Nolanin „The Odyssey“- elokuva rikkoo ennätyksiä
Nolanin uusi leffa rikkoo ennätyksiä jo ennen ensi-iltaa…
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000012144241.html
Kommentit (341)
Vierailija kirjoitti:
Nolanin parhaat leffat ovat takanapäin.
"Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen."
Ahti Karjalainen
En kyllä tykkää yhtään siitä Chalametista, narukädet!
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tykkää yhtään siitä Chalametista, narukädet!
En tiedä minkä leffan katsoit, kun se ei ole tuossa Nolanin leffassa.
Nolanin leffat on pitkäveteisiä..Oppenheimaria ei jaksanut katsoa loppuun,vaikka oli odotukset katossa siitä. Samaa vois kuvitella joltain historialliselta taru-epookilta (high hopes),muttei tätä varmaan jaksa katsoa ennen kuin tulee striimattavaksi.🥱
Leffassa jaksaa harvoin käydä,koska lippujen hinnat on liian korkeat ja kotona tarpeeksi iso tv🤗.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tykkää yhtään siitä Chalametista, narukädet!
Chalamet ei ole koko leffassa😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan viihdyttävä, ei nyt mikään huippu kuitenkaan. En tajua mikä ulina tuostakin piti käydä, ihan perus hollywood-leffa jossa ei ollut mitään silmiinpistävää.
Usa:n äärioikeistolaiset magahörhöt aloittivat kauheen huudon ja ulinan. Elokuva muka floppaa ja laivatkin on ihan woke.
Miten kävi? Suuri yleisö ei välitä äärihörhöjen hulinoinnista vaan katsoo mikä on kivaa, kaunista ja/tai jännää. Kansa äänesti jaloillaan. Kyllä Nolanin laatu myy.
Niin ja totuus ei köydy netistä vaan ihan oikeasta maailmasta.
Tämä
Vierailija kirjoitti:
Nolanin leffat on pitkäveteisiä..Oppenheimaria ei jaksanut katsoa loppuun,vaikka oli odotukset katossa siitä. Samaa vois kuvitella joltain historialliselta taru-epookilta (high hopes),muttei tätä varmaan jaksa katsoa ennen kuin tulee striimattavaksi.🥱
Leffassa jaksaa harvoin käydä,koska lippujen hinnat on liian korkeat ja kotona tarpeeksi iso tv🤗.
Jouduin duunin puolesta istumaan 12 tunnin lennoilla enkä ole koskaan pystynyt nukkumaan koneessa joten kerralla tulee katsottua neljä, viisikin elokuvaa.
Oppenheimerin kanssa jaksoin velvollisuudesta kaksi tuntia kun sitä oli hypetetty joka paikassa mutta pommin pamauksen jälkeen annoin periksi kun totesin ettei tämä enää ainakaan parane ja jotenkin sitä oli vielä tunti jäljellä.
Suurena scifi-fanina jaksoin Tenetiä melkein tunnin kunnes totesin ettei leffasta ota mitään tolkkua pahassa univelassa lentokoneessa mutta eipä sitä ole kukaan tajunnut täysissä hengen ja ruumiin voimissakaan.
Nolanin Batmanit ovat vaan liian synkkiä ja itsensä vakavasti ottavia supersankarielokuvia että jaksaisin tällaista aikuisten satuelokuvaa katsoa.
Dunkirk tuli suoritettua loppuun mutta ainoa mitä siitäkin jäi mieleen oli juuri se että olen filmin katsonut.
En tosiaankaan odota riemusta pomppien että Odysseus tulee suoratoistoon koska tiedän jo että odotettavissa on pikemminkin Oppenheimer minihameessa ja sandaaleissa kuin edes Dunkirk.
1.5 miljardia meni juuri rikki!
Ja vielä jaksaa. On se Nolan kyllä hurja mies mitä leffantekoon tulee.
Menen ensi viikolla katsomaan uudestaan.
Kävin eilen katsomassa. Annan 2 tähteä viidestä, 2/5. Suuri pettymys. Ylipitkä.
Vierailija kirjoitti:
Kävin eilen katsomassa. Annan 2 tähteä viidestä, 2/5. Suuri pettymys. Ylipitkä.
En kans yhtään ymmärrä tuota hypetystä sen ympärillä. Kässäri, näyttelijäsuoritukset, roolitus kaikki aika keskinkertaista. Jaksoi ehkä kerran katsoa, mutta tuskin tulee katsottua enää uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Kävin eilen katsomassa. Annan 2 tähteä viidestä, 2/5. Suuri pettymys. Ylipitkä.
Olen oikeasti hämmästynyt jos joku antaa ihan luottamuksellisesti kahden kesken yhdellekään Nolanin elokuvalle enemää kuin 2/5 vaikka julkisuudessa ne pitää ylistää maasta taivaaseen.
Nämäkin pisteet tulevat ilman CGI:tä toteutetusta upeasta visuaalisesta ilmeestä ja jostain yksittäisen näyttelijän kuten Hugh Ledgerin suorituksesta mutta ei tämä vielä tee koko elokuvasta mitään mestariteosta.
Vierailija kirjoitti:
Nolanin leffat on pitkäveteisiä..Oppenheimaria ei jaksanut katsoa loppuun,vaikka oli odotukset katossa siitä. Samaa vois kuvitella joltain historialliselta taru-epookilta (high hopes),muttei tätä varmaan jaksa katsoa ennen kuin tulee striimattavaksi.🥱
Leffassa jaksaa harvoin käydä,koska lippujen hinnat on liian korkeat ja kotona tarpeeksi iso tv🤗.
Mä en ole koskaan oikein ymmärtänyt tuota väitettä, että Nolanin leffat ovat pitkäveteisiä. Nehän ovat mukavasti eteneviä mainstream-leffoja, joissa on pikkuisen keskivertoa syvällisempiä teemoja.
4/5 antaisin Odysseukselle. Lopputappelu oli liian pitkä.
En jaksanut katsoa Nolanin Odysseiaa varttia pitemmälle: liian synkät tai haaleat värit, dialogi latteaa eikä antiikin Kreikassa pyörinyt noin paljon afrikkalaisia kuin Nolanin woke-kuvitelmassa. Yleisilmekin oli aivan liian moderni: haarniskat liian siistejä, Troijan hevonen vaikutti renessanssiajan veistokselta ja Odysseuksen talossa ristikko, jonka takana Penelope oli, oli niin kliininen, että olisi toiminut Tähtien sodan lavasteissa.
Kun katsoo 1960-luvun eurooppalaista tv-sarjaa, kaikki tuntuu paljon autenttisemmalta: se, miltä henkilöt näyttävät ja miten he puhuvat ja miltä rakennukset ja ympäristö näyttävät. Kaikkialla on Välimeren valoa. Irene Papas on upea Penelopena. Ja miten upea antiikin tunnelmiin johdattava tunnusmusiikki sarjalla onkaan: yksinkertainen mutta samalla dramaattinen.
Nolanin tulkinta toimisi teatteriesityksenä, mutta epookkielokuvana se on floppi. Vaan tietysti monet tykkäävät, kun ohjaaja on iso nimi ja rooleissa on isoja nimiä eikä oma historiatietoisuus ole välttämättä kaksinen.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut katsoa Nolanin Odysseiaa varttia pitemmälle: liian synkät tai haaleat värit, dialogi latteaa eikä antiikin Kreikassa pyörinyt noin paljon afrikkalaisia kuin Nolanin woke-kuvitelmassa. Yleisilmekin oli aivan liian moderni: haarniskat liian siistejä, Troijan hevonen vaikutti renessanssiajan veistokselta ja Odysseuksen talossa ristikko, jonka takana Penelope oli, oli niin kliininen, että olisi toiminut Tähtien sodan lavasteissa.
Kun katsoo 1960-luvun eurooppalaista tv-sarjaa, kaikki tuntuu paljon autenttisemmalta: se, miltä henkilöt näyttävät ja miten he puhuvat ja miltä rakennukset ja ympäristö näyttävät. Kaikkialla on Välimeren valoa. Irene Papas on upea Penelopena. Ja miten upea antiikin tunnelmiin johdattava tunnusmusiikki sarjalla onkaan: yksinkertainen mutta samalla dramaattinen.
Nolanin tulkinta toimisi teatteriesityksenä, mutta epookkielokuvana se on floppi. Vaan tietysti monet tykkäävät, kun ohjaaja on iso nimi ja rooleissa on isoja nimiä eikä oma historiatietoisuus ole välttämättä kaksinen.
Jotenkin pikkuisen huvittavaa, että joku pahoittaa mielensä tummaihoisista näyttelijöistä ja sitten tärkeänä kertoo, miten paljon autenttisempi oli 1960-luvun bond-tytöllä varustettu versio.
Tai miten jokin lavaste on liian siisti ollakseen muinaisesta Kreikasta. Vanhaan aikaan kaiken piti olla vanhaa, vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut katsoa Nolanin Odysseiaa varttia pitemmälle: liian synkät tai haaleat värit, dialogi latteaa eikä antiikin Kreikassa pyörinyt noin paljon afrikkalaisia kuin Nolanin woke-kuvitelmassa. Yleisilmekin oli aivan liian moderni: haarniskat liian siistejä, Troijan hevonen vaikutti renessanssiajan veistokselta ja Odysseuksen talossa ristikko, jonka takana Penelope oli, oli niin kliininen, että olisi toiminut Tähtien sodan lavasteissa.
Kun katsoo 1960-luvun eurooppalaista tv-sarjaa, kaikki tuntuu paljon autenttisemmalta: se, miltä henkilöt näyttävät ja miten he puhuvat ja miltä rakennukset ja ympäristö näyttävät. Kaikkialla on Välimeren valoa. Irene Papas on upea Penelopena. Ja miten upea antiikin tunnelmiin johdattava tunnusmusiikki sarjalla onkaan: yksinkertainen mutta samalla dramaattinen.
Nolanin tulkinta toimisi teatteriesityksenä, mutta epookkielokuvana se on floppi. Vaan tietysti monet tykkäävät, kun ohjaaja on iso nimi ja rooleissa on isoja nimiä eikä oma historiatietoisuus ole välttämättä kaksinen.
Jotenkin pikkuisen huvittavaa, että joku pahoittaa mielensä tummaihoisista näyttelijöistä ja sitten tärkeänä kertoo, miten paljon autenttisempi oli 1960-luvun bond-tytöllä varustettu versio.
Tai miten jokin lavaste on liian siisti ollakseen muinaisesta Kreikasta. Vanhaan aikaan kaiken piti olla vanhaa, vai?
Antiikin Kreikassa ei ollut moderneja rautaristikoita. 1960-luvun versiossa kaikki näyttää karkeapintaiselta ja käsintehdyltä, siis aidommalta.
Nolanin versiossa on tummia näyttelijöitä vain, koska se on wokea ja edellytys Oscar-ehdokkuuksien saamiseksi. Kreikkalaistaustaisia näyttelijöitä hän ei jostain syystä viitsinyt värvätä. Matt Damonkaan ei näytä välimerelliseltä ihmiseltä, mutta hänellähän on sukujuuret Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut katsoa Nolanin Odysseiaa varttia pitemmälle: liian synkät tai haaleat värit, dialogi latteaa eikä antiikin Kreikassa pyörinyt noin paljon afrikkalaisia kuin Nolanin woke-kuvitelmassa. Yleisilmekin oli aivan liian moderni: haarniskat liian siistejä, Troijan hevonen vaikutti renessanssiajan veistokselta ja Odysseuksen talossa ristikko, jonka takana Penelope oli, oli niin kliininen, että olisi toiminut Tähtien sodan lavasteissa.
Kun katsoo 1960-luvun eurooppalaista tv-sarjaa, kaikki tuntuu paljon autenttisemmalta: se, miltä henkilöt näyttävät ja miten he puhuvat ja miltä rakennukset ja ympäristö näyttävät. Kaikkialla on Välimeren valoa. Irene Papas on upea Penelopena. Ja miten upea antiikin tunnelmiin johdattava tunnusmusiikki sarjalla onkaan: yksinkertainen mutta samalla dramaattinen.
Nolanin tulkinta toimisi teatteriesityksenä, mutta epookkielokuvana se on floppi. Vaan tietysti monet tykkäävät, kun ohjaaja on iso nimi ja rooleissa on isoja nimiä eikä oma historiatietoisuus ole välttämättä kaksinen.
Jotenkin pikkuisen huvittavaa, että joku pahoittaa mielensä tummaihoisista näyttelijöistä ja sitten tärkeänä kertoo, miten paljon autenttisempi oli 1960-luvun bond-tytöllä varustettu versio.
Tai miten jokin lavaste on liian siisti ollakseen muinaisesta Kreikasta. Vanhaan aikaan kaiken piti olla vanhaa, vai?
Antiikin Kreikassa ei ollut moderneja rautaristikoita. 1960-luvun versiossa kaikki näyttää karkeapintaiselta ja käsintehdyltä, siis aidommalta.
Nolanin versiossa on tummia näyttelijöitä vain, koska se on wokea ja edellytys Oscar-ehdokkuuksien saamiseksi. Kreikkalaistaustaisia näyttelijöitä hän ei jostain syystä viitsinyt värvätä. Matt Damonkaan ei näytä välimerelliseltä ihmiseltä, mutta hänellähän on sukujuuret Suomessa.
Ja tässä erityisen autenttisessa 60-luvun versiossa oli blondi mallityttö. Mutta väliäkös tuolla, pääasia että saadaan moittia nykyaikaa ja esiintyä muka historiantuntijana.
Hassu ajatus, että antiikin Kreikassa kaiken pitäisi näyttää karkealta ja käsintehdyltä, kun kuitenkin se, mitä meille on säästynyt, on uskomattoman hienoa ja viimeisteltyä vielä vuosituhansien ajan hampaan jäljiltäkin.
Elokuva on myös omanlaisensa taidemuoto, siinä tehdään taiteellisia valintoja. Minusta kyseinen elokuva on hyvä, ja ymmärrän miksi Nolan tekee töitä luottonäyttelijöidensä kanssa. Sekin on yksi keino saada rahoitusta ja voida tehdä tällaista upeaa vanhan ajan isoa draamaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut katsoa Nolanin Odysseiaa varttia pitemmälle: liian synkät tai haaleat värit, dialogi latteaa eikä antiikin Kreikassa pyörinyt noin paljon afrikkalaisia kuin Nolanin woke-kuvitelmassa. Yleisilmekin oli aivan liian moderni: haarniskat liian siistejä, Troijan hevonen vaikutti renessanssiajan veistokselta ja Odysseuksen talossa ristikko, jonka takana Penelope oli, oli niin kliininen, että olisi toiminut Tähtien sodan lavasteissa.
Kun katsoo 1960-luvun eurooppalaista tv-sarjaa, kaikki tuntuu paljon autenttisemmalta: se, miltä henkilöt näyttävät ja miten he puhuvat ja miltä rakennukset ja ympäristö näyttävät. Kaikkialla on Välimeren valoa. Irene Papas on upea Penelopena. Ja miten upea antiikin tunnelmiin johdattava tunnusmusiikki sarjalla onkaan: yksinkertainen mutta samalla dramaattinen.
Nolanin tulkinta toimisi teatteriesityksenä, mutta epookkielokuvana se on floppi. Vaan tietysti monet tykkäävät, kun ohjaaja on iso nimi ja rooleissa on isoja nimiä eikä oma historiatietoisuus ole välttämättä kaksinen.
Jotenkin pikkuisen huvittavaa, että joku pahoittaa mielensä tummaihoisista näyttelijöistä ja sitten tärkeänä kertoo, miten paljon autenttisempi oli 1960-luvun bond-tytöllä varustettu versio.
Tai miten jokin lavaste on liian siisti ollakseen muinaisesta Kreikasta. Vanhaan aikaan kaiken piti olla vanhaa, vai?
Antiikin Kreikassa ei ollut moderneja rautaristikoita. 1960-luvun versiossa kaikki näyttää karkeapintaiselta ja käsintehdyltä, siis aidommalta.
Nolanin versiossa on tummia näyttelijöitä vain, koska se on wokea ja edellytys Oscar-ehdokkuuksien saamiseksi. Kreikkalaistaustaisia näyttelijöitä hän ei jostain syystä viitsinyt värvätä. Matt Damonkaan ei näytä välimerelliseltä ihmiseltä, mutta hänellähän on sukujuuret Suomessa.
Ja tässä erityisen autenttisessa 60-luvun versiossa oli blondi mallityttö. Mutta väliäkös tuolla, pääasia että saadaan moittia nykyaikaa ja esiintyä muka historiantuntijana.
Hassu ajatus, että antiikin Kreikassa kaiken pitäisi näyttää karkealta ja käsintehdyltä, kun kuitenkin se, mitä meille on säästynyt, on uskomattoman hienoa ja viimeisteltyä vielä vuosituhansien ajan hampaan jäljiltäkin.
Elokuva on myös omanlaisensa taidemuoto, siinä tehdään taiteellisia valintoja. Minusta kyseinen elokuva on hyvä, ja ymmärrän miksi Nolan tekee töitä luottonäyttelijöidensä kanssa. Sekin on yksi keino saada rahoitusta ja voida tehdä tällaista upeaa vanhan ajan isoa draamaa.
Jotkut haluavat historiallisilta elokuvilta autenttisuutta, toiset eivät ole yhtä tarkkoja. Nolanin elokuvassa Odysseuksen laivana toimii viikinkilaivan kopio.
Annan elokuvantaian viedä. En pidä elokuvia historiallisina dokumentteina .
Nolanin parhaat leffat ovat takanapäin.