Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan muu totaalisen kyllästynyt ikuiseen oravanpyörään?
16.07.2026 |
Päivät, kuukaudet ja vuodet pääksytysten töissä vanhaksi asti. Onko tämä tosiaan ihmisen elämän tarkoitus? Vihaan työtäni, olen hakenut opiskelemaan ja muita töitä, mutta mikään ei oikeasti innosta. Silmissä siintää vain loputon kierre, jossa odotetaan viikonloppuja ja lomia ja pyöritään työelämän kierteessä. Introverttinä ja epäsosiaalisena työelämä uuvuttaa vielä enemmän. Joka ikinen päivä tekopirteyttä ja teeskentelyä että työkavereiden jutut kiinnostaa. Vuodesta toiseen. Tuntuu että en kestä enää. Tätäkö se on ja sitten kuollaan?
Onko kukaan tehnyt isoa elämänmuutosta, myynyt vaikka koko irtaimistonsa ja asuntonsa ja vaan lähtenyt vaikka reppureissaamaan vuodeksi? Olen epätoivoinen.
Kommentit (59)
Samoja ajatuksia ja olen samanikäinen. Uuvuin loppukeväästä ja alkukeväästä kunnolla. Ihan ensiksi otan sellaisen askeleen, että alan tekemään syksyllä 80% työaikaa. Uskon, että se jo vähän auttaa tässä tuskassa kun saa lopetella työpäivät jo 13-14 välillä ja jää aikaa muuhunkin iltaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
9v pitäisi rumbaa vielä jaksaa. Silloin nuorimmainen toivottovasti saa lakin päähän ja lähtee maailmalle. Sitten myyn kaiken pois ja lähden palmun alle. Maksa pettää ennenkuin rahat loppuu.
Mutta joo samat fiilikset, ei jaksais tätä enää päivääkään ja laittaisin saman tien hanskat naulaan ellei olisi kolmea alaikäistä lasta.
Minä skippasin itseni ja aloin säästää sekä sijoittaa lapsilleni. Korkoa korolle rullaa jo nyt täysillä ja kiihtyy vaan. Osingot heti sisään uusiin sijoituksiin.
Ohjaan vaikka vaihto-oppilasvuoden kautta lähtemään hlvetin kauas täältä. Ehkäpä voin muuttaa sitten nurkkiin vaikka siivoilemaan ja vaikka dokailla ihan Irwininä menemään. Asunnot täällä voi tuikata vaikka etänä tuleen.
Haista koko valtio!
Samat ajatukset, töissä olen ollut putkeen yli 20v ja nyt alkaa jo riittää. Palasin tällä viikolla lomilta ja taas se rumba alkaa.. ei enää jaksa työpäivän jälkeen liikkua, päätä särkee ja ahdistaa. Lomalla olin tosi pirteä ja jaksoin touhuta kaikkea mutta työ vie nyt kaikki mehut. Onko tämä elämä nyt tätä että odottaa vain vloppua tulevaksi ja kesälomia....ei tämä ole sitä elämää! Onneksi on edes jotain säästöjä niin voisi parin vuoden sisällä lopettaa työt jos/kun Yt:t tulee ja ottaa eropaketin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jeesus mikä luusereiden kokoontuminen. burnout, psykoosi, en jaksa, ei huvita.....
Toivon lapsesi kuolemaa
Tulit juuri kertoneeksi että olet säälittävä luuseri. Pelkkä paskakasa. Yhyy en jaksa yhyy.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiä on liikaa eikä kaikille riitä töitä :(
Syntymä on kuolemantuomio :(
Sulla vajakilla ei mitään muuta sanottavaa ole mihinkään. Oletko oikeasti noin tyhmä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiä on liikaa eikä kaikille riitä töitä :(
Syntymä on kuolemantuomio :(
Sulla vajakilla ei mitään muuta sanottavaa ole mihinkään. Oletko oikeasti noin tyhmä
Totuus sattuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin tuota eräässä duunarityössä nuorempana. Siellä porukka vain eli viikonlopusta viikonloppuun ja lomasta lomaan. Kuulostaa tosi ankealta, en tykkäisi.
Minkälaista työtä teet nykyään, jos et koe tuota samaa?
Olen lukion lehtori
Eipä lukion lehtorin hommakaan unelmalta kuulosta. Itse asiassa painajaiselta.
Riippuu varmaan ihmisestä ja työympäristöstäkin. Olen tuo joka kysyi ja minusta on tässä usein niin negatiivisessa ilmapiirisissä kiva kuulla myös, minkälaisissa töissä ihmiset oikeasti viihtyvätkin joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ehtinyt tehdä kyllä työn ulkopuolella runsaasti muitakin asioita. Hoitaa kodin, ulkoilla, opiskella, tavata ystäviä jne. Huolehdin siitä, että syön terveellisesti, ulkoilen ja nukun tarpeeksi. Terv. Sair.hoitaja ps. Työtoverini valmistautuu ylioppilasksi syksyllä. Hän on käynyt iltaoppikoulua kolme vuotta työnsä ohella ja pitänyt siitä kovasti. Urheilee ja ui siinä ohessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin tuota eräässä duunarityössä nuorempana. Siellä porukka vain eli viikonlopusta viikonloppuun ja lomasta lomaan. Kuulostaa tosi ankealta, en tykkäisi.
Minkälaista työtä teet nykyään, jos et koe tuota samaa?
Työ mahdollistaa vapaa-ajan tekemiset ja joka päivä on vapaa-aikaa, millä tehdä erilaista kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin tuota eräässä duunarityössä nuorempana. Siellä porukka vain eli viikonlopusta viikonloppuun ja lomasta lomaan. Kuulostaa tosi ankealta, en tykkäisi.
Minkälaista työtä teet nykyään, jos et koe tuota samaa?
Olen lukion lehtori
Eipä lukion lehtorin hommakaan unelmalta kuulosta. Itse asiassa painajaiselta.
Siksi jokaisen kannattaakin löytää itselleen mielekäs duuni.
Itse olen ollut valmistumisen jälkeen 22 vuotta työelämässä ilman taukoja. Omat työpaikkani ovat olleet mukavia ja edelleenkin koen alan omakseni, mutta kyllähän vuosien varrella on kaikki hohto ja intohimo alaa kohtaan haihtunut. Työn ohessa olen opetellut uutta ja kouluttautunut lisää. Aiempaan verrattuna työelämän tahti ja hektisyys on kiihtynyt valtavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana, koko ajan tulee uutta ja harvoin enää voi tehdä asiat kuten ne on aiemmin tehty. Joskus tuohon jatkuvaan muutokseen suhtautui positiivisesti, nykyään se on uuvuttavaa. Olen nyt 46-vuotias, tarkoituksena on säästää aiempaakin enemmän seuraavan 5-10 vuoden aikana ja sitten elää säästöillä eläkkeeseen asti. Minulla on ollut mahdollisuus nähdä maailmaa ja toteuttaa haaveitani, joten olen aika valmis downshiftaamaan ja elämään niukemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheen perustaminen 80-luvulla on ollut elämää rikastuttava kokemus, sattui siihen 90-luvun työttömyyskin väliin. Ei sitä touhua ja tohinaa voinut kutsua oravanpyöräksi.
Samat ajatukset täälläkin. Ei elämä ole kovin ruusuista ja vielä luonteeltani olen introvertti niin väsyn ihmisistä tosi helposti jos en saa omaa aikaa riittävästi. Epäilen itselläni myös jotain autismin tapaista, mutta sille ei kuulemma ole tarvetta tutkia kun sentään jotenkin pärjään. Olen aika vaatimaton ja pärjään vähällä. Työelämä väsyttää, mutta sitten taas työttömänä olokaan herkkua ole jatkuvassa epävarmuudessa. Voittaispa lotossa niin sais semi erakoitua rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen totaalisen kyllästynyt nyky työelämään. Olen 55v. ja lähtisin heti eläkkeelle jos vaan pääsisin.
Mikset vaan irtisanoudu? Sulla on varmaan säästöjä ja pari ekaa vuotta saat ansiosidonnaista päivärahaa.
Kannattaa matkustella tai katsoa dokumentteja siitä, minkälaista ihmisten elämä on muissa maissa. Työelämä on Suomessa suhteellisen vaativaa, mutta töitä tehdään 8 tuntia päivässä ja ihmisillä on lomaa. Minusta ihmisillä on nykyään todella alhainen resilienssikyky. On kuitenkin mahdollista että Suomeenkin syttyy sota, joten toivottavasti nämä ihmiset, jotka eivät jaksa edes perusarkea, ovat vähemmistönä.
Suosittelen lämpimästi hyppyä pois oravanpyörästä. Itse kymmenien vuosien työputken jälkeen jäin määräaikaisuuteni päätyttyä kuukausi sitten vapaaehtoisesti työttömäksi ansiosidonnaiselle päivärahalle enkä ole toistaiseksi katunut sekuntiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa matkustella tai katsoa dokumentteja siitä, minkälaista ihmisten elämä on muissa maissa. Työelämä on Suomessa suhteellisen vaativaa, mutta töitä tehdään 8 tuntia päivässä ja ihmisillä on lomaa. Minusta ihmisillä on nykyään todella alhainen resilienssikyky. On kuitenkin mahdollista että Suomeenkin syttyy sota, joten toivottavasti nämä ihmiset, jotka eivät jaksa edes perusarkea, ovat vähemmistönä.
Minä olen matkustellut ja katsonut dokumenttejä, ikävä kyllä vaikuttaa sille että köyhimmissä maissa niitä töitä riittää useammalle ja ties mitä ns pientä hanttihommaa mikä Suomessa varsinkin on katsottu turhaksi tai että siitä voi karsia tai miten monessa paikassa tietyt homma ulkoisettu asiakkaan itse hoidettaviksi, oli sitten ihan virasto, kauppa, joku matkailukohde jne. Hämmästelin Puolassa esimerkiksi yhdessä museossa jossa oli monta kerrosta, niin lipunmyyjän ja jonosta seuraavan päästäjien lisäksi joka kerroksesta löytyi oma työntekijänsä, siis istumassa ja vahtimassa eikä suinkaan mitään esittelyjä pitämässä . Suomessa tämä olisi hoidettu niin että ostat lipun jostain sovelluksesta ja qr koodia näyttämällä portti aukeaa ja tadaa yhtään työntekijää ei tarvitse!
Thaimaassa myös 7/11 kaupat ovat jotain k-kaupan tai alepan kokoisia ja työntekijöitä olen nähnyt siellä yleensä joku 5-6 kerralla töissä. Suomessa ehkä 1 tai maksimissaan 2hlöä vilkkaimpien tuntien aikana. Lisäksi siellä näytti olevan ihan ok että ne kaupan työntekijät istuskelee lattialla kun hyllyttävät tavaroita tai että toinen selaa kännykkää siinä kylkiasennossa. Suomessahan kaupan työntekijät ei todellakaan saa istua muualla kuin kassalla satulatuolilla.
Näiden ja muiden esimerkkien perusteella olen sitä mieltä että täällä kyllä pidetään työntekijät kurissa ja nuhteessa sekä niistä otetaan kaikki mahdollinen irti ja annetaan ymmärtää ettei kukaan ole korvaamaton siellä töissä ja sen pitää näkyä. Ei ihmekään että porukka alkaa kyllästyä ja kyseenalaistaa menoa.
Mulla samat ajatukset, ota mut mukaan purjehtimaan auringonlaskuun..