Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan muu totaalisen kyllästynyt ikuiseen oravanpyörään?
16.07.2026 |
Päivät, kuukaudet ja vuodet pääksytysten töissä vanhaksi asti. Onko tämä tosiaan ihmisen elämän tarkoitus? Vihaan työtäni, olen hakenut opiskelemaan ja muita töitä, mutta mikään ei oikeasti innosta. Silmissä siintää vain loputon kierre, jossa odotetaan viikonloppuja ja lomia ja pyöritään työelämän kierteessä. Introverttinä ja epäsosiaalisena työelämä uuvuttaa vielä enemmän. Joka ikinen päivä tekopirteyttä ja teeskentelyä että työkavereiden jutut kiinnostaa. Vuodesta toiseen. Tuntuu että en kestä enää. Tätäkö se on ja sitten kuollaan?
Onko kukaan tehnyt isoa elämänmuutosta, myynyt vaikka koko irtaimistonsa ja asuntonsa ja vaan lähtenyt vaikka reppureissaamaan vuodeksi? Olen epätoivoinen.
Kommentit (30)
Hyppää sinäkin pois oravanpyörästä ja lähde istuttelemaan taimia metsänhoitajana kuten se yksi entinen finanssialan johtaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyppää sinäkin pois oravanpyörästä ja lähde istuttelemaan taimia metsänhoitajana kuten se yksi entinen finanssialan johtaja.
Tällä on varmaan talous turvattu loppuiäksi niin voi tosiaan hypätä oravanpyörästä pois. Samasta haaveilen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmoista se on, monella samat ajatukset ja usein juuri nelikymppisenä sitä alkaa miettiä, että mitä järkeä tässä on.
Nelikymppisinä pitäisi oikeasti jo antaa tietä nuoremmille ja alkaa hellittämään kaasukahvasta ja aloittaa nuoren kisällin opettaminen. Duunarihomma mistä minä jäin loppuelämän kestävälle omaehtoiselle burnout-lomalleni oli sellainen että jokainen tekijä vain poltettiin yksinään loppuun ja kaikki tietotaito katosi kun tekijä joko vaihtoi firmaa tai vain lopetti. Mitään työkulttuurin jatkumoa ei ollut siinä firmassa. Sieltä haalittiiin mistä halvimmalla saatiin ja toivottiin parasta. Firman johto kehysti Mannerheimin päiväkäskyjä kabinettiensa seinille mutta todellisuus oli silkkaa Stalinia.
Nelikymppisellä on vielä useampi vuosikymmen työuraa jäljellä eläkeikään, yleensä enemmän työ vuosia edessä kuin takana, monella vielä pitkät opinnot takana. Ei nyt ihan toimi tuo hellittäminen, ellei satu voittamaan lotossa. Ei työnantajat mitään löysäilyä katso.
Säästäkää ja sijoittakaa, mitä nuorempana aloittaa sen parempi.
Kyllä olen kyllästynyt ja lähdössä pois.
Olen elänyt monta vuotta todella säästeliäästi. Tällä hetkellä etsin syrjäistä, vaatimatonta mökkiä/erämaatilaa Lapista/Kainuusta.
Kun löydän mökin muutan sinne ja irtisanoudun. Yllättävän vaikeaa on löytää, sellaista jossa lähimmät naapurit olisi useamman kilometrin päässä.
Jos mökkiä ei löydy, olen myös harkinnut pakettiautoon muuttamista ja reissaamista halvoissa maissa. Itsellä kesäloma syyskuussa ja tavoite on että pidän loman ja sitten irtisanoudun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlaisia ajatuksia täälläkin. Raha on ainut syy miksi roikun tässä tilanteessa. Ajattelin kysyä opintovapaata ja vähän miettiä sitten mitä tekisin.
Kannattaa kuunnella Kaarina Davisin irti oravanpyörästä. Tosi hyvä kirja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen kyllästynyt ja lähdössä pois.
Olen elänyt monta vuotta todella säästeliäästi. Tällä hetkellä etsin syrjäistä, vaatimatonta mökkiä/erämaatilaa Lapista/Kainuusta.
Kun löydän mökin muutan sinne ja irtisanoudun. Yllättävän vaikeaa on löytää, sellaista jossa lähimmät naapurit olisi useamman kilometrin päässä.
Jos mökkiä ei löydy, olen myös harkinnut pakettiautoon muuttamista ja reissaamista halvoissa maissa. Itsellä kesäloma syyskuussa ja tavoite on että pidän loman ja sitten irtisanoudun.
Älä tee sitä. Siis muuttoa sinne.
Hei ap! Se mitä kutsut oravanpyöräksi on sinun elämäsi. Ehkä oletkin kyllästynyt itseesi. Tee jotain äläkä vain valita. Ehdit katkeroitua pahan kerran ennen kuin pääset eläkkeelle (jos pääset). Äitinikin valitti vuosikymmenet että työ on paskaa. Laittautui varhaiseläkkeelle 58-vuotiaana ja on nyt ollut eläkkeellä yli 30 vuotta. Valittaa että kun on niin TYLSÄÄ!