Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan muu totaalisen kyllästynyt ikuiseen oravanpyörään?
16.07.2026 |
Päivät, kuukaudet ja vuodet pääksytysten töissä vanhaksi asti. Onko tämä tosiaan ihmisen elämän tarkoitus? Vihaan työtäni, olen hakenut opiskelemaan ja muita töitä, mutta mikään ei oikeasti innosta. Silmissä siintää vain loputon kierre, jossa odotetaan viikonloppuja ja lomia ja pyöritään työelämän kierteessä. Introverttinä ja epäsosiaalisena työelämä uuvuttaa vielä enemmän. Joka ikinen päivä tekopirteyttä ja teeskentelyä että työkavereiden jutut kiinnostaa. Vuodesta toiseen. Tuntuu että en kestä enää. Tätäkö se on ja sitten kuollaan?
Onko kukaan tehnyt isoa elämänmuutosta, myynyt vaikka koko irtaimistonsa ja asuntonsa ja vaan lähtenyt vaikka reppureissaamaan vuodeksi? Olen epätoivoinen.
Kommentit (30)
Lopetin fiksusti työelämässä koska en halunnut enempää burnouttia. mutta nyt koen burnouttia kun pitää näytellä työkykyistä työnhakijaa työnhakuoravanpyörässä. Tämä tilanne on toki helpompi mutta silti: hmmmph….
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semmoista se on, monella samat ajatukset ja usein juuri nelikymppisenä sitä alkaa miettiä, että mitä järkeä tässä on.
Joo kyllästyttää, elämänpyörä, joka alkaa aina uudelleen ja uudelleen kahden viikon välein. No onneksi lähempänä eläkettä kuin ap.
Ihmettelin tuota eräässä duunarityössä nuorempana. Siellä porukka vain eli viikonlopusta viikonloppuun ja lomasta lomaan. Kuulostaa tosi ankealta, en tykkäisi.
Vierailija kirjoitti:
Semmoista se on, monella samat ajatukset ja usein juuri nelikymppisenä sitä alkaa miettiä, että mitä järkeä tässä on.
Nelikymppisinä pitäisi oikeasti jo antaa tietä nuoremmille ja alkaa hellittämään kaasukahvasta ja aloittaa nuoren kisällin opettaminen. Duunarihomma mistä minä jäin loppuelämän kestävälle omaehtoiselle burnout-lomalleni oli sellainen että jokainen tekijä vain poltettiin yksinään loppuun ja kaikki tietotaito katosi kun tekijä joko vaihtoi firmaa tai vain lopetti. Mitään työkulttuurin jatkumoa ei ollut siinä firmassa. Sieltä haalittiiin mistä halvimmalla saatiin ja toivottiin parasta. Firman johto kehysti Mannerheimin päiväkäskyjä kabinettiensa seinille mutta todellisuus oli silkkaa Stalinia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin tuota eräässä duunarityössä nuorempana. Siellä porukka vain eli viikonlopusta viikonloppuun ja lomasta lomaan. Kuulostaa tosi ankealta, en tykkäisi.
Minkälaista työtä teet nykyään, jos et koe tuota samaa?
Tuttua ja turvallista vauvalankaa. Työttömine ja työtävieroksuvien itkua. Ap voi olla 40 mutta työelämässä hän ei ole ollut vuotta pidempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Semmoista se on, monella samat ajatukset ja usein juuri nelikymppisenä sitä alkaa miettiä, että mitä järkeä tässä on.
Se vuorotteluvapaa oli loistava keksintö. Itse sain sen. En tehnyt mitään maata mullistavaa mutta toivoisin tuon mahdollisuuden takaisin. Hyvä poliittinen idea.
Mä oon 40 ja ollut psykoosin takia työelämässä vain 2 vuotta, eipä tämä köyhän vapaaherran elämäkään kivaa ole. Ja päälle tulee haukut loisimisesta ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myynyt kahdesti kaiken ja nyt suunnittelen kolmatta kertaa. Elinkustannukset käyvät niin kalliiksi, että säästöllä elää jo repun kanssa maailmalla. Nyt aion kuitenkin ostaa veneen ja purjehtia sillä auringon laskuun.
Ei jeesus mikä luusereiden kokoontuminen. burnout, psykoosi, en jaksa, ei huvita.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa lukea Kaarina Davisin kirja Irti oravanpyörästä. Siinä Davis kertoo miten omakohtaisesti jätti palkkatyön ja rakensi itselleen uuden omannäköisen elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin tuota eräässä duunarityössä nuorempana. Siellä porukka vain eli viikonlopusta viikonloppuun ja lomasta lomaan. Kuulostaa tosi ankealta, en tykkäisi.
Minkälaista työtä teet nykyään, jos et koe tuota samaa?
Olen lukion lehtori
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen totaalisen kyllästynyt nyky työelämään. Olen 55v. ja lähtisin heti eläkkeelle jos vaan pääsisin.
No kyllä se itse ajatus siitä, että aina pitää herätä ja mennä töihin, on vähän määh, mutta mun työ on itsessään niin kivaa, että se kompensoi.
Helpottava nähdä että muillakin samoja ajatuksia. Nyt olen lomalla ja viikon päästä oravanpyörä jatkuu ja ahdistaa jo. Kävin reissussa ja auringonlaskua katsellessa istuin ja mietin että ei tämä voi jatkua näin. Asunnosta saisi ehkä 50 000 jolla hetken voisi ottaa lepoa jossain... Mutta mitäs sitten kun rahat alkaa loppua. Takaisin pyörään. Hitto kun voittas lotossa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin tuota eräässä duunarityössä nuorempana. Siellä porukka vain eli viikonlopusta viikonloppuun ja lomasta lomaan. Kuulostaa tosi ankealta, en tykkäisi.
Minkälaista työtä teet nykyään, jos et koe tuota samaa?
Olen lukion lehtori
Eipä lukion lehtorin hommakaan unelmalta kuulosta. Itse asiassa painajaiselta.
Juu, olin. Vuonna 1997 muutin tänne metsään ja alkoi Elämä hymyillä. Tänäänkin vielä saa mennä ongelle jos haluan ja huomenna ehkä musikoita mettästä. Nukkuakin voin. Mikä se parhaiten huvittaa... No tuo aurinkopaneeli pitää pestä ellei sade ehdi. Voevoe...pittees pittees...
Ei ole oravanpyörää kun työt loppuivat tuotannollis taloudellisista syistä.
Mainittakoon vielä että olen nelikymppinen ja ollut työelämässä 20-vuotiaasta.
Ap