Te, joilla on onnellinen liitto, kertokaa salaisuutenne sen saamiseksi!
Täällä aina haukutaan toista sukupuolta ja voimaannutaan sinkkuudesta. Haluaisin kuulla näkemyksiä ja kokemuksia heiltä, joilla parisuhde on kestänyt ja jotka kokevat olevansa onnellisessa liitossa. Mikä on salaisuutenne, miten saatte sen toimimaan?
Kommentit (458)
Hoidamme kotia yhdessä. Toista ei jätetä pulaan siten että on niin paljon omia menoja ettei kerkeä laittaa mitään. Viihdymme toistemme seurassa, kun osa harrasteistakin on samoja. Seksiä on monta kertaa viikossa ja aina kun toinen pyytää.
Annan ihmisen olla se, mikä hän on. Perusluonnetta ei voi muuttaa.
Koeajoin riittävän määrän suomalaisia naisia ja otin sitten sopivimman, eli ulkomaalaisen nuoremman naisen.
Vierailija kirjoitti:
Koeajoin riittävän määrän suomalaisia naisia ja otin sitten sopivimman, eli ulkomaalaisen nuoremman naisen.
No mikä teidän pitkän liiton onnellisuuden salaisuus sitten on?
25 vuotta yhdessä.
En tiedä onko mitään yhtä "salaisuutta".
Halumme olla yhdessä, jakaa arki ja elämä, pitää meidät liitossa huonoinakin kausina. Puhutaan paljon, riidellään jos on tarvetta. Seksiä on vähintään kerran viikossa, ja se alkaa näkymään väleissä jos tulee pitkä tauko. Olen tosi tyytyväinen ja onnellinen liittoomme! Olemme toistemme parhaat kaverit myös, harrastamme joitakin samoja juttuja sekä aina riittää puhuttavaa jostain.
Näytellään onnellista. Kotona kaikki on toisin.
Ollaan vain. 15 vuotta eikä ainuttakaan riitaa tai äänen korottamista.
Annetaan toisen tehdä mitä haluaa.
Edellisen kanssa riitelin päivittäin. En saanut mennä kalaan, en olisi saanut nähdä kavereita enkä olisi saanut käydä töissä koska olisi pitänyt olla vain kahden kotona.
Samat vaatimukset kuuleman mukaan nykyiselle miehelle. Säälin sitä raukkaparkaa kun on sellaiseen haksahtanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koeajoin riittävän määrän suomalaisia naisia ja otin sitten sopivimman, eli ulkomaalaisen nuoremman naisen.
No mikä teidän pitkän liiton onnellisuuden salaisuus sitten on?
Se, että vaimo on juuri päinvastainen kuin tyypillinen suomalainen nainen.
Traumojen järeä työstäminen, siis ihan sodanjälkeen syntyneen sukupolven kasvatustyö tuotti kehityksellistä traumaa molemmille. 4/4 vanhempaa, joilla jonkinasteinen persoonallisuuden häiriö. No, ei se ole ulospäin näkynyt, sillä keskiluokkaisesti olemme hankkineet akateemiset koulutukset ja ammatit. Minä en jää katselemaan itsessä tai toisessa, jos joku mentaalipuolen asia kaihertaa isommin. Siihen tartutaan heti.
Tuo edellinen liittyy tähän samaan, eli henkiseen kasvuun. Lapseksi jäänyt aikuinen ei oikein pärjää kuin toisen lapsen kanssa. Lapsi vanhempana tekee kamalaa jälkeä. Meillä on aktiivinen asenne, että koko ajan voi kasvaa ja kehittyä näissä asioissa. Muutos on ollut meissä molemmissa iso kolmenkymmenen vuoden aikana, kuten arvata saattaa noilla spekseillä.
Kolme pointtia:
- elämme, koemme ja muutumme aikaa myöten yhdessä
- kunnioitamme ja arvostamme toisiamme aina
- seksiä kummallekin riittävästi
Rehellisyys ja salailemattomuus. Olemme toisillemme avoin kirja vahvuuksineen ja heikkouksineen. Jos toinen haluaa katsoa vaikka puhelintani, se on aina ok. Yhteiset arvot ja joka tilanteessa valinnat parisuhde ja perhe edellä.
Vuosikymmeniä yhdessä, huumoria, sisäpiirijuttuja joita kukaan muu ei tajua, yhdessä reissaamista ja tekemistä, omia ja yhteisiä ystäviä, omat harrastukset ja omaa aikaa.
Miksi ihmeessä joku haluaisi katsoa toisen puhelinta?? Ei ole normaalia 😳
Ei hierota jokaista virhettä toisen naamaan. Ollaan hirveän suvaitsevaisia toista kohtaan. Siinä hyvä lähtökohta yhteiselle.
20 vuotta. Koskaan en ole kieltäytynyt seksistä. N50
33 vuotta. Koskaan en ole kieltäytynyt seksistä.
M55
Kultahääpäivä tällä viikolla. Koskaan en ole kieltäytynyt seksistä, eikä miehenikään.N70
Sinä onnellinen ihminen. Meillä ei mikään ole koskaan ollut yhteistä.