Opettaja koulukiusaajana

samanlaista mulla ala-asteen lopussa. Ope, HuK 35v mies, arvosteli ulkonäköä (esim. hiusten värjäystä). Seurauksia ei opelle tullut, mulle sen sijaan koko luokka nauroi monesti.

Ei auttanut muu kuin vaihtaa koulua.

ja rehtori sekä muut opettajat tukevat häntä. Saatte häirikön leiman jos nostatte metelin. Toisaalta pakkohan kissa on nostaa pöydälle, ei lasta voi tuohon tilanteeseen jättää. Tilanne on vaikea teki sitten mitä tahansa.

kiusasi minua valehtelemalla luokan edessä että millaisia tapoja minulla mukamas oli.Nöyryytti tämän tästä jo kiusattuja poikia,milloin mistäkin ja ai niin! Olihan sillä selvät suosikit; poliisin,kunnanjohtajan ja lääkärin lapset!



Puutu asiaan äläkä jätä siihen,puolusta lastasi.

Toistakymmentä vuotta sitten pikkuveljeäni kiusasi ala-asteen opettaja. Opettaja teki kuitenkin sellaisen aloittelijan virheen, että alkoi pikkuveljeni lisäksi kiusata erästä tyttöä, jonka vanhemmat olivatkin hieman yhteiskunnallisesti tärkeämmässä asemassa kuin omat vanhempani, joidenka sanaa ei oltu uskottu. Opettaja katosi koulusta, eikä ole käsittääkseni tehnyt enää opettajan töitä sen jälkeen.

6lk opettajan kanssa..

Onko kellään kokemusta opettajasta joka olisi syyllistynyt koulukiusaamiseen? Mitä siitä on opettajalle seurannut? Poikani kertoi vihdoin että ope kiusaa häntä säännöllisesti. Arvostelee, matkii ja pitää pilkkana muiden oppilaiden nähden. Kyseessä kolmasluokkalainen poika. Tämä on aivan kamala tilanne.

Erityisen ikäväksi asian tekee se, että opettaja on kollegoiden kesken hyvin pidetty, joten kukaan ei korvaansa lotkauta, vaikka useampi vanhempi on ottanut rehtoriin, koulupsykologiin ja erityisopettajaan yhteyttä ja ilmaissut huolensa opettajan tavasta kommunikoida oppilaiden kanssa.

Tampereella näin.

yks mun yläasteen opeista ahisteli mua seksuaalisesti, sanallisesti. Ei ehkä kuulosta niin pahalta kun oli, mutta se teki mut todella epävarmaks. Jokainen tunti oli hirveetä piinaa. Tää ope teki sitä muillekin, joten meidän luokka nosti siitä yhessä mölyn, mutta koska kyseinen ope oli rehtorin kaa hyvää pataa, ei siitä ollut mitään apua. No, selivisin yläasteesta, onneks, mut inhottaa aatella että siellä se ahistelee uutta sukupolvea...

opettajani oli tällainen koulukiusaaja. Eipä asialle oikein mitään voinut, yksi tyttö vaihtoi kiusaamisen takia koulua ja loput kiusatut saivat enemmän tai vähemmän traumoja :( Kaikki oppilaat inhosivat opettajaa, joten meillä oli kyllä hyvä luokkahenki, mutta eipä se kiusaamiseen auttanut.

alakoulussa. Itse asiassa muut oppilaatkin alkoivat jossain vaiheessa tajuta, että tämä ei ole reilua, ja jopa puolustivat minua opea vastaan.



Jostain kumman syystä olen itsekin päätynyt opeksi, en tosin alakouluun vaan olen aineenopettaja. Mietin tosi paljon, ehkä liikaakin, oppilaiden tasavertaista kohtelua ja koetan parhaani mukaan olla kiva niillekin, joista en ihmisinä pidä.

että heti yläasteen alkaessa eräs opettaja otti silmätikukseen ja piti huolen, että koko kolme vuotta hänen tunneillaan oli täyttä piinaa. Vähätteli panostustani minkä kerkesi, arvosteli kovaan ääneen luokan edessä, etsi koko ajan uusia tapoja nöyryyttää. En vieläkään tiedä mistä tuo viha kumpusi sillä olin normaali ja kiltti oppilas, en ikinä tehnyt mitään pahaa ja jopa rakastin tuota kouluainetta ennen tätä opettajaa. Ne varsinaiset kiusaajahäirikkötapaukset taas olivat opettajan mielestä ratkiriemukkaita ja hauskoja, joiden kanssa sai juteltua vaikka mistä. Kiusaaja kiusaajan tunnistaa...

kyllä!!! täällä kiva koulu systeemi toimii lasten kesken mutta ei erään itseään täynnä olevan 6lk opettajan kanssa..

Olemmekohan jopa samassa henkilössä? Tuo itseään täynnä oleva sopisi kuin nenä päähän kyseiseen opettajaan. Hän on niin tärkeilijä. Pahinta hänessä on salakavala asioiden muuntelu joksikin muuksi kuin asiat ovat. Parin oppilaan nolaaminen muiden nähden toistuvasti. jne.

Koulukiusaajia voi löytyä myös aikuiskoulutuksen puolelta kuten itse on tullut juuri todettua. Julkinen nolaaminen, toisen henkinen alaspainaminen yhdessä toisen opettajan kanssa yhdessä(miehiä painamassa naisopiskelijaa "peukalonsa alle"), toisen älykkyyden vähättely muodossa jos toisessa yms...hämmentävää mutta totta. En tiedä, jatkanko täällä...

Itselläni oli kiusaajana yläasteen matikanopettaja. Meitä oli samalla luokalla muutama, jotka oltiin surkeita matikassa. Joka hänen tunti nöyryytti luokan edessä yksi kerrallaan meitä "tyhmiä".

Ei varmaan ole lapsella helppoa jatkaa luokassa kun ope nyt tietää hänen laverrelleen äidilleen juttuja.. Surullista mutta niin totta!

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 09:10"]

Tiedän entisen koulukiusaajan toimivan nykyään opettajana. Ei voi kuin ihmetellä.

[/quote]

Siinäkin olisi hyvä tutkimuksen aihe, mutta tuskin keneltäkään löytyy mukanttia.

Vanha ketju.. Mutta pakko avautua tähän. Minun tyttäreni jolla juuri alkoi 4.luokka, kertoi itkien miten opettaja ei koskaan kehu tai kannusta häntä kutenmuita luokan lapsia. Ei jaksa auttaa häntä ja koko luokan edessä nöyryyttää jos lapsi ei osaa tunnilla jotain asiaa. Sama ope oli jo kolmannella, ja jo silloin lapseni usein kertoi miten kurja tämä ope on. Minä ehkä äitinä otin sen kannan vähän liiaksikin, että lapsi liioittelee asiaa. Laitoin opelle nyt viestiä asiasta mutta olen valmistautunut siihen, että hän kieltää tekosensa.. Pelkään että tilanne pahenee ja lapseni masentuu. Hän tarvitsee rohkaisua kun on oppimisen kanssa haasteita, eikä tuollaista mollaamista ja vähättelyä. 

Lapsi kertoi niin selkeitä esimerkkejä open epäreiluudesta, että niissä on oltava jotain perää. Ettei lapseni vain puhu lämpimikseen. Inhottava ja surullinen tilanne. Miten toimisitte itse?

up

Tiedän entisen koulukiusaajan toimivan nykyään opettajana. Ei voi kuin ihmetellä.

Minun kokemukseni on jo monen vuosikymmenen takaa ajalta, jolloin koulukiusaaminen oli tuntematon termi. Oppilaiden kesken tapahtuvaa kiusaamista nimitettiin pennalismiksi. No joo, kansakoulunopettajani oli suntynyt 1900-luvun alussa ja saanut seminaarikoulutuksensa 20-/30-lukujen vaihteessa. Ja moraalikäsitykset olivat tietysti peräisin sieltä. Kristillis-siveellisen kansakoulunopettajattaren maailmaan ei mahtunut ajatusta siitä, että kaikki lapset eivät ole ehjistä perheistä. Sotaorvot - minua vähän vanhemmat - olivat tietenkin asia erikseen, mutta avioton lapsi oli ainakin olevinaan kummajainen. Ja koska lapsen äiti oli (tietysti) huono nainen, niin eihän lapsikaan voinut olla yhtä hyvä kuin ehjistä perheistä peräisin olevat. Monenlaisia piikkejä sai kuulla, mm. että ei kannata pyrkiä oppikouluun, koska en siellä kuitenkaan voisi pärjätä. Ylioppilaaksi siitä luokasta pääsi kaksi oppilasta, joista toinen olin minä eikä vaikeuksia ollut tullut koskaan vastaan. Mutta onhan se nyt tietysti häpeällistä, että äpärä "pääsee kouluun" ja vielä pärjääkin. Ne opettajan lellipennut karsiutuivat aika varhaisessa vaiheessa, vaikka oli isä pappi tai kunnanlääkäri tai mikä nyt sitten olikin.