaralle istumaan hetkeksi YKSIN.
Itsensä rakastaminen auttaa rakastamaan muita.
Mulla on kolme lasta. Lukemisesta en koskaan tinkinyt eikä tarvinnut. Kirjasto ahkerasti käyrössä ja lapsille pienestä tuttu paikka.
Vaatteisiin en ehkä niin panostanut.
Montako lasta ja millä ikäeroilla sinulla on? En kysy mitenkään kriittisesti, vaan siksi, että kaikki vanhemmat aina hokevat, että lastenteon jälkeen ei ollut vuosikymmeniin aikaa lukea.
Kaikki vanhemmat? Tuskinpa vaan. En tajua ollenkaan miksi lukeminen ei onnistuisi lasten saannin jälkeen. Sehän on yksi helpoimmista asioista järjestää. Lapset lukee omia kirjojaan ja äiti/isä omaansa. Kirjastoja on joka paikassa ja maailma kirjoja täysi.
Kun lapset luki, minä tein kotitöitä tai töitä. Kirjastossa kyllä selailin ja tutkin keitto- ja puutarhakirjoja.
Se oli sun valintasi se. Mikään ei kuitenkaan estänyt sua lukemasta.
Vierailija kirjoitti:
Uupunut vanhempi kuuluu lääkärille ja ehkä lasu-sossulle. Mutä se auttaa viikoksi mennä uhriutumaan vanhemmilleen/appivanhemmilleen?
Juu, kuormitetaan vain kuoliaaksi ennemmin kuin autetaan pienesti arjessa.
Mitä se auttaa että isovanhempi katsoo lasta yhden yön joskus? Jos se arki on niin raskasta ja uupumuksen täyttämää, niin silloin arkea pitää muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uupua voi ihan unenpuutteesta. Ei liity mihinkään haihatteluun. Ja siihenhän ei yhteiskunnalta apua.
Jos teitä on 2 aikuista,niin etteköhän sää järjestettyä siten, että se uupunut saa levätä joskus. Siihen uupumukseen auttaa a
edelleenkin se, että keventää arkea.
Jos on yksin lapsen kanssa, kuten itse olin, niin sitten on vain nukuttava kun lapsi nukkuu, ja koitettava keventää arkea entisestään. Lapsi kasvaa ja sitten helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uupunut vanhempi kuuluu lääkärille ja ehkä lasu-sossulle. Mutä se auttaa viikoksi mennä uhriutumaan vanhemmilleen/appivanhemmilleen?
Juu, kuormitetaan vain kuoliaaksi ennemmin kuin autetaan pienesti arjessa.
Se pienesti arjessa auttaminen ei auta yhtään mitään uupuneella.
Todellakin auttaa, koska se just ennaltaehkäisee sitä vakavampaa uupumusta, joka kehittyy, kun apua ei koskaan saa mihinkään.
Eli sua olis auttanut anopin luona nukkuminen, mutta hotellissa nukkuminen ei auttanut. Eikä sekään auttanut että toinen vanhempi hoitaa lasta, jotta saat nukutuksi.
Elämä on just niin vaikeaa, mitä siitä tekee. Jos kelpaa vain se yksi, määrätynlainen apu,ja mikään muu ei, niin eikai siinä voi kuin jatkaa uupuneena oloa.
Luin lapsille paljon kirjoja. Minusta oli lukeminen aina mukava yhteinen harrastus. Aino, Minttu, Vanttu, Viiru ja Pesonen Pupu Tupuna, Mimmi lehmä. Lapset ovat aina tykänneet lukea. Yksi osaa lukea suihkussa ja toinen kävellessä. Yksi lapsista on kirjakaupassa töissä. Tämän hetken hyviä lastenkirjoja on ankin Timo Parvelan Ella ja kaverit. Pete-sarja ja Ansa ja Oiva. Lapsille kyllä kannattaa aina lukea
Vierailija kirjoitti:
Luin lapsille paljon kirjoja. Minusta oli lukeminen aina mukava yhteinen harrastus. Aino, Minttu, Vanttu, Viiru ja Pesonen Pupu Tupuna, Mimmi lehmä. Lapset ovat aina tykänneet lukea. Yksi osaa lukea suihkussa ja toinen kävellessä. Yksi lapsista on kirjakaupassa töissä. Tämän hetken hyviä lastenkirjoja on ankin Timo Parvelan Ella ja kaverit. Pete-sarja ja Ansa ja Oiva. Lapsille kyllä kannattaa aina lukea
Ja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uupunut vanhempi kuuluu lääkärille ja ehkä lasu-sossulle. Mutä se auttaa viikoksi mennä uhriutumaan vanhemmilleen/appivanhemmilleen?
Juu, kuormitetaan vain kuoliaaksi ennemmin kuin autetaan pienesti arjessa.
Se pienesti arjessa auttaminen ei auta yhtään mitään uupuneella.
Todellakin auttaa, koska se just ennaltaehkäisee sitä vakavampaa uupumusta, joka kehittyy, kun apua ei koskaan saa mihinkään.
Eli sua olis auttanut anopin luona nukkuminen, mutta hotellissa nukkuminen ei auttanut. Eikä sekään auttanut että toinen vanhempi hoitaa lasta, jotta saat nukutuksi.
Elämä on just niin vaikeaa, mitä siitä tekee. Jos kelpaa vain se yksi, määrätynlainen apu,ja mikään muu ei, niin eikai siinä voi kuin jatkaa uupuneena oloa.
Lapsiperhe ei tyypillisesti kylve rahassa joten miksi se anoppi ei voi auttaa tuolla tavoin? Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olisit mennyt hotelliin.
- Eli todellakaan ei voi lähisukulaisen luo mennä nukkumaan, kun on unenpuutteessa sen lähisukulaisen lapsenlapsen vakavan sairauden takia?
Missä se itsenäisyys aikuisilla?
- Millä lailla tuossa on epäitsenäinen?
Univaikeudet on läärien hommia.
- Mitä se lääkäri voisi tuossa tehdä? Kun astmalapsen hengitystä pitää seurata ja lääkitys hoitaa kahden tunnin välein? Menenkö sen lääkärin vastaanotolle nukkumaan?
Terve ihminen nukkuu kun väsyttää jos ei ole vastuussa silloin.
- Unenpuutteinen ei ole terve, kun se on uupunut unenpuutteesta. Ja vanhempi harvemmin saa nukkua oman väsymystilansa mukaan muutenkaan.
Olisithan päässyt nukkumaankin anopille, kai se isä tai joku huolehti lapsesta.
Uupumukseen pitää hakea apua lääkäriltä.
Varmaan voi taakaksi käyneen lapsen antaa pois. Vie paikalliseen sossuun ja jättää sinne tädin huoneeseen.
Olisithan päässyt nukkumaankin anopille, kai se isä tai joku huolehti lapsesta.
EN PÄÄSSYT. EI KÄYNYT.
Uupumukseen pitää hakea apua lääkäriltä.
MILLÄ LAILLA LÄÄKÄRI AUTTAA TILANTEESSA, JOSSA LAPSEN SAIRAUS VALVOTTAA JA KUORMITTAA? EI YHTÄÄN MITENKÄÄN.
Meillä oli onneksi lapsilla sairauskuluvakuutukset, että ei tarvinnut jatkuvasti sairaalassa lattialla valvoa, mutta kotona joutui silti.
Meillä? Jos on kaksi aikuista niin vuorotelkaa.
Meillä? Jos on kaksi aikuista niin vuorotelkaa.
No mitä sinä luulet vanhempien tekevän? Kun lapsi on pitkään vakavasti sairas, molemmat kuormittuu. Ja mehän olisimme vuorotelleet silloinkin, kun minä pyysin päästä nukkumaan univelkaa anopille. Mies olisi ollut lasten kanssa kotona.
Olisit mennyt hotelliin.
Tää on se Oikea Prinsessa. Hotellissa on herne patjan alla, ei voi nukkua. Anopin sänky vain olisi kelvannut.
Helpompaa lapsille on löytää hoitopaikka kuin lemmikeille. Hoitoloita on vain koirille ja kissoille, ei muille lemmikeille.