Lue keskustelun säännöt.
Yli 30-vuotias parisuhde. Yhdessä pitkän historian ja molemminpuolisen hyödyn vuoksi. Voiko onnistua?
16.07.2026 |
Tilanne on se, että rakkaus ja sellainen lämpöinen yhteenkuuluvuus on hiipunut, eikä sitä enää saa takaisin. Monesti aiemmin on saatu, mutta enää ei onnistu. Tottakai toinen on silti supertärkeä ihminen, yhdessä oltu nuorista saakka, kasvatettu lapset aikuisiksi, toteutettu haaveita todeksi.
Nyt on alkanut tuntua että ollaan yhdessä vain tottumuksen vuoksi, ja siksi että molemmille on tästä hyötyä.
Esimerkiksi, en yksin pärjäisi omakotitalossa, tai pärjäisin mutta paljon jäisi tekemättä ja esimerkiksi piha jäisi melko hunningolle. Mutta en tästä poiskaan voisi koskaan lähteä.
Mies tekee kaikki raskaammat talon työt. Hänellä on tallissa tilaa harrastuksille, riittää säilytystilaa, lisäksi täysi vaate- ja ruokahuolto toimii, huolehdin ja muistutan asioista ym. Jos muuttaisi pois, pitäisi hänen maksaa asumisesta ja harrastustilasta, jne. Rahanmeno olisi paljon suurempaa kuin nyt.
Jos tällainen toimii niin mikä ettei? Mutta voiko toimia? Kokemuksia?
Kommentit (14)
Tuo on toiminut vuosisatoja ennen kuin romanttinen rakkaus otti vallan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on toiminut vuosisatoja ennen kuin romanttinen rakkaus otti vallan.
Romanttinen rakkaus on käsite, jota ei oikeastaan ole olemassakaan ja se on nostettu liian korkealle jalustalle. Romanttiseen rakkauteen sisältyy vahvasti ajatus kumppanin pyyteettömästä ihailusta ja ihannoinnista. Näemme rakkautemme kohteen vaaleanpunaisten silmälasien läpi, täydellisenä olentona. Arjelle ja realismille ei ole romantiikassa tilaa. Siksi petymme vääjäämättä jossain vaiheessa. Mielestäni olemme sekoittaneet kaksi eri asiaa. On olemassa romanttinen rakastuminen ja toisaalta realistinen rakkaus. Realismissa mitataan kyky ymmärtää ihmissuhteiden perimmäinen tarkoitus. Lähdetkö lätkimään heti kun romanttiset tunteet laimenevat arjen harmaudessa?
Vierailija kirjoitti:
Asioista kannattaa kuitenkin puhua jos tulee jotain ajatuksia tai tuntemuksia. Miksi yhteenkuuluvuutta ei saa enää takaisin?
Ei puhuminenkaan ole oikein mitään ratkaisua tuonut. Kumpikaan ei oikeastaan erota halua, ei ole kiinnostusta muihin, tämä on ihan ok näin. Mutta jos miettii syitä miksi olla yhdessä, niin pitkälti ne on näitä hyötyjä. Hassua. Ap
Onko teillä kuitenkin ihan hyvät välit ja mukaviakin hetkiä yhdessä? En minä näe mitään syytä eroon, jos välit eivät ole tulehtuneet ja yhteinen arki sujuu mukavasti. Ei kai avioliittoon ole mitään yhtä kaavaa, mitä kaikkien pitää noudattaa. Avioliittolaki ei puhu rakkaudesta yhtään mitään.
On kaikki ainekset onnistumiseen. Nyt vain jollakin mystisellä konstilla löydätte seksuaalisen läheisyyden uudestaan. Kysytte toisiltanne, toivotteko sitä. Jos molemmilla vastaus on kyllä, homma onnistuu. Helppoahan se ei tietysti välttämättä ole, mutta niin palkitsevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan vielä. Molemmat luulette, ettette nyt tietenkään enää ketään sytytä ettekä toisianne ainakaan, mutta olette väärässä. Kokemus puhuu! Täytyy vain uskaltaa ja luottaa, ja keneen te nyt enemmän luottaisitte kuin toisiinne?
Avioliittohan on juridinen, taloudellinen sopimus. Itse sinun pitää päättää tyydytkö elämään ilman tunneyhteyttä ja rakkautta, ei sitä voi kukaan muu puolestasi päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä kuitenkin ihan hyvät välit ja mukaviakin hetkiä yhdessä? En minä näe mitään syytä eroon, jos välit eivät ole tulehtuneet ja yhteinen arki sujuu mukavasti. Ei kai avioliittoon ole mitään yhtä kaavaa, mitä kaikkien pitää noudattaa. Avioliittolaki ei puhu rakkaudesta yhtään mitään.
On. Toisaalta on sellaisia haavoja, joita ei korjattua saa, mutta ei se arkeen vaikuta. Lomat vietetään yhä yhdessä, vaikkakin nyt alkanut tuntua siltä, että on ehkä tarpeetonta, omia menoja voisi olla enemmän. Arjessa työt pitää välillä erillään, sekin on hyvä asia.
Tilanne on se että periaatteessa olisin eron kannalla, mutta käytännössä miksi, kun molemmat tästä nykytilanteesta kuitenkin hyötyy 🤔 Ap
Vierailija kirjoitti:
On kaikki ainekset onnistumiseen. Nyt vain jollakin mystisellä konstilla löydätte seksuaalisen läheisyyden uudestaan. Kysytte toisiltanne, toivotteko sitä. Jos molemmilla vastaus on kyllä, homma onnistuu. Helppoahan se ei tietysti välttämättä ole, mutta niin palkitsevaa.
Ei nyt ole seksistä kyse. Sitä syvää rakkautta ja yhteenkuuluvuutta ei enää löydy. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avioliittohan on juridinen, taloudellinen sopimus. Itse sinun pitää päättää tyydytkö elämään ilman tunneyhteyttä ja rakkautta, ei sitä voi kukaan muu puolestasi päättää.
Kyllähän minä sen tiedän. Luulitko, että minä täältä odotan jonkun päättävän asian puolestani? Ehei. Vaan kun tämä on keskustelupalsta, niin siksi avauksen tein. Ajatuksia ja kokemuksia saadakseni. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asioista kannattaa kuitenkin puhua jos tulee jotain ajatuksia tai tuntemuksia. Miksi yhteenkuuluvuutta ei saa enää takaisin?
Ei puhuminenkaan ole oikein mitään ratkaisua tuonut. Kumpikaan ei oikeastaan erota halua, ei ole kiinnostusta muihin, tämä on ihan ok näin. Mutta jos miettii syitä miksi olla yhdessä, niin pitkälti ne on näitä hyötyjä. Hassua. Ap
No mutta jos noin on, että kumpikaan ei halua erota, eikä kummallakaan ole kiinnostusta muihin ja koette tilanteen olevan peritaatteessa ok, niin mikäs siinä sitten. Sen kun jatkatte yhteiseloa, vaikka sitten ihan kämppis tai ystävä pohjalta. Minä ainakaan en näe syytä miksei voisi toimia, jos kerran olette toistenne kanssa hyvissä väleissä, eikä toisen naama ole alkanut ärsyttää, Jos jompikumpi jossain vaiheessa löytääkin sen "romanttisen rakkauden" toisaalta, niin sitten tilanne varmaan luonnostaan muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän suurin osa parisuhteista ole tuommoisia. Jos arki rullaa niin mikäs sen mukavampaa. Jos kaipaat jotain virkistysruisketta niin se on varmasti neuvoteltavissa, mutta en lähtisi hyvää elämänkumppania pistämään pilalle jos ei mitään vakavaa syytä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asioista kannattaa kuitenkin puhua jos tulee jotain ajatuksia tai tuntemuksia. Miksi yhteenkuuluvuutta ei saa enää takaisin?
Ei puhuminenkaan ole oikein mitään ratkaisua tuonut. Kumpikaan ei oikeastaan erota halua, ei ole kiinnostusta muihin, tämä on ihan ok näin. Mutta jos miettii syitä miksi olla yhdessä, niin pitkälti ne on näitä hyötyjä. Hassua. Ap
Tuolta se tuntuu, kun kaikki on hyvin.
Ero voisi olla repivä.
Kokemusta on.
Asioista kannattaa kuitenkin puhua jos tulee jotain ajatuksia tai tuntemuksia. Miksi yhteenkuuluvuutta ei saa enää takaisin?